Pelastajat raivasivat Venäjän ohjusiskun tuhoja kerrostalosta Zaporižžjan länsiosissa.

Tältä näyttävät Venäjän kosto­iskun jäljet

Venäjän kostoiskut kiihtyivät kuluneella viikolla Kertšinsalmen sillan räjähdyksen jälkeen. Zaporižžjassa risteilyohjuksella iskettiin tavalliseen kerrostaloon, HS seurasi pelastajien raivausurakkaa.


16.10. 14:57 | Päivitetty 16.10. 15:28

Zaporižžja

Ekaterina Ivanova tiesi heti, että nyt on helvetti irti. Oli sydänyö eikä Zaporižžjaan ollut annettu edes ilmahälytystä, mutta kuulihan sen jo pelkästä äänestä.

Ensin kaksi paukahdusta, sitten valtaisa räjähdys.

Se oli Venäjän ampuma X-22-risteilyohjus. Ohjus iskeytyi Ivanovan kotitaloon, tarkalleen ottaen naapurirapun alakerroksiin. Kello kävi aamukahta.

Venäläinen risteilyohjus iskeytyi Ekaterina Ivanovan kotitaloon.

Ekaterina Ivanova asuu kolmiossa kolmannessa kerroksessa kolmannessa rapussa. Hän asuu poikansa ja seitsemänvuotiaan pojantyttärensä kanssa. Ohjus osui olohuoneen seinän taakse.

Kun räjähti, Ivanovan ensimmäinen ajatus oli tyttö. Hänet piti saada ulos asunnosta.

Huoneet täyttyivät nopeasti savusta ja pölystä, oli säkkipimeää, ja ulkoa kuului yhä voimakas pauke. Ivanova puristi tyttöä sylissään, ehkä liiankin lujaa. Seitsemänvuotias vapisi.

Jos joku on miettinyt, mitä Venäjän kostoiskut Kertšinsalmen sillan räjähdyksen jälkeen ovat tarkoittaneet tavallisten ukrainalaisten kannalta, niin esimerkiksi juuri tätä:

Ivanovan kotitaloon osunut ohjus pyyhkäisi mennessään kokonaisen rappukäytävän, sen asunnot ja ihmiset. Yksitoista kuoli heti, yksi sairaalassa myöhemmin. Yhdeksänkerroksisessa talossa oli 144 asuntoa.

”Täällä asui paljon lapsiperheitä. Monet olivat paenneet Venäjän miehittämiltä alueilta ja asettuneet tänne”, Ivanova kertoo.

Osuman jälkeen oven karmit huojuivat, jos Ivanova muistaa oikein. Hän ei ole aivan varma.

Muutama hetki on kuitenkin piirtynyt kirkkaana naisen mieleen.

”Minä toimin kuin robotti: kastelin pyyheliinan, laitoin sen tytön suun eteen ja käskin hengittää märän kankaan läpi. Sitten me häivyimme asunnosta.”

Asunnon ulkopuolella kivenlohkareita oli joka puolella. Pihassa ihmiset huusivat suoraa huutoa, monet olivat veressä.

Oletteko elossa, onko kukaan elossa, he kyselivät.

Kotipihaan pysäköidyt autot syttyivät räjähdysmäisesti tuleen yksi kerrallaan, oli samaan aikaan kamalan kuuma ja kylmä.

Naapurirapun alaosasta oli jäljellä vain valtava reikä. Neljä ylintä kerrosta repsottivat ilmassa.

Raivaajat tukivat rakennuksen pystyssä olevia rakenteita puunrungoilla.

Ivanova sanoo, että tilanne oli liian sekava yksityiskohdille.

”Mutta toinen hetki, jonka muistan tarkalleen on se, kun yläkerran naapuri Serhi putosi.”

Serhi asui samassa rapussa seitsemännessä kerroksessa. Ivanova seisoi etupihalla, kun tämä tippui asvalttiin. Mies oli vielä hetken tajuissaan, yritti huutaa jotakin – mutta Ivanova ei kuullut, mitä.

Sitten miehen vieressä ollut auto räjähti.

”Hänen vaimonsa ja poikansa pääsivät hetken päästä ulos rapun kautta. He kertoivat suojautuneensa kylpyhuoneeseen, joka sortui, ja sitten Serhi vain putosi.”

Seuraavana aamuna loputkin ilmassa roikkuneet yläkerrokset romahtivat.

On hämmentävää, miten tarkkareunaisesti ohjus voi pyyhkäistä yhden kokonaisen kerrostalon rapun. Kun taloa katsoo, näyttää äkkiseltään kuin siinä ei olisi mitään rappua ollutkaan. Sininen taivas pilkistää siistireunaisten seinien välistä.

Mutta kyllä siinä rappu oli.

Kuluneen viikon aikana Venäjä on iskenyt Ukrainaan useilla kymmenillä ohjuksilla. Pelkästään viikko sitten sunnuntaina Zaporižžjaan osui 12 ohjusta. Kaupungin pormestarin mukaan ne olivat risteilyohjuksia, jotka ammuttiin lentokoneesta.

Maanantaina Venäjä ampui yli 80 ohjusta eri puolille maata. Suurimmat iskut osuivat Kiovaan.

Palomiehet kantoivat ruumista pois raunioista. Useita ihmisiä on yhä kadoksissa.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin mukaan Venäjä on ampunut 3 500 ohjusta Ukrainaan elokuun jälkeen. Kyiv Indenpendent -lehden mukaan jokainen ohjus on miljoonien arvoinen. Esimerkiksi yksi KH-101 voi maksaa 13 miljoonaa euroa.

Viikon takaisen Kertšinsalmen sillan räjähdyksen jälkeen Venäjän iskut ovat olleet entistä verisempiä. Niitä on kohdistettu erityisesti siviilikohteisiin.

Sellainen tämä Zaporižžjankin paikka on. Tavallinen nukkumalähiö leikkipaikkoineen kaupungin länsilaidalla. Lähistöllä ei ole sotilaskohteita.

Kadulla kulkee lapsia kolmipyörineen. Vierestä kuuluu kaivinkoneen kauhan kumu, kun raunioista etsitään etsitään yhä ruumiita.

Pelastuslaitoksen tiedottaja Julija Baryševa oli iskun jälkeen paikalla kymmenessä minuutissa. Hän on kuvannut videon, joka on jutun alkupäässä. Sen jälkeenkin hän on käynyt täällä joka päivä.

Julija Baryševa on nähnyt omien sanojensa mukaan ”liian paljon” ohjusiskujen aiheuttamaa tuhoa.

Menee vielä aikaa ennen kuin talo ja piha ovat entisellään. Lasinsirut ja kivimurska rahisevat kenkien alla, puun juurella on räjähdyksen vääntämiä metallipalkkeja. Naapuritalojenkin ikkunat ovat rikki.

”Zaporižžjassa palokunnan työ on nykyään koko ajan kiireistä. Tämä isku tuli kahden aikaan yöllä, sitä edellinen isku tuli iltakymmenen aikaan edellisenä iltana.”

Baryševa sanoo, että näky paikan päällä iskun jälkeen oli kokeneellekin kova paikka. Oli poikkeuksellisen veristä. Joka puolella paloi, ilmassa roikkuneista yläkerroksista putosi kivenmurikoita ja siellä loukussa olleet ihmiset huusivat apua.

”Pelastajat tekivät kyllä kaikkensa”, hän huokaa.

Sääntöjen mukaan pelastajat puhuvat julkisuuteen selvinneistä. Edellisen kymmenen päivän aikana ohjusiskujen raunioista on Zaporižžjassa kaivettu esiin 39 elossa olevaa ihmistä.

Yhteenlasku ei kuitenkaan ole vaikeaa: kuolleita on enemmän. Edellisen viikon aikana iskuissa on kuollut 43 ihmistä.

”Iskut ovat poikkeuksetta osuneet siviilien asuinalueille. Kun menin yhdelle iskupaikalle, puussa roikkui lapsen pää”, Baryševa sanoo.

Kerrostalon rappukäytävä romahti kivikasaksi, jota raivaajat käyvät läpi tarvittaessa käsin.

”Zaporižžjaan on isketty koko ajan, mutta tällä viikolla iskut muuttuivat voimakkaammiksi. Venäläiset haluavat vain tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä ja luoda sillä paniikkia. Se on heidän metodinsa.”

Haastatteluhetkellä iskusta on kulunut muutama päivä. Vaikkei sitä sanota ääneen, tuntuu selvältä, ettei raunioista löydy enää elossa olevia.

Talon pystyssä olevia osia on tuettu puunrungoilla. Aivan lähelle ei saa mennä. Kivimurskan alta pilkistää vihreä ruusukuvioinen sukkapari. Jumppamatto. Toppatakki.

Raivaustyö on hidasta.

Ensin kaivinkone kaapii kivimurskaa kauhallaan. Aina, kun jotain alkaa näkyä, kone seisahtuu ja lapioilla varustautuneet palomiehet kiipeävät raunioihin jatkamaan työtä käsin. He valaisevat kivikasoja taskulampulla.

Joskus käytetään ruumiskoiriakin, mutta ne ovat Zaporižžjassa aivan ylityöllistettyjä.

Tämän iskun jäljiltä kadoksissa on yhä viisi ihmistä. Yksi palomiehistä kertoo heidän olettavan, että alakerroksista löytyy ruumiita. Osa asukkaista oli oletettavasti mennyt kellariin piiloon, ja jotkut jäivät sortuneiden kerrosten alle.

Nyt sivuun heitetään patja. Palomiehet kasaavat tavaroita, jotka löytyvät raunioista suurin piirtein ehjinä. Pilkkionki, meikkipussi ja Dance Now -c-kasetti.

Punavalkoisen nauhan takana seisoo asukkaita ja omaisia, jotka odottavat tietoja kadoksissa olevista rakkaistaan. On vaikea kuvata sanoin, miten tuskaisan surullinen näky se on.

Kun raunioista löytyy ruumis, palomiehet pysäyttävät kaivutyönsä ja vaihtavat työrukkaset muovihansikkaisiin.

Pelastaja Pavlo Kovalevskyin suojahanskat ovat siniset.

Pavlo Kovalevskyille tämä oli ensimmäinen raivauskeikka. Ruumiita hän on löytänyt kaksi.

31-vuotias Kovalevskyi on koulutukseltaan lääkäri. Hän on pukeutunut Pohjanmaan pelastuslaitoksen takkiin. Takit on saatu lahjoituksena Suomesta. Tämä on hänen ensimmäinen raivauskeikkansa.

Ensin raivaajat huomasivat jalan.

”Se pilkisti suuren betonielementin alta – se saattoi joskus olla jonkun kodin seinä tai lattia, en osaa sanoa varmaksi. Betonilaatta kiinnitettiin vaijerilla kaivinkoneen kauhaan, joka nosti sen sivuun. Uhrin päällä oli vielä raskas vaatekaappi”, Kovalevskyi kertoo.

”Se nostettiin pois, ja saimme vedettyä hänet raunioista.”

Sitten tuotiin musta ruumispussi, jonne pantiin noin 30–40-vuotias mies. Mustat vaatteet, hopeaketju kaulassa.

”En voi sanoa, että olisin tottunut tällaiseen. Olen tehnyt raivausta vasta vähän, tuskaisa olo”, Kovalevskyi kuvaa.

Mustaan ruumispussiin pakattu uhri kannettiin raunioista.

Ruumispussi nostetaan varoen alas, kantamassa on kuusi miestä. Pussi asetetaan maahan. Uhrille tehdään silmämääräinen tarkastus, havainnot kirjataan ylös ja sitten vetoketju vedetään kiinni.

Hetken kuluttua se avataan taas.

Eristysnauhojen takana seisova turkoosiin takkiin pukeutunut nainen on odottanut tietoja kadoksissa olevasta pojastaan jo monta päivää. Poliisin edustaja pitää kiinni käsivarresta, kun nainen saatetaan ruumispussin luo.

Nainen katsoo ruumiin kasvoja. Jalat pettävät alta.

Äiti kävi tunnistamassa poikansa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat