Öljymaat hakevat hiljaa pesäeroa Yhdys­valtoihin, uusiksi kumppaneiksi kelpaavat Venäjä ja Kiina

Lähi-idän maat eivät halua rakentaa ulkopolitiikkaansa vain yhden suurvallan varaan. Siksi lännen perinteiset liittolaiset syventävät yhteistyötään myös Kiinan ja Venäjän kanssa.

Joe Biden tervehti bin Salmania heinäkuussa nyrkkitervehdyksellä.

23.10. 14:46

Heinäkuun puolivälissä energiakriisistä huolestunut Yhdysvaltain presidentti Joe Biden matkusti Saudi-Arabiaan. Toiveena oli turvata edulliset öljytoimitukset.

Bidenin fist bump eli nyrkkitervehdys kruununprinssi Mohammed bin Salmanin kanssa riitti kuitenkin raivostuttamaan ihmisoikeusaktivisteja ja puoluetovereita kotimaassa. Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian tulehtuneita välejä sillä ei elvytetty.

Lokakuussa öljyntuottaja­valtioiden laajennettu kokoonpano Opec+ ilmoitti vähentävänsä öljyn­tuotantoa kahdella miljoonalla barrelilla päivässä. Sen jälkeen Bidenin ja hänen ”hylkiövaltioksi” kutsumansa Saudi-Arabian välillä on saavutettu uusi aallonpohja: Yhdysvaltain suhteet öljymahtiin on arvioitu huonommiksi kuin koskaan aiemmin.

Bidenille on ollut nöyryytys, ettei Saudi-Arabia vanhana liittolaisena asettunut tukemaan Yhdysvaltain etua tärkeiden välivaalien kynnyksellä. Samalla öljyntuottaja­valtioiden päätös on tulkittu Yhdysvalloissa vahvasti poliittisena kannanottona kesken Venäjän hyökkäyksen ja energiasodan.

Loukkaantuminen näkyy esimerkiksi demokraattisenaattori Chris Murphyn CNN:lle antamissa kommenteissa. Hänen mukaansa Yhdysvallat on vuosien ajan katsonut tarkoituksella läpi sormien, kun Saudi-Arabia on ”paloitellut toimittajia”, jotta kansainvälisessä kriisissä Saudi-Arabia valitsisi lopulta Yhdysvallat.

”Mutta he eivät tehneet niin. He valitsivat Venäjän”, hän totesi.

Lähi-idässä asiaa ei nähdä yhtä yksiselitteisenä tai politisoituneena. Opec+ on korostanut, että kyse on taloudesta, minkä myös moni asiantuntija uskoo.

Esimerkiksi Middle East Institute -ajatushautomo on arvioinut, etteivät öljyntuottajamaat ole käytännössä valinneet sen paremmin länttä kuin itääkään. Sen sijaan öljymarkkinoiden epävakaus on lisännyt tuottajamaiden yhtenäisyyttä ja saanut ne asettamaan oman etunsa kuluttajien edun edelle.

”Öljyn hinta on Saudi-Arabian budjetille ja sisäisen vapauden kannalta niin tärkeä asia, että se ajattelee ensisijaisesti omaa sisäistä vakauttaan ja omaa etuaan”, sanoo myös professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta.

Samalla on Juusolan mukaan totta, että Yhdysvallat on selvästi menettänyt kannatustaan sen perinteisten Persianlahden liittolaisten keskuudessa. Syyt ovat moninaiset ja pettymys molemminpuolista.

”Liittolaiset Persianlahdella kokevat, ettei Yhdysvaltain ulkopolitiikka suhteessa esimerkiksi arabikevään kansannousuihin, Syyriaan ja Iranin ydinsopimukseen ottanut riittävästi huomioon sen liittolaisten etua.”

Samalla Lähi-idässä varaudutaan siihen, että Yhdysvallat on jo pitkään pyrkinyt vähentämään rooliaan alueella. Biden pyrki heinäkuisella vierailullaan vakuuttelemaan, ettei Yhdysvallat aio poistua Lähi-idästä ja jättää jälkeensä tyhjiötä Kiinan, Venäjän tai Iranin täytettäväksi.

Näin on kuitenkin osin jo käynyt.

Juusolan mukaan kyse ei niinkään ole Yhdysvaltain korvaamisesta, vaan ”munien vähentämisestä Yhdysvaltain korissa”.

Kun vihreä siirtymä länsimaissa etenee ja Yhdysvaltain huomio siirtyy enenevissä määrin Kiinaan, etsivät Lähi-idän vanhat liittolaiset myös uusia yhteistyömahdollisuuksia.

Ihmiset ripustivat paperilennokkeja Iranin suurlähetystön eteen Kiovassa. Iranin on raportoitu myyvän Venäjälle lennokkeja, joilla se on iskenyt useisiin kohteisiin Ukrainassa.

Se, että Saudi-Arabia pystyy toimimaan oman mielensä mukaan ja Yhdysvaltain toiveita vastaan, kuvastaa voimasuhteiden muuttumista Lähi-idässä.

Kiinan ja muiden kehittyvien Brics-maiden talouksien vahvistuminen on mahdollistanut sen, että ollaan vahvasti siirtymässä moninapaiseen maailmanjärjestykseen, luonnehtii vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista.

”Saudi-Arabian omapäinen toiminta osoittaa, että se pystyy toimimaan itsenäisesti. On ohitettu aika, jolloin Lähi-idän hallintojen toimintaa määrittelee se, mitä Yhdysvallat ajattelee.”

Riippuvaisuus Yhdysvalloista ei koskaan ole ollut ihanne Lähi-idän liittolaisille. Nyt alueella pyritään Alarannan mukaan eräänlaiseen tasapainoon.

”Tarkoituksena on välttää valintaa esimerkiksi Kiinan ja länsimaiden välillä ja pyrkiä mahdollisimman autonomiseen ulkopolitiikkaan.”

”Siihen ei enää haluta palata, että Lähi-idän politiikkaa määritellään Lontoosta tai Washingtonista.”

Yhtenä yhteistyötahona on näyttäytynyt esimerkiksi Shanghain yhteistyöjärjestö, jonka nykyisiä jäseniä ovat Venäjä, Kiina, Intia, Pakistan, Kazakstan, Kirgisia, Uzbekistan ja Tadžikistan.

Shanghain verkosto on esiintynyt julkisuudessa ”lännen vastavoimana”. Sen riveihin pyrkii esimerkiksi tarkkailijajäsen Iran, jonka jäsenyys otti uuden askelen Uzbekistanissa syyskuussa järjestetyssä kokouksessa.

Lännen eristämä Iran ei kuitenkaan ole ainut, jota syvempi yhteistyö Kiinan ja Venäjän kanssa houkuttaa, vaan yhteistyöjärjestöstä ovat olleet kiinnostuneita myös useat lännen liittolaiset, kuten Natoon kuuluva Turkki.

Molemminpuolisesta loukkaantumisesta huolimatta Yhdysvalloilla ja Saudi-Arabialla on useita syitä ylläpitää edes jonkinlaista yhteistyötä.

Saudi-Arabialla on keskeinen rooli vähintään kahdessa asiassa, joista Yhdysvallat tulee aina välittämään, arvioi Lähi-idän turvallisuuden vanhempi tutkija Emil Hokayem IISS-ajatushautomosta.

Ne ovat terrorisminvastainen yhteistyö ja Iranin pitäminen aisoissa. Länsimaiden kiinnostus Irania kohtaan on todennäköisesti vain kasvussa maan syventäessä sotilaallista yhteistyötään hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän Venäjän kanssa.

Samalla myös Saudi-Arabia tarvitsee Yhdysvaltoja, sillä Kiina ei ole Lähi-idässä samanlainen sotilaallinen toimija kuin Yhdysvallat on ollut.

”Persianlahden valtioiden turvallisuus taataan lännessä ja vauraus idässä”, Hokayem sanoo Financial Times -talouslehden podcastissa.

Myös Alaranta katsoo, että Yhdysvaltain täysi vetäytyminen Lähi-idästä voisi haitata terrorisminvastaista työtä. Alueella toimiessaan maan on kuitenkin varauduttava siihen, että yhteistyösuhde on murroksessa.

”Siihen ei enää haluta palata, että Lähi-idän politiikkaa määritellään Lontoosta tai Washingtonista.”

Kiovassa mielenosoittajat kerääntyivät Iranin suurlähetystön edustalle vastustamaan lennokkien myyntiä Venäjälle.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat