Säikähtikö Venäjän televisio kansanmurhasyytöksiä?

Kun poliitikot valtakunnan huipulla voivat sättiä ukrainalaisia natseiksi ja sotilaat saavat nähtävästi tehdä mitä vain, on helppo ymmärtää, että tv-juontajat kuvittelevat, että sananvapaus julmuuksiin kiihottamisessa on rajatonta, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen.

RT-kanavan venäjänkielisten lähetysten johtaja Anton Krasovski.

24.10. 18:16

Venäjä on syyllistynyt viime kuukausien aikana noin 40 000:een yksittäiseen sota­rikokseen hyökkäys­sodassaan Ukrainaan, ukrainalaiset syyttäjä­viranomaiset ovat kertoneet. Epäiltyihin sota­rikoksiin kuuluu muun muassa siviili­kohteiden laajamittaista hävittämistä, raiskauksia, kiduttamista ja summittaisia teloituksia.

Lokakuun puoliväliin mennessä Ukraina oli ilmoituksensa mukaan tunnistanut 626 ihmistä Venäjän hallinnosta ja sotakoneistosta, joita epäillään sotarikoksista tai muusta aggressiosta. Listaukseen kuuluu sotilaiden ja poliitikkojen lisäksi kategoria nimeltä ”sotaan yllyttäjät ja Kremlin propagandistit”.

Tämä kategoria nousi sunnuntaina erityiseen tarkasteluun, kun Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba vaati venäläisen valtiollisen RT-televisiokanavan maailmanlaajuista kieltämistä. Hänen mukaansa kanava on syyllistynyt ”aggressiiviseen kansanmurhaan kiihottamiseen”.

Kuleba linkitti Twitter-viestiinsä videon viime torstain RT-lähetyksestä, jossa kanavan venäjänkielisten lähetysten johtaja Anton Krasovski puhui huvittuneeseen sävyyn ukrainalaisten isoäitien raiskaamisesta. Tämä tehtävä kuuluisi Venäjän sotilaille.

Krasovski sanoi myös, että Moskovan valtaa neuvostoaikoina vastustaneet Ukrainan lapset olisi tullut hukuttaa jokeen. Hän jatkoi ajatusta hekumoimalla siitä, kuinka Karpaattien vuorilla asuvia ukrainalaisia tulisi polttaa heidän mökkeihinsä. Hänen mukaansa Ukrainan ”ei pitäisi lainkaan olla olemassa”.

Kun Krasovskin kommentit alkoivat levitä sosiaalisessa mediassa englanniksi tekstitettynä, yhdelle jos toisellekin muistui mieleen Ruandan kansanmurha vuonna 1994. Kansanmurhassa keskeisessä osassa oli ruandalainen RTLM-radiokanava, jonka lähetyksissä jaettiin jopa tappo-ohjeita kansanmurhan toteuttajille.

Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi muistuttaa, kuinka kolme RTLM:n edustajaa tuomittiin YK:n sotarikostuomioistuimessa pitkiin vankeusrangaistuksiin muun muassa kansanmurhaan eli joukkotuhontaan kiihottamisesta.

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi.

”’Välitön ja julkinen yllytys joukkotuhontaan’ on myös rikos”, Koskenniemi sanoo viitaten vuonna 1948 allekirjoitetun kansanmurhasopimuksen 3. artiklaan.

Koskenniemi sanoo kuitenkin sähköpostilla lähettämässään vastauksessa, että ”en voi tässä ottaa kantaa siihen, ovatko venäläiset toimittajat tai muut tiedotusvälineiden palveluksessa olevat syyllistyneet sopimuksen tarkoittamaan kiihotukseen”.

Venäjän mediassa on julkaistu viime kuukausina hätkähdyttävät määrät puhetta, jossa hekumoidaan väkivallalla ja epäinhimillistetään ukrainalaisia. Tuoreessa radiopersoona Sergei Mardanin ohjelmassa vieras kutsui ukrainalaisia mieleltään sairaiksi venäläisiksi, ”henkisiksi transvestiiteiksi”, jotka parannetaan, kunhan Venäjä voittaa sodan.

Venäjän mediaa tarkkaileva amerikkalaistoimittaja Julia Davis luonnehti Mardanin ohjelmassa esitettyjä ajatuksia ”kansanmurhamaiseksi ukrainalaisten identiteetin kieltämiseksi”.

Ukrainan hallituksen mielestä Venäjä syyllistyy hyökkäyssodassaan kansanmurhaan, jota varten tulisi perustaa erillinen kansainvälinen tuomioistuin. Myös monien maiden hallitukset, parlamentit tai johtavat poliitikot, esimerkiksi Baltian maissa, ovat kutsuneet Venäjän sotimista kansanmurhaksi tai ”kansanmurhamaisiksi toimiksi”.

Koskenniemen mukaan kansanmurha eli joukkotuhonta on kuitenkin hankala ja vaikeasti tulkittava rikosnimike Venäjän hyökkäyssodan kohdalla.

”[Joukkotuhonnalla tarkoitetaan] ’tekoa, joka tähtää jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittämiseen tässä sen ominaisuudessa joko kokonaan tai osittain.’ Olennaista – ja ongelmallista – tässä on tuhoamisen tarkoitus. Voidaanko sanoa, että Venäjän sodankäynnin tavoitteena on edellä sanottu tuhoaminen? Ehkä ei”, Koskenniemi pohtii.

Tetjana Telyženko hyvästeli 44-vuotiaan poikansa Oleksiy Telyženkon hautajaisissa Butšan kaupungissa viime viikon tiistaina. Poika katosi Venäjän suurhyökkäyksen alussa viime maaliskuussa. Hänen myöhemmin löytyneessä ruumissaan oli kidutuksen jälkiä.

Selvältä näyttää kuitenkin se, että Venäjän tavoitteena on laajasti siviiliväestöä ja sen elinmahdollisuuksia tuhoamalla saada Ukraina luopumaan itsenäisyydestään. Tähän käsky on tullut vallan ylimmältä portaalta eli presidentti Vladimir Putinilta.

Venäjän sotilashallinto ei ole käynnistänyt tutkimuksia sotilaidensa väitetyistä rikoksista, mikä on ruokkinut rankaisemattomuuden kulttuuria ja todennäköisesti mahdollistanut lisää sotarikoksia.

Putinin voi ainakin maallikon silmin katsoa jopa kannustaneen sotarikoksiin, sillä hän antoi Butšan kaupungin siviilien tappamiseen viime keväänä osallistuneelle prikaatille ”kaartin” kunnianimen. Mariupolin kaupungin maan tasalle pommittaneista sotilaista hän puolestaan on sanonut: ”Meidän mielissämme, kaikkien mielissä Venäjällä, he ovat sankareita.”

Kun poliitikot valtakunnan huipulla voivat sättiä ukrainalaisia satanismin pauloissa oleviksi natseiksi ja sotilaat saavat nähtävästi tehdä mitä vain, on helppo ymmärtää, että tv-juontajat ja toimittajat kuvittelevat, että sananvapaus julmuuksiin kiihottamisessa on rajatonta.

Vai kuvittelevatko?

Maanantaina uutisoitiin, että RT-kanavan johtaja Margarita Simonjan oli hyllyttänyt Ukrainan isoäitien raiskaamisella ja lasten hukuttamisella viime viikolla hekumoineen Anton Krasovskin. Simonjanin mukaan Krasovskin sanat olivat ”iljettäviä”.

Tässä vaiheessa on puhdasta spekulaatiota, että säikähtikö Simonjan tv-kanavansa rinnastamista kansanmurhapuhetta tuottaviin viestimiin. Vai kävikö yksinkertaisemmin niin, että kauan ja aggressiivisella asenteella etsityt hyvän maun rajat tulivat Venäjän valtionmedioissakin vastaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat