”Vuoden välimerkki -kilpailun” ”voittajasta” ei ole epäselvyyttä

Venäläiset tärvelevät hyökkäyssodallaan myös kieltä. Tätä voi tietysti pitää toisarvoisena seikkana sodassa, jossa kuolee valtava määrä ihmisiä. Mutta merkityksetöntä kieli ei ole.

Venäjän presidentti Vladimir Putin puhui syyskuun lopulla Moskovan Punaisella torilla kansanjuhlassa, joka järjestettiin neljän ukrainalaisalueen Venäjään ”liittämisen” kunniaksi.

29.10. 2:00 | Päivitetty 29.10. 7:20

Venäjän presidentti Vladimir Putin alkoi viime joulun alla uhkailla ”sotilaallis-­teknisillä toimilla”.

Pari kuukautta kului, ja 24. helmikuuta Venäjä käynnisti Ukrainassa ”sotilaallisen erikois­operaation”.

Huhtikuussa upposi Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva, ohjusristeilijä Moskva, ja Venäjän puolustusministeriö puhui ”huonoista sääolosuhteista”.

Syyskuussa Putin ilmoitti ”osittaisesta liikekannallepanosta”.

Putin myös ilmoitti ”tukevansa” ”kansanäänestyksiä” neljällä Ukrainan alueella, mukaan lukien Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavalloissa”, minkä seurauksena alueet ”liitettiin” Venäjään.

Vuosi 2022 on lainausmerkkien vuosi. Näitä merkkejä ei nyt käytetä suoriin lainauksiin vaan osoittamaan ongelmaa. Syy on Venäjän.

Venäläiset tärvelevät hyökkäyssodallaan myös kieltä. Tätä voi tietysti pitää toisarvoisena seikkana sodassa, jossa kuolee valtava määrä ihmisiä.

Mutta merkityksetöntä kieli ei ole. Kieli on väline, jolla Putin ja hänen kätyrinsä piiskaavat kansaansa vihaan ja veritöihin. Venäjän propagandistit suoltavat joka ikinen päivä raivotautista sanomaansa, jonka tulokset ovat nähtävillä Ukrainassa.

Siksi esitän tässä pienen reunahuomautuksen kielenkäytöstä.

Venäjä on valehdellut liikkeelle niin hirvittävän konfliktin, ettei mikään määrä lainausmerkkejä kohta riitä.

”Sotilaallis-tekniset toimet” ja ”sotilaallinen erikoisoperaatio” tarkoittivat tietysti julmaa hyökkäyssotaa.

Mustanmeren ”huonot sääolosuhteet” olivat Ukrainan asevoimien aiheuttamia, ukrainalaiset kun onnistuivat upottamaan Moskvan.

”Osittainen liikekannallepano” taas vaikuttaa yhtä osittaiselta kuin osittainen raskaus.

”Kansantasavalloissa” valta on tasan yhdellä, eikä se ole kansa. Sama pätee ”kansanäänestyksiin”.

Lainausmerkit ovat kirjoittajan näkökulmasta ongelmallisia. Ne kömpelöittävät ilmaisua. Silti minäkin hakkaan niitä koneeltani niin solkenaan, että painan kohta unissanikin yhdistelmää vaihtonäppäin + 2.

Pakko on hakata. Muuten tulisi luotua tekstiin erheellisiä todellisuuksia.

Otetaan esimerkiksi kaksi lausetta.

”Kansanäänestysten” tuloksena Luhanskin, Donetskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueet ”liitettiin” Venäjään.

Tai vaihtoehtoisesti:

Kansanäänestysten tuloksena Luhanskin, Donetskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueet liitettiin Venäjään.

Jokainen jälkimmäisen kaltainen lause, jossa räikeä valhe on jäänyt toteamatta lainausmerkein, on voitto Venäjä sortokoneistolle.

En tiedä, kuinka kauan lainausmerkkejä on käytetty sen ilmaisemiseen, että jokin asia on epätosi tai suorastaan päinvastainen tai ettei siihen pidä suhtautua ylettömän vakavasti.

Tarve lukijan havahduttamiseen on varmasti ollut olemassa aina, ja aikojen saatossa siihen on yritetty kehitellä erilaisia visuaalisia vippaskonsteja.

Esimerkiksi 1600-luvun englantilainen kirkonmies John Wilkins ehdotti, että ironian voisi merkitä ylösalaisin olevalla huutomerkillä.

Jos Wilkinsin ehdotus olisi lyönyt itsensä läpi, Putinin ”kansanäänestykset” olisivat tekstissä Putinin kansanäänestyksiä (¡), tai ehkä jopa kansan(¡)äänestyksiä(¡).

Lainausmerkkien sijasta voi useissa tapauksissa käyttää niin sanottua tai niin kutsuttua, jotka ovat vanhoja ja hyväksi havaittuja ilmaisutapoja.

Kylmän sodan vuosina länsisaksalaisen Springer-kustantamon sanomalehdissä kieltäydyttiin hyväksymästä Itä-Saksan eli ”Saksan demokraattisen tasavallan” eli DDR:n olemassaoloa.

Niinpä Die Welt ja Bild-Zeitung kirjoittivat johdonmukaisesti ”DDR:stä” (siis lainausmerkeissä) tai niin kutsutusta DDR:stä (die sogenannte DDR).

Kirjoittajana on muuten olennaista muistaa, ettei niin kutsuttua ja lainausmerkkejä pidä käyttää samanaikaisesti. Jos puhuu Putinin niin kutsutuista ”kansanäänestyksistä”, tulee ilmaisseeksi saman asian ikään kuin kahteen kertaan.

Venäjän nykytodellisuudessa musta on valkoista ja valkoinen mustaa. Siksi lainausmerkkejä joutuu käyttämään tolkuttoman paljon.

Olisikin kenties hyödyllistä luoda kokonaan uusi välimerkki, sellainen, jolla ilmaistaan, jos venäläisen poliitikon tai kenraalin väitettä voi mahdollisesti pitää totena. Tosin tämä uusi välimerkki taitaisi jäädä varsin vähäiselle käytölle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat