Kongressin edustajainhuoneeseen Virginiasta pyrkivä republikaani, entinen poliisi Yesli Vega (vas.) tervehti kannattajiaan espanjankielisille suunnatussa kampanja­tilaisuudessa Lake Ridgen kaupungissa lokakuussa.

Kaikki haluavat latinojen äänet

Latinot vaikuttavat kääntyvän republikaanien puoleen, vaikka heitä on pidetty demokraattien kivijalkana. Vaalien ratkaisijoiksi on arveltu muitakin tiettyjä äänestäjäryhmiä.


5.11. 2:00 | Päivitetty 5.11. 8:18

Washington

”Latinot ovat valmiiksi republikaaneja. He eivät vain tiedä sitä vielä”, kerrotaan presidentti Ronald Reaganin sanoneen 1980-luvulla.

Perinteisesti enemmistö latinojen äänistä on mennyt demokraateille. Siksi he ovat toivoneet tai jopa olettaneet, että latinojen määrän nopea kasvu Yhdysvalloissa nostaisi demokraattipuolueen ennen pitkää pysyvään valta-asemaan.

Republikaani Reagan ja demokraatit ovat olleet eri mieltä latinoista mutta silti samalla tavalla väärässä: latinot eivät todellakaan ole yhtenäinen joukko, joka äänestäisi keskenään samojen arvojen ja toiveiden perusteella.

Tästä huolimatta Yhdysvaltain vaaleissa toistuu aina sama kysymys: ratkaiseeko latino vote? Se edustaa nykyään jo noin viidesosaa äänestäjäkunnasta. (Latinoilla tarkoitetaan ihmisiä, joiden sukutausta on espanjan­kielisissä maissa tai muissa Latinalaisen Amerikan maissa.)

Asia on nähty tyypillisesti niin, että demokraatit pärjäävät sitä paremmin, mitä enemmän he saavat innostettua latinoja uurnille.

Monia latinoja ärsyttää se, että demokraatit tuntuvat pitävän näitä ääniä itsestäänselvinä, ominaan, tai että näin valtava siivu yhdysvaltalaisista niputetaan yhteen.

”Ihmiset, jotka saapuvat tänne eri puolilta Latinalaista Amerikkaa, eivät poikkea italialaisista, irlantilaisista tai skandinaaveista, jotka saapuivat tänne runsaat sata vuotta sitten”, sanoo Alfonso Aguilar, joka johtaa konservatiivista kansalaisjärjestöä nimeltä Latino Partnership for Conservative Principles.

Aguilar kertoo, että aikoinaan Euroopasta tulleetkin alkoivat ennen pitkää äänestää muiden amerikkalaisten lailla, omien etujensa mukaan.

”Sama on nyt tapahtumassa espanjan­kielisille. He sulautuvat, ja muutoksen etunenässä ovat ne, jotka ovat alkaneet puhua ensi sijassa englantia. Tausta ei määritä heitä enää yhtä paljon.”

Viime vuosina on saatu useita merkkejä latinojen mahdollisesta kääntymisestä kohti republikaaneja.

Esimerkiksi kaksi vuotta sitten presidentinvaaleissa Pew-tutkimuslaitos kertoi, että 38 prosenttia latinoista äänesti republikaani Donald Trumpia. Vaikka hän hävisi demokraatti Joe Bidenille, se oli hätkähdyttävät kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin neljä vuotta aiemmin, jolloin Trump voitti Hillary Clintonin.

Sekä The New York Timesin että The Washington Postin tänä syksynä teettämät kyselytutkimukset kertovat, että selvä enemmistö latinojen äänistä on yhä menossa demokraateille mutta ero on merkitsevästi pienempi kuin on totuttu. Innokkaimmin republikaanien puolelle karkaavat matalasti koulutetut latinot.

Trump haali ääniä latinoilta etenkin Floridassa ja Etelä-Texasissa.

Tätä voisi pitää yllättävänä ottaen huomioon, että Texasin latinoista valtaosa on perhetaustaltaan meksikolaisia. Trump kutsui meksikolaisia raiskaajiksi ja messusi muurin rakentamisesta etelärajan tilkkeeksi.

On kuitenkin virhe olettaa, että Texasin meksikolaisten samastuminen Meksikon meksikolaisiin ylittäisi huolet taloudesta, rikollisuudesta ja ennätyksellisestä maahanpyrkijöiden määrästä. Sitä paitsi enemmistö luvattomista rajanylittäjistä ei ole meksikolaisia vaan kauempaa tulevia.

Quinnipiacin yliopiston kyselytutkimuksen mukaan Texasin latinot pitävät rajapolitiikkaa suurimpana huolenaiheenaan ja uskovat istuvan republikaanikuvernöörin Greg Abbottin hoitavan asiaa paremmin kuin hänen demokraattihaastajansa Beto O’Rourken.

David Blanco (kesk.) isännöi ystäviään Texasin Houstonissa lokakuussa. Hän on latino ja äänestää ensi tiistain vaaleissa ehdokkaita, jotka kannattavat vapaata aseenkanto-oikeutta.

Huomion keskittymistä juuri Texasin latinoihin selittää se, että kyse on vaalien toiseksi painavimmasta osavaltiosta. Texas on väkiluvultaan suurin osavaltio Kalifornian jälkeen, joten sillä on toiseksi eniten paikkoja Yhdysvaltain kongressin edustajain­huoneessa.

Demokraatit ovat voittaneet Texasissa edustajainhuoneen vaaleissa viimeksi vuonna 2002 ja presidentinvaaleissa viimeksi vuonna 1976. Heidän toivonsa tulevista voitoista on perustunut osavaltion kaupungistumiseen ja espanjankielistymiseen.

Latinojen osuus texasilaisista (40,2 prosenttia) ohitti viime vuonna ei-latinalaisten valkoisten osuuden (39,4 prosenttia). Texasin eteläosassa latinoja on jo yli puolet asukkaista.

Republikaanit ovat kuitenkin viime vuosina kampanjoineet Texasissa ruohonjuuritasolla huomattavasti enemmän kuin demokraatit, mikä näyttää kantavan hedelmää.

Latinojen kääntymistä republikaanien puoleen on selitetty myös konservatiivisilla arvoilla: heidän kulttuurinen sukutaustansa on katolilainen, ja demokraatit ajavat progressiivista sosiaalipolitiikkaa. Olkoonkin, että esimerkiksi laajaa aborttioikeutta kannattaa Pew-tutkimuslaitoksen mukaan melkein yhtä suuri osuus latinoista (57 prosenttia) kuin yhdysvaltalaisista keskimäärin (62 prosenttia).

Konservatiivijärjestöä johtava Aguilar uskoo, että vaikka latinojen – ja sen puoleen koko kansakunnan – enemmistö puoltaisi aborttioikeutta, enemmistö ei kuitenkaan halua matalaa kynnystä aborttiin.

Aguilar arvioi, että moni latino on äänestänyt demokraatteja yksinkertaisesti lauma­sieluisuuden vuoksi ja tottumuksesta, vaikka olisi koko ajan ollut arvomaailmaltaan konservatiivinen. Hän myös allekirjoittaa tulkinnan, että latinot ovat keski­verto­yhdys­valtalaisia konservatiivisempia.

”Demokraattien käännös vasemmalle on pelästyttänyt heistä monet.”

HS käy läpi muita äänestäjäryhmiä, jotka voivat nousta ratkaisevaan asemaan Yhdysvaltain vaaleissa.

Kurjuuden potkimat

Oma kukkaro on äänestäjien selvästi tärkein huolenaihe, ja inflaatio on syönyt amerikkalaisten ostovoimaa vauhdilla. Kymmenet miljoonat tuskailevat joka viikko ruokakaupassa ja bensapumpulla.

On myös kiistatonta, että inflaatiota on pahentanut presidentti Bidenin elvytys­politiikka pandemian tuhojen korjaamiseksi. Suuri kysymys on, miten moni rankaisee demokraatteja siitä ja miten moni uskoo republikaanien hoitavan homman paremmin.

Keskitien republikaanit

Republikaanien listat ovat täynnä ehdokkaita, jotka rummuttavat Trumpin valheita vaalivilpistä. Demokraatit toivovat, että tämä saisi perinteisiä, maltillisia republikaani­äänestäjiä vaihtamaan puoluetta protestina omiensa nykysuunnalle.

Aborttioikeuden puolustajat

Demokraattien suurimpia toivoja näissä vaaleissa on, että korkeimman oikeuden päätös purkaa liittovaltion suoja aborttioikeudelta innostaisi uurnille arvoliberaaleja, etenkin naisia, jotka eivät muuten välttämättä vaivautuisi äänestämään. Demokraatit pitävät rohkaisevana merkkinä sitä, että konservatiivisessa Kansasin osavaltiossa asukkaat estivät aborttikiellon kansanäänestyksessä elokuussa.

Esikaupunkien naiset

Trumpin presidenttikausi käänsi paljon kaupunkien laitamien pientaloalueiden äänestäjiä, etenkin naisia, republikaaneilta demokraateille. Heidän ei kuitenkaan tyypillisesti arvioida lukinneen puoluettaan, vaan moni saattaa palata tuskastuttuaan talouden kehitykseen Bidenin kaudella.

Mustat

Mustien äänten merkityksestä puhutaan melko harvoin, koska he äänestävät niin luotettavasti demokraatteja. Esimerkiksi kesällä Pew-tutkimuslaitoksen kyselyssä 70 prosenttia mustista vastaajista sanoi äänestävänsä demokraatteja ja vain 6 prosenttia republikaaneja.

Demokraattien menestys lepää siis aina mustien varassa. Puolueväen parissa kiertää kuitenkin jo sana, että mustien äänestys­aktiivisuus näyttää heikkenevän, koska Biden ei innosta heitä ja talousnäkymät eivät herätä toivoa tulevaisuutta kohtaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat