Lohduttoman kuiva näky laiturilta, josta tavallisesti lähdetään katsomaan pyöriäisiä.

Pohja näkyvissä

Historiallinen kuivuus kadotti puolet Kiinan suurimmasta makeanveden järvestä. Seuraukset ovat paikoin kummallisia.


7.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 10:11

Poyangjärvi, Kiina

Kuuluu rasahdus, kun kuollut kala rikkoutuu kengän alle. Vettä ei ole, vaikka se ennen virtasi tässä vuolaana.

Kiinan suurin makeanveden järvi Poyang on kuivunut pienemmäksi kuin koskaan, ja pahimmin sen huomaa järveen laskevien jokien rannoilla. Xiujoki virtaa säälittävänä ruipelona. Hiekkaa ja mutaa on näkyvillä 50 metriä pidemmälle kuin pitäisi.

Kun vesi loppukesästä pakeni, kaloja jäi monin paikoin sadoittain, ehkä jopa tuhansittain, sätkimään kuivalle maalle.

Douyinissa, Kiinan Tiktokissa, julkaistiin videoita paikallisista ihmisistä keräämässä kilvan karppeja ja muita kaloja mukaansa. Pian se kiellettiin, sillä paikallishallinto piti videoita häpeällisinä alueen maineelle.

Joenruipelossa seisoo mies kumisessa haalarissa vyötäröään myöten vedessä ja heijailee itseään.

”Mitä teet?” huudan miehelle.

Mies huojuu raskain askelin rantaveteen ja nostaa kättään. Siinä on pölynimurilta näyttävä pystymallinen metallinetsin. Joen pohjalta löytyy nyt kahlausetäisyydeltä kolikoita – eikä mitä tahansa kolikoita. Käsi käy syvällä povitaskussa, ja mies avaa kämmenensä: vanha kolikko.

”Ming-dynastian ajalta”, mies myhäilee.

Ming-ajan kolikoista saa ainakin muutaman euron ja erikoisimmista jopa yli satatuhatta euroa.

Mies ei halua nimeään julki, sillä tämän arkeologisen kullankaivuun luvallisuus on kyseenalaista ja viranomaisten mielestä taatusti mainehaitta.

”Mutta jotakin on tehtävä, kun kalastaminenkin on kiellettyä!”

Vanhat kolikot korvasivat kalastuksen. Ming-ajan kolikosta voi ansaita hyvinkin, mutta myynti ei ole välttämättä laillista.

Muinaiset arvoesineet ovat yksi Kiinan historiallisen kuivuuden kummallisia seurauksia.

Muitakin on.

Wanjialingin kylän pelloilla eletään sadonkorjuun aikaa, mutta ketään ei näy. On aavemaista.

Vain Wanin perhe löytyy kuokkimasta. Maasta nousee nyrkin tai välillä vain sormenpään kokoisia bataatteja. Tavallisena vuonna niin pienet jätettäisiin peltoon. Nyt on toisin.

”Koskaan ei ole ollut näin kuivaa”, sanoo perheen rouva 74 vuoden kokemuksellaan.

Hän muistaa edellisen sateen tulleen kiinalaisen uudenvuoden aikaan eli helmikuussa.

Kuumuutta on ollut senkin edestä. Kesällä yli 35 asteen hellettä kesti yli kaksi kuukautta. Ennätys sekin.

Viereinen seesamipalsta kuivui pystyyn, riisit kuolivat alkuunsa. Wanien sato jää pariin säkilliseen minibataatteja.

Wangjialingin kylä on kuivunut. Tällä viikolla Jiangxin maakuntaan ennustettiin maastopaloja talvella.

Kuivuus ei vaivaa ainoastaan tätä Poyangjärven aluetta Jiangxin maakunnassa. Erityisesti Etelä-Kiinaa koettelee 70-vuotisen mittaushistorian kovin kuivuus.

Maatalous kärsii, ja myös teollisuus. Vesivoimastaan tunnetussa maakunnassa Sichuanissa tehtaita seisotettiin kesällä, kun sähköä ei saatu kaikkialle.

Kuumaa oli tänä kesänä monessa paikassa maailmassa, mutta Kiinassa kuumuus oli jotain vielä pahempaa. Säähistorioitsija Maximiliano Herrera arvioi New Scientist -lehdelle, että Kiinan helleaalto oli jopa kovin, mitä koko maailmassa on koskaan mitattu. Niin polttava, niin laajalla alueella ja niin pitkä.

Wanit tunsivat sen nahoissaan.

”Saa olla kiitollinen, että pysyy hengissä”, puuskahtaa aikuinen tytär. Perhe haluaa tulla haastatelluksi vain sukunimellään.

Wanit eivät ole ostaneet pitkään aikaan mitään muuta kuin ruokaa. Onneksi pari vuotta sitten tuli ostettua kotiin ilmanviilennin.

”Ilman sitä olisimme kuolleet”, tytär parahtaa.

Hänellä on tapana puhua suurin sanoin, mutta kuumuus olisi voinut käydä 80-vuotiaan isän sydämelle. Tai ehkä ei. Rautainen isäpappa kuokkii tuossa tyttären vieressä. Isän kuulo on huono mutta hymy herkässä.

Eivätkä oudot säät ole vieläkään loppuneet.

”On lokakuun loppu, ja tähän aikaan pitäisi tarvita takkia. Sinäkin olet siinä pelkässä paidassa”, tytär sanoo ja osoittaa minua.

Miksi on näin lämmintä ja kuivaa?

”Sen minäkin haluaisin tietää!” tytär huudahtaa.

Wanin perheen sato on pieni, mutta he saivat sentään jotain korjatuksi toisin kuin moni muu kyläläinen.

Niin, miksi?

Tänä vuonna suurin syyllinen kuivuuteen ja kuumuuteen ovat ilmakehän virtausten epätavalliset kuviot, selittää äärisäiden tutkija Wang Jun Kiinan tiedeakatemian yliopistosta.

Mutta ilmastonmuutoksellakin on roolinsa.

”Ilman sitä tämän vuoden helleaallot Etelä-Kiinassa eivät olisi olleet niin vahvoja, pitkiä ja vaikuttaneet niin laajalla alueella. Eikä hellettä seurannut kuivuus olisi kehittynyt niin nopeasti.”

Osasyyllinen on siis Wanin perheen ilmanviilennin. Tai suomalaisen Kiinassa tehdyt kengät.

Ilmastonmuutos johtuu erityisesti hiilidioksidipäästöistä eli paljolti hiilenpoltosta. Siinä Kiina, joka valmistaa tavaramme, on tällä haavaa ehdoton ykkönen.

Kiinalaisten elintaso nousee, ja he kuluttavat arjessaan sähköä aina vain enemmän. Helteiden aikaan erityisesti ilmanviilentimet imivät niin hirveästi sähköä, että hiiltä oli pakko käyttää tavallista enemmän.

Hetki oltiin hullussa kiepissä: ilmastonmuutoksen kärjistämiä ongelmia paikattiin toimilla, jotka vauhdittavat ilmastonmuutosta.

Tästä kohtaa vesi on täysin haihtunut, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan.

Rämistelen kolmipyöräisen menopelin lavalla pitkin Poyangjärven pohjaa, jota peittää sara. Siellä täällä on kuivuneita ja halkeilleita mutalämpäreitä. Saraikkokin on kellastumaan päin.

Kuljettaja Zhang pomputtaa kaltaisiani turisteja kyydissään veden äärelle, yli kilometrin kuivunutta pohjaa pitkin. Ennen hän oli kivenhakkaaja, mutta pandemia söi ne työt. Vesikriisi toi uusia töitä.

Kuljettaja Zhang vie turisteja yli saraikon, jonka pitäisi olla tähän aikaan vuodesta kosteikkoa.

Poyang on linnuistaan tunnettu turistikohde. Suurimmillaan se on yli 3 000 neliökilometriä eli neljänneksen pienempi kuin Saimaa – kunnes syksyisin se kuivuu ja pienenee huomattavasti.

Mutta nyt järvi hupeni kaksi kuukautta etuajassa. Tavallisesti vesi velloo näillä kohdin vielä elokuussa, vaan ei tänä vuonna. Viime vuonna elokuun puolivälissä järven koko oli 2 203 neliökilometriä. Tänä vuonna samaan aikaan koko oli vain 737 neliökilometriä.

Ja siinä, minne vetäytyvä järvi tavallisesti jättää jälkeensä hyllyvää höttöä, on nyt kovaa maata.

”Aina aiemmin tässä kohti on ollut niin mutaista, ettei mopolla voi ajaa”, Zhang selittää.

Hän pysäyttää menopelinsä buddhalaisen temppelin saarelle (tähän aikaan vuodesta sitä voi kutsua vuoreksi), joka on Kiinassa kerryttänyt mainetta kuivuuden takia. Sen ympärillä on nyt kosteikon sijaan jalkojen alla kumiseva tanner.

Buddhalainen temppelisaari on nyt vuori, ja sen ympärillä pyörivät maailmanlopun markkinat.

Keskellä kuivuutta vietetään maailmanlopun hyväntuulisia markkinoita.

On kastanjanpaahtajia, ammuntakoju ja mies, joka kiertää maata valkean turistiratsunsa kanssa. Hän on pystyttänyt teltan asumuksekseen.

Turistinaiset tanssahtelevat ringissä huivit käsissään liehuen.

Heidän takanaan aukeaa surullinen näkymä: kuiva, halkeillut mudan kamara. Siitä laskee järveen rantapenger, jota ei yleensä ole. Vesi on ennätyksellisen alhaalla.

Nainen käveli kuivuneen Poyangjärven pohjalla. Taustalla kohoaa Luoxingdun-saari.

Turistit ratsastivat harvakseltaan valkoisella hevosella kuivuneella järvenpohjalla. Selässä ollut mies valitti, kun hevonen ei suostunut ravaamaan.

Zhang Aizhen ja Huang Xiaotao keinahtelevat raskaasti pengertä ylös olallaan aisa, jonka päistä roikkuvat isot sangot ja kangasnyytit.

Nyytit ovat täynnä valtavia pitkulaisia simpukoita. Nämäkin naiset ovat keksineet, kuinka kuivuus käännetään taloudelliseksi voitoksi.

”Koskaan emme ole saaneet näin isoja simpukoita”, Zhang Aizhen sanoo ja nauraa.

Kun vesi on karannut alemmas, simpukankerääjät pääsevät kahlaamaan paikkoihin, joihin ennen ei ole päästy. Kepeillä he kaivavat pohjamudasta jopa vuosikymmeniä rauhassa eläneitä, isoiksi paisuneita nilviäisiä.

Simpukoista tehdään kuulua paikallista herkkua. Ne paloitellaan ja keitetään keitoksi retikoiden kanssa.

Zhangilla ja Huangilla on kotona jo yli sata simpukkaa vesialtaassa odottamassa kiinalaista uuttavuotta. Silloin niitä voi myydä hyvällä hinnalla.

Simpukankerääjät kaivavat kepeillä simpukoita mudasta.

Kiinan suurin makeanveden järvi on kuuluisa myös pyöriäisistään. Rantapenkereen venelaiturilta voi kuulemma katsella niiden vedenpinnan rikkovaa tanssahtelua. Tänään pyöriäisiä ei näy.

Sen sijaan järvellä näkyy kapeita rahtilaivoja, jotka kulkevat korkeina, kevyessä lastissa. Vettä on niin vähän, että kuljetuskulut ovat kolmanneksen normaalia suuremmat, kertoo Fengmian-lehti.

Vaikka tänä vuonna vesi on säiden vuoksi ennätyksellisen alhaalla, järven pinta on laskenut jo pidempään. Yksi iso syyllinen on hiekanruoppaus. Poyang on maailman suurimpia hiekkakaivoksia, joka ruokkii Shanghain rakennusteollisuuden sementtitarpeita.

Jättimäiset ruoppausveneet ovat laajentaneet niin paljon järven lasku-uomia, että vesi hulahtaa niistä helposti läpi. Myös Jangtsen jättimäinen Kolmen rotkon pato sotkee pahoin Poyangin vedenliikkeitä.

Myös yksityishenkilöt käyvät hiekankaivuulla. Tämä kuorma on menossa erään miehen oman talon rakennustyömaalle.

Mutta ympäristönsuojelukin etenee täällä.

Kaksi vuotta sitten Poyangin alueelle määrättiin kymmenvuotinen kalastuskielto. Yksi ihminen saa kalastaa enää vain yhdellä yksinkertaisella vavalla. Näin elvytetään Jangtsen kalakantoja.

Paikalliset kalastajat ovat helisemässä. Heidän on keksittävä jotain muuta, kuten kolikoiden etsintää.

Rannalla on pahvilapuista kyhätty propagandakyltti, jossa lukee punaisin kirjoitusmerkein ”Kymmenen vuotta kalastuskieltoa Jangtsen suojelemiseksi, ympäristön kehitys toteuttaa unelmia”. Tai pitäisi lukea. Laput joissa lukee ”kehitys” ja ”unelmia” ovat pudonneet tai ne on revitty irti.

Alueen kuuluisia lintujakin yritetään auttaa kuivuudessa.

”Linnuille on istutettu paljon ruokaa. Riisipeltoja kutsutaan lintujen kanttiineiksi”, sanoo lintuopas Jin Jin lintutornilla.

Näitä peltoja on myös kasteltu.

”Kaikki linnut selviävät.”

Se on kuitenkin paljon luvattu. Poyang on Aasian laajin talvehtimispaikka kurjille, hanhille, ankoille ja joutsenille. Lintuja on nyt jo valtavasti, vaikka iso osa on vasta matkalle tänne.

Kalan hinta on kohonnut, kun kalastusta on kovasti rajoitettu.

Viranomaisilla on pitänyt kiirettä myös ihmisten auttamisessa. Paloautot ovat jakaneet vettä hanattomiin kyliin, pumppuja on asennettu syvälle maahan, ja köyhimmille on annettu sosiaaliapua.

Jiangxin maakunnassa on tehty sadetta ampumalla kemikaaleja ilmatorjuntatykeillä pilviin. Se on Kiinassa yleinen tapa torjua kuivuutta.

Miten äärisäihin voisi varautua? Tutkija Wangilla on monia ehdotuksia: sään ennustamista pitää parantaa, kasveja jalostaa kestävämmiksi ja kansaa kouluttaa ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista.

Tuulivoimalat ulisevat sähköä Songmenshanin saarella.

Kun kiipeää Poyangin Songmenshan-saaren jyrkille hiekkadyyneille, näkee, kuinka Kiina ottaa jo tosissaan ilmastonmuutoksen.

Silmien edessä pyörii 35 tuulivoimalaa. Niiden matala ujellus kuulostaa kaukaisen moottoritien huminalta.

Kiina saattaa olla maailman suurin hiilidioksidipäästöjen lähde, mutta se käyttää myös valtavasti uusiutuvaa energiaa, tuulta ja aurinkoa. Ja rakentaa sitä lisää käsittämätöntä vauhtia.

Kiina on luvannut päästöjensä kasvun loppuvan ennen vuotta 2030. Hiilineutraaliksi se aikoo vuoteen 2060 mennessä. Tavoite tarkoittaa, että se käytännössä lopettaa tuohon mennessä fossiilisten polttoaineiden käytön.

Lue lisää: Kiina ilmoitti juuri maailman ilmastotalkoot mullistavan tavoitteen, ja asiantuntijan mukaan se voi olla tosissaan

Nyt koko maailma odottaa, mitä Kiina lupaa juuri alkaneessa YK:n ilmastokokouksessa.

Onnistuuko Kiina tavoitteissaan? Sitä emme tiedä, mutta Kiinan päättäjillä on itsekkäät syyt toteuttaa visionsa. Kiinalaiset kärsivät jo nyt vuoroin kuivuudesta, vuoroin tulvista.

Tänä vuonna siitä saatiin äärimmäinen muistutus.

Liu Dabao joutui kaivamaan kanavan kuivuneeseen rantaan ja vetämään siitä lähes sata metriä letkua saadakseen viljelmänsä kastelluksi. Hän on menettänyt puolet sadostaan tänä vuonna.

Poyangiin laskevien jokien vesi on vähissä.

Oikaisu 8.11.2022 klo 4.01: Kirjoituksessa mainitun kylän nimi on Wanjialing, ei Wanjiali.

Oikaisu 21. 11. 2022 klo 10.11: Toisin kuin kirjoituksessa luki, Poyang ei ole Kiinan isoin järvi vaan Kiinan isoin makeanveden järvi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat