Stepnohirskin kylässä sijaitsevassa kerrostalossa on rakennettu suojatila kellariin.

Rintama­kylissä valmistaudutaan pahimpaan

Venäjän tuore pommituskampanja pyrkii tuhoamaan Ukrainan lämmönjakelun, sähköverkon ja vesihuollon. Talven tulo ajaa kansalaiset ahtaalle.


3.11. 19:17 | Päivitetty 3.11. 20:30

Stepnohirsk / Bilozirka

Kerrostalojen sisäpiha on irvokas näky Stepnohirskin kylässä Ukrainassa noin kymmenen kilometrin päässä venäläisistä miehitysjoukoista.

Sisäpihalla lasten leikkikentällä kiipeilyköysi ja voimistelurenkaat heiluvat tuulessa yksinäisinä. Aivan leikkikentän viereen on osunut venäläisten pommitus. Iskussa kuolleen miehen Lada on peitetty pressulla, peitteen painoiksi on laitettu tiiliskiviä.

Paikallisten mukaan alueella ei ollut mitään sotilaallista kohdetta. Kerrostalot ovat pomminsirpaleiden rei’ittämät.

Täällä eturintaman lähellä ihmiset elävät edelleen kellareissa, eikä sähköstä ole takuuta. Juoksevaa vettä ei ole.

Hyökkäyssotaa on jatkunut jo yli kahdeksan kuukautta.

Kerrostalojen asukkaat esittelevät asuttamaansa kellaritilaa.

Kerrostalojen asukkaat esittelevät asuttamaansa kellaritilaa, jossa elää kolmen perheen jäseniä. Nuorin on 14-vuotias tyttö, vanhin 80-vuotias.

Ämpäreihin ja suurempiin pulloihin on varastoitu vettä. Se ei ole kuitenkaan juomakelpoista, vaan juomavesi täytyy hakea kauempaa kylältä. Varastoitu pullovesi on peseytymiseen.

Kun sähköä tulee, sillä ladataan maanalaisessa suojassa kaksi akkua, joiden avulla kellarissa ei tarvitse sentään pimeydessä olla. Sähkövirityksiä roikkuu siellä täällä katoissa ja seinillä. Kyläläiset selviytyvät sillä, mitä käsiinsä saavat.

Ilmanvaihtoputki on tukittu polyuretaanivaahdolla ja tyhjillä pulloilla, jotta kylmyys ei tulisi putkesta sisään.

”Tietysti pelkäämme, mitä talvi tuo tullessaan, mutta toivomme, että selviämme.”

Kellariin rakennetussa suojatilassa sähköjä on viritelty parhaan mukaan.

Kellarista on yritetty tehdä kotoisa lapsille pehmoleluilla.

Kellarissa kamiinat odottavat käyttöönottoa. Talvesta pelätään ankaraa Ukrainassa.

Venäjällä on käynnissä kiivas ohjuskampanja Ukrainan sähkönjakelun, vesihuollon ja lämmityksen tuhoamiseksi.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi arvioi jo lokakuun puolivälin jälkeen, että Venäjän pommituksissa olisi tuhoutunut noin kolmannes maan energialaitoksista.

Lue lisää: Zelenskyi: Venäjä tuhonnut noin kolmanneksen Ukrainan voima­laitoksista

Nyt tuhoutuneen infrastruktuurin määrä on todennäköisesti vielä suurempi. Venäjän pommitukset jatkuvat samalla, kun talvi kylmenee.

Kuluneella viikolla ukrainalaiset saivat jälleen kokea presidentti Vladimir Putinin täysimittaisen vihan. Pelkästään maanantaina Venäjä lähetti Ukrainan mukaan noin 50 risteilyohjusta ukrainalaiskohteisiin, mutta niistä saatiin torjuttua valtaosa.

Mies korjaa sähköverkkoa Arhanhelsken kylässä.

Ukrainan sähköjakelun ja vesihuollon pommittaminen vaikeuttaa koko yhteiskunnan toimintaa, mutta sen vaikutukset kohdistuvat erityisesti siviilien elämään.

Esimerkiksi pääkaupungissa Kiovassa sydäntalvella keskilämpötila laskee pakkasen puolelle. Yksin maanantaiset ohjusiskut katkaisivat Kiovassa sähkön ja veden sadoiltatuhansilta asukkailta. Tuhoja saatiin myöhemmin jokseenkin korjattua ja sähköjä palautettua.

Tällaiseen ukrainalaiset ovat saaneet viime aikoina tottua: kännykkäsovelluksen ja ämyrien kautta alkaa kuulua ilmahälytyssireenin ääni. Ennen tai jälkeen varoituksen jostain alkaa kuulua voimakkaita räjähdyksiä. Aikaa etsiä suojaisempaa paikkaa ei usein ole.

Pelottavinta ohjusiskuissa on arvaamattomuus: minne iskut osuvat? Jos Venäjä on osoittanut jo lukuisia kertoja olevansa valmis pommittamaan esimerkiksi lasten leikkipuistoja, voisiko seuraava ohjus tai raketti osua juuri tähän rakennukseen? Milloin sireenin ujellus loppuu, milloin ei enää pommiteta?

Ja kaiken aikaa mielessä kalvaa seuraava kysymys: milloin uusi isku jälleen alkaa? Tähän Venäjä ukrainalaisten mielestä juuri tähtääkin: kansalaisten terrorisoimiseen.

Svitlana kertoo pelkäävänsä talven tuloa. Taustalla Ljubov silittää Killer-nimistä koiraa. Kulman takaa kurkkaa Natalia.

Stepnohirskin kylässä kellariasuntoa esittelevä Svitlana toivoo, että kyläläiset saisivat generaattorin sähkökatkojen varalle. Ja lämpimiä vaatteita talveksi.

Svitlana ja osa muista haastatelluista eivät halunneet esiintyä jutussa koko nimellään.

Terveydenhuoltoa ei ole sen paremmin kuin kouluakaan. Koulurakennuksessa sentään on generaattori, jonka avulla kyläläiset voivat käydä lataamassa esimerkiksi kännyköitään.

”Tietysti pelkäämme, mitä talvi tuo tullessaan, mutta toivomme, että selviämme”, Svitlana sanoo.

Kellariin on säilötty muun muassa vihanneksia.

Kerrostalon jokaisen asukkaan syntymäpäivää vietetään vuorollaan. Kyltissä toivotetaan hyvää syntymäpäivää venäjäksi.

Kellarissa on useita huoneita, myös yhteistila, jossa voi laittaa ruokaa ja katsoa televisiota.

Kellarissa vietetyistä päivistä, viikoista ja kuukausista muistuttavat esimerkiksi seinälle ripustetut ilmapallot. Ne kiinnitettiin yhden asukkaan syntymäpäivien kunniaksi. Ilmapallojen päälle on jo tippunut sementtipölyä. Juureksia on pöydällä ja lattialla astioissa.

Kyläläiset ovat varustautuneet säilömällä ruokaa yhteen kellarin huoneista. Purkkia on monenmoista.

Kellarin eteiskäytävällä on myös turvaa talven varalle: kaksi kylältä saatua kamiinaa, jotka täytyy vielä virittää paikoilleen. Lämmityspuiksi on tarkoitus polttaa tammea läheisestä metsästä.

”Kamiinoiden lisäksi meillä ei ole muuta lämmitystä. En tiedä, miten selviämme”, Svitlana sanoo.

Mykolajivin kaupungin suunnalla Bilozirkan kylässä Serhi Zosimov puolestaan seisoo Venäjän pommituksesta syntyneen montun laidalla. Montun vieressä on hänen sukulaisensa talon rauniot. Setä kuoli iskussa.

”Venäjä pommittaa siviilejä, koska ei kykene vastustamaan Ukrainan asevoimia. Venäjä yrittää ajaa siviilit ahtaalle. Tämä on terroria siviilejä vastaan”, Zosimov sanoo pommikuopalla.

”Mutta iskut tekevät ukrainalaiset vain entistä vihaisemmiksi.”

Zosimov kertoo varustautuneensa talveen ja kylmyyteen. Hän näyttää omakotitalonsa pihan perällä olevaa vajaa, johon hän on varastoinut klapeja mahdollisimman paljon. Vedestäkään ei ole pulaa, sillä se tulee omasta kaivosta.

”Sikäli täällä maalla on nyt helpompaa kuin kaupungeissa, että täällä voimme sentään lämmittää puilla. Kaupungeissa tilanne on pahempi.”

Bilozirkan hiljattain vapautetussa kylässä asuu tällä hetkellä vain muutama asukas. Serhi Zosimovin talo on yhä pystyssä.

Serhi Zosimovin sukulaisten talo tuhoutui pommituksessa. Zosimovin setä kuoli iskussa.

Zosimovilla puita on tarpeeksi, mutta kylänraitilla omakotitalonsa edessä seisova eläkeläinen Viktor kertoo, että hänellä puita riittää vain noin kuukaudeksi.

”Kun pommitukset kylässä alkavat, sähköt menevät poikki. Onneksi niin ei käy enää yhtä usein kuin aiemmin, nykyisin vain pari kolme kertaa viikossa”, hän kertoo.

Perheen isoäiti Ljubov sanoo, ettei perheellä ole paikkaa, minne paeta. Rahaakaan ei olisi lähteä, vaikka Venäjä kuinka pommittaisi.

”Odotamme, että Ukraina työntää venäläiset takaisin sinne mistä tulivatkin. He pommittavat meitä vain tuhotakseen ukrainalaiset.”.

Jos perheenjäsenten nimet voisivat toimia enteinä, Ljubovin toiveet venäläisten voittamisesta saattaisivat hyvinkin tulla todeksi. Nimet kun tarkoittavat suomeksi toivoa, rakkautta ja voittoa.

Nadia ja hänen isoäitinsä Ljubov kotitalonsa edustalla. Ljubov sanoo, ettei perheellä ole paikkaa, mihin paeta.

Stepnohirskin kaupungissa jäljellä olevat asukkaat ovat pärjänneet jo koko hyökkäyksen ajan ilman juoksevaa vettä. Sähkötkin katkeilevat aika ajoin. Talvi voi silti olla raskas.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat