Viinitilan isäntä Wang Enlai (vas.) tarjosi kartanossaan liikeillallisen tulevalle liikekumppanilleen Zhang Yingille (toinen oikealta). Zhang toi mukanaan kaksi nimettömäksi jäänyttä illallisvierasta.

Viiniä kiinalaisittain

Kiinalaisviinit pärjäävät jo kansainvälisissä arvosteluissa, mutta helppoa se ei ole. Viiniköynnökset on kaivettava talveksi maan alle, ja rosvot väärentävät juomia. Juojia on kuitenkin luvassa lisää.


14.1. 2:00 | Päivitetty 14.1. 13:26

Peking

Muhkeat viinilasit nousevat korkealle.

”Ganbei!” eli kippis sanoo Wang Enlai, pekingiläisen viinitila Chateau Lionin omistaja.

Lasissa on tilan valkoista Princess-viiniä, jonka 2017 vuosikerta pääsi maailmalla arvostetussa Decanter-kilpailussa pronssiluokkaan. Sitä tarjottiin viime talvena myös Pekingin talviolympialaisten virallisissa tilaisuuksissa.

Sananmukaisesti ganbei tarkoittaa kuivaa lasisi, ja niin me toimimme illallispöydässäkin. Nostamme viinilasin huulille ja kallistamme sitä yhä ylemmäs, kunnes lasi on kerrasta tyhjä.

Sellainen on kiinalainen skoolaus. Perinteisesti lasi on pieni ja siinä hyvin vahvaa viinaa – sitä käytetään ihan ruokajuomana –, mutta tätä nykyä lasit voivat olla myös isoja ja silloin niissä on hienoja viinejä.

Eikä vain ulkomaisia viinejä, vaan usein myös kiinalaisia. Eivätkä kiinalaiset vain osta viinitiloja Ranskasta, vaan perustavat omiaan kotimaahansakin. Viime vuonna kiinalaisviinit saivat peräti 234 kultaa, hopeaa ja pronssia Decanter-kilpailussa.

Chateua Lion on perustettu Pekingin laitamille vuonna 2010, ja viinien lisäksi se tarjoaa matkailua ja maistelua.

Rakennus jäljittelee eurooppalaistaa kartanoa, mutta pihalla on myös isot, värikkäät näköisveistokset Aku Ankasta ja Minni Hiirestä. Ne houkuttelevat pekingiläisiä lapsiperheitä päiväretkelle.

Chateau Lionin ei uskoisi olevan Pekingin laitamilla.

Chateau Lion lainaa vaikutteita sekä Euroopasta että Yhdysvalloista.

Minun ei pitänyt olla näillä illallisilla eikä edes nähdä viinitilan isäntää. Tulin tutustumaan tilan peltoihin. Mutta yllättäen kutsu kävi pellolta pöytään.

Istun pyöreässä pöydässä multaisissa kengissä ja katson, kun uutukainen robotti rullaa tarjottimellaan sisään huoneeseen lukemattomia ruokalajeja. Sylttyjä, jättimäisiä katkarapuja, hanhenmunasta tehty munakas, savustettua lihaa dippikastikkeella...

Ihka elävä tarjoilija nostelee annoksia pöytään.

Silloin kun ei skoolata, ruokailijat siemailevat viiniä pienen suullisen kerrallaan, sillä tavalla mihin me olemme tottuneet.

Nyt siemaillessa ehtii etsiä Princess-viinin ominaismautkin eli Decanterin kuvailemat persikan, vaniljan ja aprikoosin.

Sitten siirrytään juomaan cabernet’a. Sitä Wang Enlai tuottaa enemmän isommalla Ningxian maakunnan tilallaan.

Wangilla on neljä viinitilaa eri puolilla Kiinaa, ja viidettä tilaa hän suunnittelee illallispöydässä istuvan kiinteistömogulin Zhang Yingin kanssa.

Wang kuvailee viininviljelyä harrastuksekseen, sillä tuloja siitä ei juuri saa. Hänen rahansa tulevat muun muassa öljystä.

Sekavasta tilastoinnista johtuen on vaikea sanoa, paljonko Kiinassa tuotetaan viiniä. State of the World Vine and Wine Sector -julkaisun mukaan Kiina olisi seilaillut viime vuosina sijoilla 6.—11. suurimpien viinintuottajamaiden joukossa maailmassa.

Vieressäni istuu 86-vuotias Zou Fulin. Hän ei syö vaan ainoastaan juo.

”Hän ei halua pilata viinin makua ruualla. Hän ei koskaan sotke ruokaa ja viiniä keskenään”, Wang selittää alaisensa hienostuneita tapoja, ja Zou nyökkäilee mielissään.

Mestari Zou on arvostettu viininkasvatuksen asiantuntija, maatalousekspertti, joka jo vuosikymmeniä sitten Afrikan-komennuksellaan rakastui viineihin.

Häntä tulinkin tilalle tapaamaan. Pari tuntia aiemmin olimme yhä pelloilla.

Lion princess-hybridirypäleet syntyvät näissä köynnöksissä.

Mestari Zou Fulin on nimennyt huolellisesti eri köynnöksistä syntyneet viinit laboratoriossaan.

Zou hehkuu palstan reunalla ylpeänä isänä. Nämä viiniköynnökset ovat hänen runsaan kymmenen vuoden aikana luomat lapsensa.

Siinä kasvaa hybridiä nimeltä lion princess, eli Princess-viinin rypäleet. Lion princess on Euroopasta Kiinaan tuotujen viognier- ja cinsault-rypäleiden risteytys.

”Hybridimme on todellista kiinalaista viiniä”, Zou sanoo.

Zoun työ saattaa ratkaista Pohjois-Kiinan viininviljelyn työlään ja kalliin ongelman. Ongelma näkyy peltoaukeaman toisella laidalla.

Työntekijät taivuttavat viiniköynnösten ylös kurkottavia oksia kohti maanpintaan ja sitovat ne muovinauhalla mataliksi. Myöhemmin niputetut köynnökset haudataan maan alle.

Talvisin on niin kuivaa ja kylmää, että köynnökset on piilotettava multaan. Keväällä ne taas kaivetaan esiin.

Zhang Yanhua solmii köynnöksiä ennen niiden hautaamista.

Osalla tiloista köynnösten peittäminen ja paljastaminen muodostaa kolmasosan kuluista, kertoo pellon reunalla seisova Jim Boyce. Hän on Kiinassa pitkään asunut kiinalaisen viinibisneksen tuntija ja kommentaattori.

Zoun hybridin upeus on siinä, että se kestää Pekingin talven, eikä sitä siis tarvitse haudata. Ja se myös näyttää maistuvan hyvältä.

Köynnösten hautaaminen on yksi syy siihen, että kiinalaiset viinit ovat sangen kalliita. Toinen on se, että Kiinassa halvan ostamista lahjaksi tai ravintolapöydässä jaettavaksi pidetään sananmukaisesti halpamaisena.

Jalostus on vielä Lionin tilalla kesken, ja Princessia myydään vain kartanon omassa kaupassa. Uusista hybrideistä ei ole isoksi sadoksi, ja lisäksi viininväärennys on suuri pelko, Zou kertoo. Eli että joku alkaisi myydä Princessilta näyttävissä pulloissa mitä sattuu.

Viinien väärentäminen on Kiinassa yleistä, sillä laajat kansanjoukot eivät tiedä, miltä viinin pitäisi maistua.

Arviot väärennettyjen viinien osuudesta markkinoilla vaihtelevat 40 ja 70 prosentin välillä. Joko etiketti on väärennetty tai sitten pullo on kierrätetty; Bordeaux- tai samppanjapullot saatetaan myydä tyhjinä ja täyttää lukuisia kertoja ties millä.

Monet hyvät ravintolat rikkovat tyhjät pullot, etteivät ne joudu väärille teille.

Kiinan viinimarkkinat ovat monin tavoin omanlaisensa.

Viininkäyttö lisääntyi huomattavasti, jos ei nyt poliittisesta määräyksestä niin kehotuksesta. Perinteisestihän Kiina on oluen ja kirkkaan viinan maa.

Vuonna 1996 maan pääministeri Li Peng ylisti viinin terveysvaikutuksia. Se oli merkki, että viinin myymisellä ja juomisella on valtion siunaus.

Liikeillallisilla ja viranomaisten syöttäjäisissä alettiin juoda myös punaviiniä. Punainen on Kiinassa onnen väri. Viinipulloista tuli hyvin suosittuja lahjoja.

Vuonna 2013 Kiinassa ostettiin jo enemmän punaviiniä kuin missään muussa maassa maailmassa.

Chateau Lionin viinikellari

Tilan viinimyymälä

Sitten tuli poliittinen käänne.

Kiinan johto puuttui kovalla kädellä korruptioon ja kalliisiin illallisiin. Viranomaiset alkoivat varoa kaikenlaisesta ökyilyä ja kieltäytyä lahjoista. Niistä saattoi joutua alennetuksi tai vankilaan.

Viime vuodet sekä kiinalaisten viininkulutus että oma tuotanto ovat vähentyneet. Siihen ovat vaikuttaneet pandemian ajan rajoitukset ja taloudellinen alakulo.

Kiina tuskin enää edes on maailman ykkönen punaviinin kulutuksessa. Ainakin markkinaväki on lopettanut moisesta hössöttämisen.

Kiinasta on turhaan ennustettu vuosikausia maailman suurinta viinimarkkinaa. Hehkutus on ärsyttänyt Jim Boycea.

On totta, että 1,4 miljardin kansakunta kyllä juo helposti yhteensä paljon viiniä, mutta henkeä kohden kuitenkin vähän.

”Verrattuna oluen ja baijiun (kiinalaisen tiukan viinan) kulutukseen viinin kulutus on Kiinassa edelleen pientä. Oluen ja baijiun juojat pitäisi saada juomaan niiden sijaan viiniä. Ihmiset juovat vain tietyn määrän alkoholia”, Boyce sanoo.

Kiinassa alkoholista juodaan 76 prosenttia oluena, 16 prosenttia väkevinä ja vain 8 prosenttia viininä. Esimerkiksi Suomessa viinin osuus on yli 20 prosenttia.

Kiinassa lasketaan olevan noin 50 miljoonaa keskiluokkaista tai rikasta viininjuojaa, jotka ostavat usein viiniä omalla rahalla omaan käyttöön. Se kuulostaa paljolta, mutta Kiinan valtavasta väestöstä se on vasta pisara.

Investointipankkiiri Chen Yingda ja yrittäjä Tai Yanglan käyvät Cheersin keskiviikkoisilla viinibuffeteilla.

Viinikauppa-ravintolan baaritiskillä on auki viisi pulloa kohtuuhintaista, ulkomaista viiniä. On yksi kuohuva, kaksi valkoista ja kaksi punaista. Kun maksaa runsaat 20 euroa, saa juoda niin paljon kuin haluaa niin kauan kuin haluaa.

Tämä on pekingiläisen Cheers-viinikaupan joka keskiviikkoillan seisova pöytä.

Cheers on vuosikausia yrittänyt saada kiinalaiset keskiluokkaiset 25–40-vuotiaat viininjuojiksi, joille viini olisi luonteva osa elämää.

”Kauppa ei saa olla pelottava, eikä liian hieno. Sen pitää olla helposti lähestyttävä”, selittää kaupallinen johtaja David Schaumann.

”Kiinalaisista saattaa tuntua samalta tulla viinikauppaan kuin länsimaalaisesta kiinalaiseen teekauppaan. Sadat tuotteet näyttävät pelottavilta. Että mikä niistä nyt olisi hyvä.”

Kaupallinen johtaja David Schaumann on ylpeä siitä, että Cheersillä on yhä kymmeniä viinikauppoja Pekingissä. Moni viininmyyjä on joutunut pandemian aikaan lopettamaan.

Cheersissa myyjä tulee asiakkaan luokse ja kysyy pari helppoa kysymystä: Tykkäätkö kuivasta vai makeasta? Vahvasta vai kevyestä? Sitten asiakkaalle jo annetaankin muutama pullo, joista valita.

Kipuraja useimmilla ostajilla menee runsaassa 20 eurossa. Valkoviini on lisännyt suosiota nuorison joukossa. Kesällä sitä myytiin Cheersissa jo enemmän kuin punaista. Erityisesti rieslingista on tullut suosittua.

Ja kotiinkuljetuksesta. Ruokalähetti – tai pitäisi varmaan sanoa viinilähetti – juuri kiirehtääkin ovelta tiskille hakemaan pulloa tilaajalle. Cheers toimittaa 20 minuutissa tilauksen Pekingin sisällä. Peräti kolmannes Kiinan viineistä myydään netissä.

Viinikeskiviikon osallistujille Cheersin sanoma on mennyt hyvin läpi. Heillä on mutkaton suhde viiniin.

”Kiinassa ollaan helposti sitä mieltä, että hyvän viinin pitäisi olla kallista. Ei tarvitse. Tai että viiniä pitää säästää vain hienoon tilaisuuteen. Minä juon viiniä pari kolme kertaa viikossa”, sanoo rahoitusta työkseen hoiteleva Mora Hou.

Investointipankissa työskentelevä Chen Yingda on puolestaan luonut viiniin lähes romanttisen suhteen. Edellisenä iltana hän joi viiniä sisäpihallaan ja liikuttui kauniista kuusta.

”Jos olen masentunut, valitsen raskaampaa viiniä, iloisena kevyempää. Kun käyn treffeillä, valitsen ulospäin suuntautuneelle tytölle voimakkaan viinin, rauhalliselle kevyempää.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat