Sodan alkaessa helmikuussa harva uskoi, kuinka monella tapaa Venäjä tulee tyrineeksi

Joka ikinen voitto, jonka Ukraina saavuttaa, on voitto muillekin Venäjän naapureille, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski analyysissään.

Ukrainalaissotilas heilutti Ukrainan lippua Klapajan kylässä Hersonin kaupungin porteilla perjantaina.

11.11. 20:23 | Päivitetty 11.11. 21:17

”Venäjä ei ole sellainen rasvattu sotakoneisto, jonka me luulimme sen olevan. Sen esitys on ollut surkea.”

Tämä oli yksi johtopäätös, jonka brittiläinen sotatieteilijä Mike Martin lausui Times Radion tuoreessa radiohaastattelussa. Martin on lontoolaisen King’s Collegen tutkija, ja haastattelu kytkeytyi Hersonin kaupungin vapauttamiseen.

Perjantai lukeutuu riemukkaimpiin päiviin Venäjän raakalaismaisen hyökkäyssodan aikana. Hersonin yllä liehuvat Ukrainan liput ovat valtava ilonaihe kaikille, jotka uskovat Venäjän naapurimaiden oikeuteen päättää omista asioistaan.

Lue lisää: Vyöry kohti Hersonia – Some­videot näyttävät, miten ällistyttävää vauhtia Ukrainan joukot etenevät

”Alueiden hallinta, joka on yksi menestyksen mittari – ei ainoa, mutta yksi tärkeimmistä – on puolen viime vuoden ajan kehittynyt Ukrainalle suotuisasti”, Martin sanoi.

Hersonin vapauttaminen on sodan käännekohtia. Aloite on entistä selvemmin Ukrainan käsissä, ja optimistit näkevät jopa lopun häämöttävän.

Sotatieteilijä Martin pitää mahdollisena, että sota päättyisi Ukrainan voittoon loppukesään 2023 mennessä.

Sopii toivoa, että optimistit ovat oikeassa. Tosiasiat saavat kuitenkin varovaisiksi.

Venäjällä on tunnetusti valtavat voimavarat, ja se sotii keinoja kaihtamatta. Kremlin itsevaltias on myös näyttänyt, ettei epäröi heittää omaa nuorisoaan tykinruoaksi.

Ukrainan puolustajille, siis koko kansalle, Hersonin voitto on riemukas lisäys sotilaallisten voittojen alati pitenevään listaan.

Jokaisella voitolla on myös psykologinen merkityksensä. Toisin sanoen voitoista saa potkua.

Olin lokakuun alussa Itä-Ukrainassa Harkovassa, kun Krimin ja Venäjän yhdistävällä Kertšinsalmen sillalla räjähti. Kansallinen riemu oli miltei käsin kosketeltavissa.

Ukrainan posti julkaisi Krimin sillan räjähdyksestä postimerkin marraskuun alussa.

Samanlainen reaktio oli huhtikuussa, kun Ukrainan asevoimat upotti Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan. Ja elokuussa, kun iskut Krimin niemimaalla pilasivat tuhansien venäläisten rantaloman.

Sodan ratkaisee lopulta tietysti se, kenen saappaat Ukrainan maaperää tallaavat.

Tässäkin Ukrainalla on enemmän onnistumisia kuin useimmat olisivat rohjenneet odottaa.

Kevättalvella Venäjä epäonnistui Kiovan valtaamisessa. Venäjän joukot olivat jo pääkaupungin porteilla, parinkymmenen kilometrin päässä keskustakortteleista, mutta ukrainalaisjoukot torjuivat hyökkäyksen. Se oli kriittinen voitto.

Vetäytyessään venäläiset jättivät Kiovan lähialueilla jälkeensä suunnatonta tuhoa ja satoja murhattuja siviilejä. Joukkohautoja ja kidutuskeskuksia on sittemmin löydetty kaikilta alueilta, jotka on vapautettu venäläismiehityksestä.

Tapettujen siviilien joukkohauta Butšassa huhtikuun alussa.

Kesä–heinäkuun jälkeen Venäjä ei ole saavuttanut mitään, mitä voisi kutsua todellisiksi sotilaallisiksi voitoiksi. Tuolloin Venäjän joukot valtasivat tuhoamistaistelujen jälkeen Luhanskin alueella Severodonetskin ja Lysitšanskin kaupungit tai sen, mitä niistä oli jäljellä.

Venäjällä voitoiksi tosin saatetaan laskea ukrainalaissiviilien pommittaminen ja infrastruktuurin tuhoaminen.

Kieroutuneella venäläislogiikalla syksy on ollut menestys. Ohjuksia ja räjähdelennokkeja on iskeytynyt Ukrainan asutuskeskuksiin niin paljon, etteivät ne enimmäkseen yllä edes pikku-uutisiksi.

Sodan altavastaajana pidetty Ukraina on syksyn mittaan pakottanut Venäjän vetäytymään laajoilta alueilta, osittain suorastaan pötkimään pakoon paniikissa.

Vain Ukrainan armeijan pääesikunnassa tiedetään, kuinka tarkasti sen vastaoffensiivi on sujunut suunnitelmien mukaan. Tulokset ovat joka tapauksessa vakuuttavia.

Elokuun lopulla presidentti Volodymyr Zelenskyi julisti Hersonin operaation alkaneeksi ja kehotti venäläissotilaita pakenemaan.

Kohta Ukrainan joukot kuitenkin etenivät aivan toisaalla, idässä Harkovan alueella, jossa ne vapauttivat liki 10 000 neliökilometrin alueen. Koko eteläinen Hersonin operaatio vaikutti yhtäkkiä hämäykseltä, jonka tarkoitus oli peittää Harkovan alueen vastahyökkäys.

Ukrainalaisjoukko eteni vapautetulla Harkovan alueella Kupjanskissa syyskuussa.

Mutta hämäyksestä ei ollut kyse, kuten Hersonissa liehuvat sinikeltaiset liput nyt osoittavat.

Ukrainan joukot ovat kaiketi tuhonneet venäläisten huoltoyhteyksiä ja rapauttaneet venäläissotilaiden taistelutahtoa niin perusteellisesti, että Venäjän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vetäytyminen kaupungista.

Herson on samannimisen alueen keskuskaupunki. Alue on yksi neljästä, jotka presidentti Vladimir Putin julisti vastikään ”ikiajoiksi” osaksi Venäjän federaatiota.

Ikuisuus on joskus lyhyt aika.

Venäjän hyökkäyssodan tähänastinen saldo on synkeä: kymmeniä- tai satojatuhansia kuolleita, miljoonia pakolaisia, mittaamaton määrä fyysistä ja henkistä kärsimystä, tuhottua elämää, tuhottuja kaupunkeja.

Puolaan suuntaavia ukrainalaispakolaisia Krakovetsin raja-asemalla helmikuun lopussa.

Näkymä Mariupolissa maaliskuun lopussa.

Tällä kaikella Venäjä ei ole saavuttanut juuri mitään.

Saattaa olla, että sotatieteilijä Mike Martinin johtopäätökset Venäjän armeijan rappiotilasta tuntuvat juuri nyt itsestäänselviltä. Aamulla 24. helmikuuta harva lienee kuitenkaan uskonut, kuinka monella tapaa Venäjä tulee tyrineeksi.

Vastassaan Venäjällä on ukrainalaisten peräänantamattomuus, jota ei voi kuin ihailla. Kun taistelutahtoon yhdistyy ilmeinen sotilasstrateginen osaaminen ja jatkuva läntinen aseapu, tilanne ei ole alkuunkaan toivoton.

Venäjän sota Ukrainan maaperällä jatkunee vielä kauan, ja ikävät käänteet ovat täysin mahdollisia.

Mutta Hersonin kaupungin vapauttaminen tarjoaa ilonaiheen, joka toivon mukaan ei jää viimeiseksi lajissaan. Joka ikinen voitto, jonka Ukraina saavuttaa, on voitto muillekin Venäjän naapureille.

Hersonin vapauttaminen tarjoaa tilaisuuden pysähtyä perusasioiden äärelle. Ukrainalaiset maksavat vapaudesta hirvittävän kalliisti, sekä omastaan että monien muiden, meidänkin.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat