Aleksei Anatoljevitšin päivä

Venäjän tunnetuimman mielipidevangin Aleksei Navalnyin viestit rangaistussiirtolasta muistuttavat Aleksandr Solženitsynin proosaa. Se ei taida olla sattumaa.

Venäläinen mielipidevanki Aleksei Navalnyi esiintyi videoyhteydellä oikeuden kuu­lemisessa Moskovassa viime toukokuussa. Navalnyi oli tuolloin Pokrovin rangaistus­siirtolassa.

22.11. 16:42

”Vankilassa oleminen pudottaa ihmisen Maslowin pyramidin pohjalle.”

Näin alkaa mielipidevanki Aleksei Navalnyin tuore viestiketju Twitterissä. Hän viittaa yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslowin vanhaan teoriaan tarvehierarkiasta, siitä, mitä ihminen tarvitsee.

Tarvepyramidin pohjalla on henkiinjääminen.

”Tiedättehän – – ensimmäisellä tasolla sitä haluaa selvitä hengissä ja syödä, ja korkeammilla tasoilla haluaa mennä teatteriin tai tulla rokkitähdeksi, tai munkiksi.”

Ainakin Navalnyilla on huumorintaju tallessa. Huumori on kitkerää sorttia, mutta lataus vahva.

”Juuri nyt, kun edistyksellisen yleisön jäsenet keskustelevat Twitterissä kansainvälisestä tilanteesta tai petkuttavat ystäviään väittämällä lukeneensa Odysseuksen, minä nostan kanteen rangaistussiirtolaani vastaan, vaatien talvisaappaita.”

Aleksei Navalnyi, 46, on maailman varmaankin tunnetuin mielipidevanki. Häntä on syytetty ties mistä, ja syytteitä lienee sepitetty Putinia lipovien juristien votkanhuuruisissa illanvietoissa.

Lopputuloksena Navalnyi kärsii yhdeksän vuoden vankeusrangaistusta korkeimman turvallisuustason vankilassa.

Tämä pahamaineinen rangaistussiirtola numero kuusi sijaitsee parisataa kilometriä Moskovasta itään, Melehovon pikkupaikkakunnalla. Siellä päivälämpötilat laskevat tällä viikolla lähelle kymmentä pakkasastetta.

Eikä Navalnyilla siis ole talvisaappaita. Vanginvartijat ovat pahoja, hän toteaa.

Navalnyin rakentaa vankilaviesteillään kokonaisen pienoisuniversumin. Viestit hän toimittaa ulkomaailmaan asianajajiensa välityksellä.

Havainnointi on tällä kertaa ehkä erityisen tiheää.

Navalnyin voimistelualueen virkaa toimittaa jäinen betonikansi, joka on pienempi kuin hänen sellinsä (joka on pieni).

”Kokeilepa kävellä siinä syyssaappailla. Mutta kävellä täytyy. Nämä puolitoista tuntia ovat ainoa ajankohta, kun raitista ilmaa on tarjolla.”

Vaan vanginvartijat eivät anna talvisaappaita. Navalnyi tuumii, että tämä on osa järjestelmän puristusotetta.

”Talvisaappaita ei tipu. Mikä tarkoittaa, että et mene ulos kävelylle (jolloin kärsit) tai sitten menet ulos ja sairastut (mikä minulle on jo tapahtunut).”

Saappaat, saapikkaat, huopikkaat. Nehän ovat kylmien ilmanalojen vankileireillä aivan elintärkeät.

Kirjailija Aleksandr Solženitsyn.

Jalkineista kirjoittaa myös Aleksandr Solženitsyn (1918–2008) romaaneissaan, jotka käsittelevät Neuvostoliiton vankileirien saaristoa.

Solženitsynillä ja Navalnyillä on jotain yhteistä.

Solženitsyn joutui työleirille vuonna 1945 kutsuttuaan Josif Stalinia yksityiskirjeessä ”viiksiveikoksi”. Navalnyin suurimpia syntejä taas taitaa olla hänen Vladimir Putinille antamansa liikanimi ”bunkkeripappa”.

Sekä Aleksandr Solženitsyn että Aleksei Navalnyi piirtävät tarkkaa kuvaa ahdistavasta, ahtaaksi käyneestä elämänpiiristä.

Keinot ovat tietysti eri: Solženitsynillä raskas kirjallinen tuotanto, Navalnyilla lähes reaaliaikainen raportointi Twitterissä ja Instagramissa.

Erona on myös se, ettei Solženitsyniä voi parhaalla tahdollakaan luonnehtia humoristiksi.

Navalnyillä on pilke silmäkulmassa, ja toivottavasti pysyy.

”No niin, piristykääpäs nyt”, Navalnyi päättää tuoreimman viestiketjunsa rangaistussiirtolasta. Hän puhuttelee venäläisiä.

”Jos olet elossa ja terve ja siellä ulkona, niin sinulla menee hyvin. Juo kurpitsalattesi loppuun ja mene tekemään jotain sen hyväksi, että Venäjä pääsee lähemmäs vapautta.”

”Terkkuja kaikille täältä Maslowin pyramidin pohjalta.”

Viestin perässä on ilkikurinen hymiö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat