Ukrainassa on varauduttava siihen, että kohta on osattava elää kuten useita sukupolvia sitten

”Ilman sähköä, ilman vettä, ilman lämmitystä, mutta ennen kaikkea ilman venäläisiä – se on meidän iskulauseemme”, sanoo kiovalainen näyttelijä Rita Burkovska HS:n haastattelussa.

Ukrainalainen mediatyöläinen Jelyzaveta Kovtun työskenteli otsalampun valossa lämmittämättömässä ja sähköttömässä asunnossa Hersonissa viime viikon perjantaina.

26.11.2022 19:21

Viime keskiviikkona lähes 12 miljoonaa ukrainalaista kotitaloutta oli ilman sähköä. Perjantaina tilanne oli huomattavasti parempi, kun sähköä vailla oli enää runsaat kuusi miljoonaa kotia.

Mutta kuka tietää, miten lauantai sujuisi lopuilleen Kiovassa, sunnuntai saisi alkunsa Odessassa tai ensi viikko jouduttaisiin sitkuttelemaan läpi missäkin päin maata?

Venäläisten toistuvat ja tahalliset iskut Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan ovat muuttaneet siviilien elämän kaikkialla Ukrainassa arvaamattomaksi. Paikoin käynnissä on taistelu elämästä ja kuolemasta, ja paremminkin säästyneillä alueilla on varauduttava siihen, että kohta on osattava elää kuten ihmiset useita sukupolvia sitten.

”Viranomaisten mukaan olemme menettäneet 80 prosenttia energiastamme. Yksi isompi isku ohjuksilla, ja vajoamme täyteen pimeyteen”, sanoi 28-vuotias media­työläinen Jelyzaveta Kovtun lauantaina puhelimessa pääkaupungista Kiovasta.

Kovtun viitannee presidentti Volodymyr Zelenskyin tiedonantoon, jonka mukaan Venäjän 70:llä ohjuksella keskiviikkona toteuttama suurhyökkäys oli hetkellisesti keskeyttänyt veden ja sähkön jakelun noin 80 prosentissa maata.

Sen jälkeen järjestelmiä on saatu monin paikoin korjattua ja palautettua toimintaan. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA kertoi perjantaina, että kaikki ukrainalaisten hallussa olevat ydinvoimalat oli saatu kytkettyä takaisin maan sähköverkkoon, josta ne olivat ohjusiskujen jälkeen irtautuneet.

Kiovalaiset täyttivät vesipulloja pumppukaivolla torstaina.

Kovtun muistelee naapurustossaan pari viikkoa sitten käytyä keskustelua siitä, että kuka naapureista mahtaa osata pilkkoa puita ja tehdä tulta. Sellaiset taidot eivät ole itsestään selviä modernissa metropolissa, jossa asui ennen sotaa noin kolme miljoonaa ihmistä.

Hänen mukaansa vallalla on kuitenkin taistelumieliala, ja mitään paniikkia hän ei ole havainnut. Kun pankkikortteja ei voi käyttää, turvaudutaan käteiseen. Kun oma suihku lakkaa toimimasta, ystävät avaavat ovensa.

”Sotaa on jatkunut yhdeksän kuukautta, ja tämä on vain yksi vaihe, joka meidän on kestettävä. Ihmiset käyvät yhä töissä ja menevät naimisiin ja käyvät hammaslääkärissä. Ravintoloissakin syödään, vaikka kynttilän valossa”, hän kertoo.

Eri puolilla maata uutistyötä kansainvälisten toimittajien kanssa tehneen Kovtunin mukaan yhteen hiileen puhaltamisen ilmapiiri on kova koko Ukrainassa. Kaupat kutsuvat ihmisiä lataamaan kännyköitään ja eri yritykset levittävät tietoa siitä, mistä saa hakea juomavettä, jos joillakin ovat sähköt, vedet tai molemmat menneet.

Kovtun kertoo, että sähkökatkot ovat myös laskeneet lämpötiloja kaukolämpö­asunnoissa, koska kiertovesipumput lakkaavat puskemasta lämmintä vettä pattereihin. Hän kertoo kerrostalokaksiossaan olleen viime päivinä noin 15–16 asteen lämpötila.

”Ihmiset ostavat kynttilöitä ja panevat lisää sukkia jalkoihinsa. Tämä on vaikea tilanne, mutta me selviämme kyllä. Ukrainalaiset eivät anna periksi”, hän sanoo.

Rita Burkovska adoptoi Bels-koiran Butšan kaupungissa viime huhtikuussa.

Kiovassa asuva näyttelijä Rita Burkovska, 32, kertoi lauantaiaamuna Whatsapp-viestein käydyssä keskustelussa, että hän joutuu heräämään aikaisin aamulla ehtiäkseen pestä pyykkinsä, ladatakseen kännykkänsä ja käyttääkseen nettiä ennen kuin sähköt katoavat.

Sähköä on tätä nykyä tarjolla vain 5–6 tuntia päivässä, ainakin hänen asuinalueellaan kaupungin keskustassa.

”29 minuutin päästä he katkaisevat sähköt”, Burkovska kertoi kello 9.31 aamulla ja lähetti kuvakaappauksen asiasta kertovasta kännykkäsovelluksesta.

Keskiviikkona hänen talostaan katkesi päivän ajaksi myös vesi sodan rajuimpiin kuuluneiden pommitusten seurauksena. Burkovska lähettää valokuvan Bels-koirastaan, jonka taustalla on kaksi lumella täytettyä vatia.

Bels-koira takanaan lumella täytetyt vadit vesikatkojen varalle.

Kysymys uroskoira Belsin rodusta (sekarotuinen) johdattaa keskustelun hetkeksi sivuraiteille energiakriisistä, mutta ei ukrainalaisten kokemista muista kärsimyksistä. Burkovska vieraili viime huhtikuun alussa valokuvaajaystävänsä kanssa Butšan kaupungissa ja adoptoi sillä matkalla kaupungin katuja yksin vaellelleen Belsin.

Butša on se Kiovasta länteen sijaitseva surullisen kuulu kaupunki, jossa venäläissotilaat kiduttivat ja surmasivat mahdollisesti satoja siviilejä ennen kuin jättivät kaupungin noin kuukauden kestäneen miehityksen jälkeen.

Burkovskan koira Bels päätyi sattumoisin maailmalla laajalle levinneeseen valokuvaan, jossa paikallinen asukas makasi kuolleena polkupyöränsä vierellä tien penkassa. Ruumiin vieressä valokuvassa lepäili Bels.

Kuvatoimisto Reutersin 3. huhtikuuta levittämässä kuvassa näkyy adoptoitu Bels-koira kuolleen kaupunkilaisen vieressä.

Butšasta puhuessaan Burkovska kertoo venäläisiin liittyvän makaaberin ja julkaisu­kelvottoman vitsin, jota hän pyytää heti perään anteeksi. Hänen mukaansa kyseessä on selviytymishuumori, jolla ukrainalaiset yrittävät kestää sodan aiheuttamaa stressiä.

Huumorilla yritetään jaksaa läpi myös yhä kylmemmäksi käyvä talvi.

”Elämämme on muuttunut romanttisemmaksi, kun teemme kaiken kynttilänvalossa. Ilman sähköä, ilman vettä, ilman lämmitystä, mutta ennen kaikkea ilman venäläisiä – se on meidän iskulauseemme”, Burkovska kertoo.

Ihmiset istuivat kynttilöiden valossa ravintolassa Lvivissä Länsi-Ukrainassa perjantai-iltana.

Burkovska sanoo, että kiovalaisten on omien vaikeuksiensa keskellä hyvä pitää mielessään, että Ukrainan itä- ja eteläosissa on kokonaan tai lähes kokonaan tuhottuja kyliä ja kaupunkeja, joissa asiat ovat vielä paljon pahemmalla tolalla.

”Siellä ei ole mitään. Miten ihmiset ja eläimet siellä selviävät? Monet kaupungit ja kylät ovat yhä tulituksen alla ja siellä ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä kunnostustöitä.”

Juttuun haastatellut Kovtun ja Burkovska ovat kumpikin avustaneet Ukrainassa työskennelleitä Helsingin Sanomien toimittajia ja valokuvaajia viime kuukausien varrella.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat