Alkaako Kiinassa vihdoin vallan­kumouksellinen mielen­osoitus­aalto? Ei, ja syy on väkivalta­koneisto

Kommunistinen puolue pani 2000-luvun alussa täyden vaihteen päälle kahlitakseen internetin, nujertaakseen epäilyttävät uskonnolliset liikkeet ja kuristaakseen vähemmistö­kansojen elintilan, kirjoittaa HS:n ulkomaan­toimittaja Pekka Mykkänen.

30.11.2022 11:00 | Päivitetty 30.11.2022 13:31

Nytkö on koittanut se hetki, kun Kiinassa alkaa vallankumoukseen johtava mielenosoitusaalto? Pekingin kevät jo talven kynnyksellä?

Kysymys on varmasti käynyt monien mielessä viime aikoina. Uutisissa on nähty, kuinka ”kansa” lähtee kaduille, ja uskaliaimmat ovat huutaneet kommunistisen puolueen ykköspomon, presidentti Xi Jinpingin eroa.

Satoja ihmisiä on nähty mielenosoituksissa ja vieläpä useammassa kaupungissa, pääasiallisesti protestoimassa ikuisilta tuntuvia koronarajoituksia vastaan.

Mitä vallankumoukseen tai edes puolueen valta-aseman lievään horjuttamiseen tulee, vastaus on todennäköisesti ”ei”.

Ensinnäkin on epäselvää , missä määrin kiinalaiset keskimäärin toivovat isoa muutosta, vaikka merkkejä laajasta koronaväsymyksestä näkyykin. Vuosien mittaan tehdyissä kyselyissä kiinalaiset ovat osoittaneet laajaa hyväksyntää autoritaariselle järjestelmälleen. Mitään vakavaa oppositio­liikehdintää ei ole ollut vuosikymmeniin.

Niin sanotut toisinajattelijat ovat vankilassa, työleireillä, kotiarestissa tai maanpaossa. Monet länsimediassa esiintyvät toisinajattelijat ovat jääneet keskivertokiinalaisille täysin tuntemattomiksi, joten heistä ei ole johtamaan vallankumousta tai kanavoimaan kansan tuntoja, mitä ne sitten ovatkaan.

Kiinan kommunistisen puolueen johtaja, presidentti Xi Jinping vierailulla Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa 19. marraskuuta.

Jos kiinalaiset nyt kuitenkin olisivat saaneet tarpeeksensa hallituksen pakko­mielteisestä nollan tartunnan koronapolitiikasta, Xi Jinpingin naamasta, taloushuolista tai vaalien puutteesta, kommunistinen puolue väkivaltakoneistoineen on valmiina.

Viimeisen 33 vuoden ajan Kiina on tehnyt ahkerasti työtä kehittääkseen nopean valmiuden tunnistaa itseensä kohdistuvat uhat ja eliminoida ne. Työ alkoi Tiananmenin eli Taivaallisen rauhan aukion protestiliikkeen väkivaltaisesta tukahduttamisesta kesällä 1989.

Kiinalla on erinomainen kyky tappaa kansalaisten vallankumoushaaveet kehtoonsa. Koneisto on niin hienostunut, että sen teknologisista ulottuvuuksista on tullut vientituote joulukuusen­koristeiden, sähköpotkulautojen ja aurinkopaneeleiden tavoin.

Tiananmenin protestiliike oli vielä voimissaan 19. toukokuuta 1989. Armeija hyökkäsi mielenosoittajien kimppuun illalla 3. kesäkuuta.

Käänteentekevä hetki nyky-Kiinan kannalta oli se, kun kommunistinen puolue joutui kutsumaan armeijan apuun keväällä 1989 Pekingissä alkaneen ja muuallekin levinneen mielenosoitusliikkeen tukahduttamiseen. Armeija toteutti verilöylyn, joka ajoi kansan syvään poliittiseen apatiaan ja teki maasta joksikin aikaa kansainvälisen hylkiön.

Kiinan vallanpitäjät huomasivat Tiananmenin jälkeen, että maa oli päästänyt sekä asevoimansa että sisäisen turvallisuus­koneistonsa rapistumaan. Nyky-Kiinan syntymytologiassa keskeinen Kansan vapautusarmeija tunnettiin korruptiostaan sekä vanhentuneesta kalustostaan, kun taas sisäisiin uhkiin luotu puolisotilaallinen Kansan aseistettu poliisi osoittautui liian harvalukuiseksi torjumaan laajempaa mellakointia.

Vuosi ennen Tiananmenin liikettä puolisotilaallisia poliisijoukkoja oli arviolta noin 600 000. Seuraavan vuosikymmenen aikana armeijan päälukua kutistettiin noin kolmesta miljoonasta 2,5 miljoonaan ja mellakkapoliisien määrää kasvatettiin 1–1,5 miljoonaan. Ja he ovat siis eri joukkoa kuin varsinainen parin miljoonan hengen poliisivoimat.

Reippailla budjettilisäyksillä, koulutuksella, kalustohankinnoilla ja kotimaisen sotilasteknologian kehittämisellä ulkoista ja sisäistä turvallisuutta on parannettu monta laatuharppausta eteenpäin. Tietotaidon tukena on ollut Kiinan ahkera ulkomaanvakoilu ja teknologiavarkaudet.

Kiinan armeija esitteli kalustoaan ja osaamistaan länsimaisille toimittajille Tianjinissä vuonna 2002.

Tiananmenin protestien säikäyttämä Kiinan turvallisuuskoneisto sai 1990-luvun loppupuolella harjoitella niskuroinnin kitkemistä kahta pehmeää vastustajaa vastaan. Niistä ensimmäinen oli aktivistien vuonna 1998 perustama ”Kiinan demokraattinen puolue”. Sen johtajat pidätettiin, vangittiin ja ajettiin maanpakoon ilman että monikaan kiinalainen vaivasi asialla päätään.

Kovemman haasteen muodostivat puoliuskonnollisen Falun Gong -liikkeen harjoittajat. He vaativat parempaa kohtelua uskaliaassa mielenilmauksessa huhtikuussa 1999. Kommunistinen puolue tuli yllätetyksi, kun noin kymmenentuhatta falungongilaista ympäröi Pekingissä sijaitsevan Zhongnanhain johtajakompleksin.

Kiinan demokraattisen puolueen ja Falun Gongin tukahduttamisen aikoihin Kiinan johtajana toimi Jiang Zemin, joka kuoli 96-vuotiaana 30. marraskuuta 2022.

Lue lisää: Kiinan entinen johtaja Jiang Zemin on kuollut – Tutkija arvioi, miten se vaikuttaa Kiinan nyky­tilanteeseen

Falun Gongin mielenosoituksen aikoihin kiinankielinen internet oli vasta vaippaiässä. Kiina joutui huomaamaan, että siltä puuttui kyky ennalta estää protesti, joka kutsuttiin koolle tekstiviestein, sähköpostein ja faksein.

Parin kuukauden valmistelujen jälkeen turvallisuuskoneisto kävi satojentuhansien falungongilaisten kimppuun. Kiinan propagandaviestimet maalasivat rauhanomaisesta liikkeestä pahuuden perikuvan, ja liikkeen harjoittajat päätyivät vankiloihin ja leireille. Monen kohtalona oli kuolema, itsemurha tai mielenterveyden menettäminen.

Falun Gong oli taatusti suurimpia syitä sille, miksi Kiina päätti 2000-luvun alussa panna täyden vaihteen päälle kahlitakseen internetin, nujertaakseen epäilyttävät uskonnolliset liikkeet ja kuristaakseen vähemmistökansojen elintilan erityisesti Tiibetissä ja Xinjiangissa.

Falun Gong -liikkeen jäsenet tekemässä harjoituksiaan Kansan puistossa Shanghaissa huhtikuussa 1999.

Kuluneet kaksi vuosikymmentä ovat olleet Kiinan johtajille ajallinen onnenpotku. Länsimaat eivät enää 1990-luvun malliin ole toruneet Kiinaa ihmisoikeus­loukkauksista, ja kansalaiset ovat olleet enimmäkseen tyytyväisiä vaurautensa kasvuun.

Seesteinen ympäristö on antanut Kiinalle työrauhan rakentaa internetistä ja sosiaalisesta mediasta kiinalaisen intranetin, jonka sisällä valvotaan ”ajatusrikollisia” ja jopa kahden kansalaisen keskinäistä viestittelyä. Tekoälyn lisäksi somekiinalaisia kyttäävät ”julkisen mielipiteen analyytikot”, joita väitettiin olevan yli kaksi miljoonaa jo yhdeksän vuotta sitten.

Kun han-kiinalainen enemmistö keskittyi shoppailuun ja hupivideoiden pläräämiseen, turvallisuuskoneisto pystytti, testasi ja hioi huippuunsa valvontakoneistojaan epäilyttävinä pitämillään vähemmistöalueilla.

Erityisesti Xinjiangin maakunnasta rakennettiin islaminuskoisille uiguureille kuin avovankila. Siellä joka kulmassa tuijottavat kamerat ja kasvojen­tunnistustekniikka syöttävät valvontakoneistolle dataa ihmisistä poliisiasemilla otettujen dna-, sormenjälki-, verkkokalvo-, ääni- ja kävelytyyli­näytteiden lisäksi. Digitaalisen valvonnan ohella suuri osa maakunnan väestöstä vietiin vankileireille ”uudelleenkoulutukseen”.

Osviittaa Kiinan kyvystä valvoa kansaa saa neljän vuoden takaisesta uutisesta. Siinä kerrottiin, että Jiangxin maakunnan Nanchangissa poliisi oli napannut kasvojen­tunnistusohjelman avulla talousrikoksista epäillyn miehen popkonserttiin tulleiden 50 000 ihmisen joukosta.

Samaisena vuonna 2018 Kansan päivälehti kertoi ylpeänä, että kasvojentunnistamista käyttänyt ”Taivasverkko”-järjestelmä oli levitetty 16 alueelle ja sen avulla oli napattu yli 2 000 rikollista. Jo tuolloin väitettiin, että järjestelmä pystyy lukemaan jokaisen 1,4 miljardin kiinalaisen kasvot yhdessä sekunnissa.

Kun koronaepidemia iski, Kiina loi kansalaisilleen kännykkäsovelluksiin liikenne­valojärjestelmän. Se määrää, kuka voi poistua kodistaan, käyttää joukkoliikennettä tai matkustaa toiseen kaupunkiin. Järjestelmä suojelee kansaa taudilta, mutta se on myös vallankumouksellisen hyvä jatke kyttäyskoneistolle.

Henanin maakunnassa viranomaisten epäiltiin viime kesänä kääntäneen monien ihmisten kännykkäsovellukset ”punaiselle”, kun nämä olivat säikähtäneet uutisia neljän pankin romahtamisuhasta ja pyrkineet nostamaan talletuksiaan. Rahojen sijaan tarjolla oli karanteenia.

Muutama kuukausi aiemmin BBC oli uutisoinut näkemiensä dokumenttien pohjalta, että Henanin maakunnassa oli otettu käyttöön kasvojen­tunnistukseen kytketty liikennevalo­järjestelmä, jolla oli tarkoituksena tarkkailla toimittajien ja muiden ”huolta aiheuttavien ihmisten” liikkeitä.

Nämä teknologiset järjestelmät on siis liimattu aiemmin kiinalaisten liikkeitä tiukasti kahlinneiden, vuosikymmenten ikäisten asuinpaikkalupa­järjestelmän sekä naapureita kyttäävien korttelikomiteoiden päälle.

Mahdollisen vallankumouksen sijaan voi pitää paljon todennäköisempänä, että viime päivien mielenosoituksiin osallistuneet kiinalaiset ovat suurissa vaikeuksissa. Heitä on vielä sen verran vähän, että heidät voi napata muutamassa minuutissa.

Valvontakamera näkyi siluettina Kiinan lipun lävitse Pekingissä 3. marraskuuta otetussa valokuvassa.

Lue lisää: Hyytyivätkö Kiinan mielen­osoitukset kokonaan?

Lue lisää: Sensuuri hioo mieli­kuvitusta – protesteissa haistatellaan tavoilla, joita on vaikea kieltää

Lue lisää: Poliisi miehitti Kiinan suur­kaupunkien kadut, laajat mielen­osoitukset näyttivät hiipuneen

Edit. 30. marraskuuta 2022 klo 11:40: Juttuun on lisätty merkintä Kiinan entisen johtajan Jiang Zeminin kuolemasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat