Ukrainalle pitäisi antaa aseet iskeä ohjusten laukaisu­alustoihin Venäjällä, sanoo brittiläinen asian­tuntija

Venäjä-ekspertin mukaan ukrainalaiskaupunkien tuhoaminen turvaetäisyyden päästä on ”absurdia”. Totaalinen tappio Ukrainassa voisi olla pitkän muutoksen alkusysäys Venäjällä, mutta Venäjän uhan poistuminen ei häämötä vielä edes näköpiirissä, Keir Giles toteaa uudessa kirjassaan.

Brittiläisessä Chatham Housessa työskentelevä asiantuntija Keir Giles Helsingissä tiistaina. Giles kertoi kirjastaan Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee.

30.11.2022 2:00 | Päivitetty 30.11.2022 6:15

Johtava brittiläinen Venäjä-asiantuntija Keir Giles ei säästele sanojaan kommentoidessaan Ukrainan sodan tämän hetken tilannetta. Venäjä murjoo eurooppalaisen valtion, Ukrainan, kaupunkeja ja siviilikohteita laukaisten ohjuksia turvaetäisyydeltä ja paikoista, joihin Ukrainaa aseistava länsi ei halua Ukrainan yltävän iskemään.

”Kun astutaan askel sivuun ja tarkkaillaan tilannetta ulkoapäin, se näyttäytyy absurdina”, Giles sanoo.

Hänen mukaansa Venäjä on käyttänyt hyväkseen lännen pelkoa sodan eskalaatiosta eli leviämisestä ”tuhoisan tehokkaasti”. Pelko istuu yhä tiukassa, vaikka esimerkiksi Yhdysvaltain asteittain lisääntynyt aseapu on Venäjän näkökulmasta mennyt jo tähän mennessä monta kertaa liian pitkälle ilman sodan dramaattista laajenemista.

Eli mahdolliset iskut tukikohtiin Venäjällä todistaisivat jälleen kerran Venäjän uhkaukset tyhjiksi?

”Kyllä, ehdottomasti. Rajan yli tehtävät iskut ovat oleellinen osa sotaa. Venäjä voisi yllättyä niistä vain siinä tapauksessa, jos se itse uskoisi omaa propagandaansa siitä, ettei maa ole sodassa”, Giles muotoilee.

”Mitä Venäjän voisi tehdä, mitä se ei jo tee?” hän kysyy perään.

Gilesin mukaan eskalaatiopelko on johtanut tilanteeseen, jossa ainakin osassa länsimaita pelätään enemmän Venäjän kuin Ukrainan tappiota –  vaikka Ukrainan tappiolla olisi välittömät tuhoisat vaikutuksen lännen kannalta.

Kysymys ydinaseista on tietysti olemassa, mutta niiden käytöstä ollaan Gilesin mukaan vielä hyvin kaukana, huolimatta venäläisjohtajien löysistä puheista.

”Niillä puheilla ei ole mitään tekemistä Venäjän todellisen ydinasedoktriinin kanssa”, Giles toteaa.

Olisi tärkeää saada Ukrainan kaupunkien ja infrastruktuurin pommitukset loppumaan, ei vain osin torjutuksi. Giles nimittäin sanoo pelkäävänsä, että lännessä voi olla liian optimistinen käsitys Ukrainan sodan kehityksestä venäläisten perääntyessä ja Ukrainan joukkojen edetessä.

”Ei pidä uskoa sokeasti kaikkiin Ukrainasta kuultaviin tarinoihin resilienssistä [sietokyvystä. Jokaisella tällaisen jatkuvan hyökkäyksen kohteena olevalla maalla on katkeamispisteensä. On vaikea sanoa ulkopuolelta, mikä se on, ja joskus se tulee yllätyksenä myös maan omalle hallinnolle”, Giles sanoo.

Hänen mukaansa historiasta on kylliksi esimerkkejä siitä, ettei sota ole lopulta ratkennut taistelukentällä, vaan rauhaan on taivuttu yhteiskunnan täydellisen romahduksen välttämiseksi.

Ukrainan auttamisella voittoon olisi myös merkitystä laajemman ja pysyvämmän ongelman –  Venäjän muodostaman uhan – ratkaisemisen kannalta. Täydellinen sotilaallinen tappio voisi nimittäin olla riittävä shokki ja alkusysäys pitkälle ja vaikealle prosessille, jossa Venäjä saattaisi alkaa kehittyä ”turhautuneesta imperiumista” kohti rauhanomaiseen rinnakkaiseloon kykenevää normaalia valtiota.

Muutokseen eivät riitä pelkät johtajavaihdokset, koska Gilesin mukaan Vladimir Putin on enemmän Venäjän tuote kuin Venäjä Putinin. Giles kirjoittaa tuoreessa Venäjä-kirjassaan, että Putinin esittämien näkemysten takana oleva ajatusmaailma on pitänyt Venäjän vallan luonteen sekä asenteet muita maita ja sen omia alamaisia kohtaan muuttumattomina jo vuosisatojen ajan.

”Moskovan kyvyttömyys ryhtyä normaaleihin yhteistyösuhteisiin on ollut hätkähdyttävän johdonmukaista ei vain vuosikymmeniä vaan vuosisatoja”, Giles kirjoittaa.

Miten sitten määritellä tuo Venäjää tarpeeksi shokeeraava tappio Ukrainassa?

”Se olisi sitä, kun Venäjän johto tajuaa, ettei heidän olisi pitänyt alun perinkään lähteä sotaan. Mutta siinä tilanteessa emme vielä ole.”

Paljon on puhuttu siitä, että lännessä ymmärretään Venäjä aina väärin. Giles nostaa kirjassaan esiin havainnon, että sama koskee tätä vaikeaa suhdetta myös toiseen suuntaan. Koska Venäjä ei itse tarkoita mitään puhuessaan demokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta, olettaa Venäjä myös lännen puhuvan niistä lähinnä kohteliaisuuttaan ja huiputtaakseen Venäjää.

”Kieltäytyminen ymmärtämästä sitä, että länsi poikkeaa Venäjästä, on Venäjän Natoa koskevien perustavanlaatuisten väärinkäsitysten takana. Venäjä vakuuttaa näillä väärinkäsityksillä itselleen, että Nato on sille suora uhka. Ja tämä vuorostaan oli keskeinen oikeutus sille, miten Venäjä perusteli hyökkäystään Ukrainaan”, Giles arvioi kirjassaan.

Molemminpuolinen väärinymmärtäminen on johtanut Gilesin mukaan siihen, että lännessä kuvitellaan Venäjän intressien olevan jollain tapaa samanlaiset kuin lännessä (esimerkiksi rauha ja taloudellinen hyvinvointi) tai että Venäjä mittaisi menestystä tai tappiota samalla mittapuulla kuin länsimaat. Moskovassa puolestaan kuvitellaan, että lännessäkin elettäisiin 1900-, tai jopa 1800-lukua, kuten Venäjällä.

”Venäjä näyttää olettavan, että suuret eurooppalaiset maat ja Yhdysvallat haluaisivat edelleen tehdä vanhanaikaisia sopimuksia etupiireistä, joita itse kukin kontrolloisi”, Giles kirjoittaa.

Gilesin kirja Venäjän sota jokaista vastaa ja mitä se sinulle merkitsee ilmestyy ensimmäisenä käännöksenä suomeksi, samoin kuin edellinen ”Moskovan opit”. Ilmeistä lukkarinrakkautta Suomea kohtaa tunteva ja suomea ”enkä nelivuotiaan tasolla” ymmärtävä kirjoittaja iloitsee asiasta. Kirjansa esipuheessa Giles toteaa Venäjästä kirjoittamisen olevan mahdollista myös ilman Suomen ja suomalaisten kokemuksia.

”Se ei silti ole kovin hyvä ajatus”, hän lisää.

Nato-jäsenyyden vaikutusten Giles arvioi Suomen tapauksessa olevan vähemmän dramaattisia, koska maalla on entuudestaan vahva puolustus. Sen sijaan Suomen naapureiden turvallisuutta liittymien lisää selvästi.

”Nato-sitoumusten myötä purkautuvat pitkään jahkaillut kysymyksen pääsystä Suomen merialueelle ja ilmatilaan konfliktitilanteessa. Samalla purkautuu Baltian maiden eristäytyneisyys, joka on vienyt paljon energiaa Naton suunnittelijoilta”, Giles kirjoittaa.

Kirjansa esipuheessa Giles toteaa Venäjästä kirjoittamisen olevan mahdollista myös ilman Suomen ja suomalaisten kokemuksia. ”Se ei silti ole kovin hyvä ajatus.”

Eräs merkittävä lännen ja Venäjän ero Ukrainan sodan liepeillä on tullut esiin informaatiovaikuttamisessa. Venäjän toimiin vastaamisessa on Gilesin mukaan ollut ongelmansa, koska Venäjän lausuntoja tai asioiden kieltämisiä ei ole tarkoitettukaan laajasti uskottaviksi. Moskovan näkökulmasta on tärkeämpää, että niihin reagoidaan ja niiden kiistämiseksi nähdään vaivaa.

Gilesin mukaan sen jälkeen, kun Venäjän disinformaatio tunnustettiin laajasti ongelmaksi, läntiset hallitukset ja asiantuntijat ovat pohtineen ratkaisumahdollisuuksia. Niihin ovat kuuluneet faktojen tarkistaminen ja kiistämiset (tehotonta), yritykset saada kerrotuksi totuus Venäjän omalle väestölle (ei toimi) sekä iskeminen takaisin käyttäen Venäjän omia keinoja (ei sovi lännen arvoihin), Giles kirjoittaa.

Ehkä yllättäen toimivaksi reseptiksi on osoittautunut huumori ja Venäjän asettaminen naurunalaiseksi sen omia lausuntoja lainaamalla. Tämän lähestymistavan eräänlainen ruumiillistuma on Twitterissä vaikuttava parodiatili Darth Putin (@DarthPutinKGB). Tämän hahmon tunnetuin kiteytys on: ”Älä koskaan usko mitään ennen kuin Kreml kiistää sen.”

Gilesin mukaan kyse ei ole pelkästä vitsailusta vaan yllättävän tehokkaasta vaikuttamisesta, joka on osunut Venäjään ilmeisen kipeästi. Samanlaista Venäjän kustannuksella irvailua on esiintynyt myös muun muassa Ukrainan puolustusministeriön viesteissä sekä sosiaalisen median meemi-ilmiöksi muodostuneessa NAFO (North Atlantic Fellas Organization) -tunnuksella tapahtuvassa viestittelyssä.

”Viesteissä nostetaan esiin Venäjän propagandan mahtipontisuus ja mielettömyys. Samalla yhteisö tukee ja voimaannutta ihmisiä, jotka ovat nousseet Venäjää vastaan. Se on ollut aiemmin aika yksinäistä hommaa”, Giles kuvailee.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat