Paavin pohdinnat burjaattien ja tšetšeenien julmuudesta menivät hieman pieleen

Katolisten hengellinen johtaja antoi ilmaisia aseita Kremlin propagandisteille, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Hakala.

Paavi puhui Pietarinaukiolla Vatikaanissa keskiviikkona.

3.12.2022 2:00 | Päivitetty 3.12.2022 7:30

Katolisen kirkon hengellinen johtaja paavi Franciscus pääsi kuluneella viikolla otsikoihin Venäjän hyökkäyssotaa koskevalla kannanotollaan. Katolinen aikakauslehti America julkaisi nimittäin maanantaina paavin haastattelun, jonka lehden toimittajat olivat tehneet Vatikaanissa viikkoa aiemmin.

Lehden Vatikaanin-kirjeenvaihtaja Gerard O’Connell kysyi paavilta, miksi tämä on arvostellut Ukrainan sotaa yleisesti muttei ole tuominnut Venäjää suorin sanoin.

”Kun puhun Ukrainasta, puhun julmuudesta, koska olen saanut paljon tietoa hyökkäävien joukkojen julmuuksista”, paavi vastasi.

”Yleisesti ottaen julmimpia ovat ehkä ne, jotka tulevat Venäjältä mutta eivät venäläisestä traditiosta, kuten tšetšeenit, burjaatit ja niin edelleen. Tietysti se, joka hyökkää, on Venäjän valtio. Sehän on selvää.”

Julkisuudessa on esitetty pitkään arvioita, joiden mukaan Venäjän etniset vähemmistöt ovat yliedustettuina Ukrainaan hyökänneissä joukoissa. Burjaatit ja tšetšeenit on mainittu ainakin joissakin tavallisten ukrainalaisten haastatteluissa.

Paavi puolestaan sanoi haastattelussa saaneensa tietoja sekä Vatikaanissa vierailleilta ukrainalaisilta että Ukrainassa vierailleilta kardinaaleilta.

Tietoja Venäjän hyökkäysvoimien etnisestä kokoonpanosta on heikonlaisesti, mutta kansatiedettä voi yrittää harjoittaa vähäisilläkin tosiasioilla.

Harvoihin varmoihin tosiasioihin kuuluu, että Venäjä aloitti hyökkäyksensä kokoon­panolla, jossa oli mukana runsaasti joukkoja Venäjän itäisestä sotilaspiiristä. Sota­rikoksista on syytetty muun muassa 36. armeijan 37. prikaatia, jonka kasarmit ovat Kjahtan kaupungissa Burjatiassa, aivan Mongolian rajalla.

Prikaatin ydin eli pataljoonan taisteluosasto hyökkäsi sodan alussa Kiovan suuntaan, ja Ukraina syyttää sitä sotarikoksista. Ukrainan sotilastiedustelu julkaisi maaliskuun lopussa rikoksista epäiltyjen listan, jossa on koko taisteluosasto eli 709 nimeä.

Nimiluettelossa toisena on pataljoonan varakomentaja Bulat Galsanov, joka on sukunimensä perusteella burjatialaista sukua. Tämä vastaa neuvostoperinnettä, jossa minkä tahansa yksikön tai elimen johtaja oli mieluusti venäläinen Moskovasta, kakkos­mies taas paikallisväestön edustaja.

Galsanovin jälkeen nimiluettelossa tulee lähinnä tavallista Andreita ja Dmitriä, sekalaisessa järjestyksessä. Ensimmäisen sadan sotilaan joukossa on viisi, joita voi etunimen perusteella arvella burjaatiksi: kaksi kersanttia ja kolme sotamiestä. Tämä vastaa Siperian ja Kaukoidän muita yksiköitä, joissa upseeristo on lähes kokonaan venäläistä ja paikallista väkeä on mukana etupäässä kersantista alaspäin.

”Burjatialaisessa” yksikössä näyttää siis olleen burjaatteja muutama prosentti, ylivoimainen enemmistö tästä sotajoukosta on etnisiä venäläisiä – julkaistujen kuvien perusteella myös kasvonpiirteiltään.

Muissa yksiköissä burjaatteja ei näytä olevan sitäkään vähää. Pisin Ukrainan julkaisema sotarikollisten lista on Habarovskissa päämajaansa pitävän 64. jalkaväki­prikaatin koko miehistöluettelo. Pikaisella silmäyksellä parintuhannen nimen lista on hyvin venäläinen, etnisistä vähemmistöistä mukana ovat lähinnä turkkilaisia kieliä puhuvat kansat.

Prikaati oli vastuussa joukkomurhasta Butšassa, ja sitä komensi tiettävästi Azatbek Omurbekov. Hän on Uzbekistanissa syntynyt tadžikki.

Ukrainalainen tutkivan journalismin sivusto Inform Napalm julkaisi toukokuun alussa 70 nimen ja kuvan listan prikaatin sotarikollisista. Tässä joukossa on Omurbekovin lisäksi kaksi taistelijaa, joilla on aasialaiset kasvonpiirteet. Toinen heistä on jakuutti, toinen ilmeisesti burjaatti.

Burjaatit näyttävät siis saaneen synkän maineen syyttä suotta.

Tšetšeenejä sen sijaan Ukrainassa on tuhansia, ja heistä suuri osa tasavallan pää­miehen Ramzan Kadyrovin lähettämissä joukoissa. Niiden ytimessä ovat Kadyrovin komentamat erikoisjoukot eli niin kutsutut kadyrovitšit, jotka ovat syyllistyneet jatkuvasti ihmisoikeus­rikkomuksiin jo kotonaan Tšetšeniassa.

Perustellusti voi silti väittää, että Ukrainassa taistelevat tšetšeenijoukot edustavat nimenomaan paavin mainitsemaa ”venäläistä traditiota”. Venäjän strategia Kaukasuksella on perustunut yli 200 vuoden ajan paikallisten kansojen klaanien jakamiseen tilanteen mukaan ”meikäläisiin ja heikäläisiin”.

Tämä hajota ja hallitse -politiikka jatkuu edelleen perinteen mukaan. Sadat tšetšeenit taistelevat parhaillaan kahdessa eri yksikössä Ukrainan riveissä, muun muassa maan­miehiään vastaan.

Kirjailija Leo Tolstoi kirjoitti hyvän oppikirjan Venäjän tšetšeenistrategiasta yli sata vuotta sitten. Se on pienoisromaani nimeltään Hadži Murat. Argentiinalaissyntyiselle paaville vinkiksi, että kirja on julkaistu myös espanjaksi.

Paavi Franciscuksen löysähkö arvio antaa ymmärtää, että buddhalaisilla burjaateilla ja Tšetšenian suufilaisilla muslimeilla olisi synkkä sielu. Kristittyjen valkopesuohjelma toimii kuitenkin huonosti Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa.

Samalla paavi antoi aseita Kremlin propagandisteille, jotka pääsivät valittamaan lännen rotuopeista ja kerskumaan venäläisellä kaikkien kansojen tasa-arvolla.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat