Villit vihreät papukaijat leviävät Lontoossa, rääkyminen nostattaa karvat pystyyn

Isohkot villit papukaijat eli kauluskaijat alkavat olla tavanomainen näky osissa Lontoota. Niitä tavataan jo muuallakin Britanniassa. Edes talvipakkaset eivät pelota sitkeää vieraslajia.

Villi papukaija syö pähkinöitä kädestä lontoolaisessa puistossa. Uutistoimiston kuva on parin vuoden takaa.

1.1. 2:00 | Päivitetty 1.1. 8:24

Lontoo

Turhasta ei saisi valittaa, mutta nuku nyt itse siinä, kun villit vihreät papukaijat alkavat rääkyä pihapuussa jo aamuvarhain.

”Krää! Krää! Krää!”

Edes joulukuiset yöpakkaset eivät ole kaijoja lannistaneet.

Terhakkaina ne keikkuvat puissa ja pensaissa sekä päivystävät naapurin lintulaudalla.

Ulko-oven jouluseppeleestäkin näkyy jo muhkeimmat marjat syödyn. Epäilykset kohdistuvat samaan paikalliseen kaijaparveen.

Villit vihreät papukaijat ovat jo tuttu näky osissa Lontoota. Niitä näkyy etenkin esikaupunkialueilla, mutta myös keskustan isoissa puistoissa.

Kyse on kauluskaijasta (Psittacula krameri), jonka alkuperäisiä esiintymisalueita löytyy Afrikasta ja Aasiasta.

Kesällä vihreät kaijat sulautuvat helposti puiden vehreyteen. Kuuluu vain kovaäänistä rääkymistä, joka nostattaa kuulijan karvat pystyyn.

Talvisaikaan kauluskaijojen bongaaminen lehdettömissä puissa on jo helpompaa. Lähellekin voi mennä. Oman naapuruston kaijat eivät näytä pelkäävät ihmisiä muista linnuista puhumattakaan.

Miksi villit kauluskaijat ovat vallanneet Lontoon?

Kyse ei ole uudesta ilmiöstä.

Lontoossa sijaitsevan luonnontieteellisen museon artikkelin mukaan kauluskaijojen esi-isät ja -äidit on tuotu Britanniaan lemmikkeinä. Lemmikkilintuja on saapunut aikoinaan esimerkiksi Pakistanista ja Intiasta.

Vuosikymmenien saatossa lintuja on karannut ja myös päästetty tahallaan vapaaksi luontoon. Hieman yllättäen Etelä-Englannin olot ovat osoittautuneet kaijoille otollisiksi.

Nykyään villejä papukaijoja voi nähdä Suur-Lontoon ja Kaakkois-Englannin lisäksi muualla Britanniassa.

Havaintojen määrää ja sijaintia voi tarkastella kartasta, jota ylläpitää Britannian luonnon monimuotoisuutta esittelevä sivusto.

Brittiornitologien yhteisön sivuston mukaan kaijapareja oli kuutisen vuotta sitten 12 000. Suunta on kannan nopeaa kasvua päin.

Muuallakin Euroopassa villejä kauluskaijoja näkee.

Kauluskaijoja lontoolaispuistossa vuonna 2021.

Vaikka eksoottinen ja värikäs kauluskaija voikin ihastuttaa satunnaista lintutarkkailijaa, se on Britanniassa vieraslaji.

Kaijat saattavat kilpailla alkuperäislajilintujen kanssa ruoasta ja pesäpaikoista. Suhteellisen isokokoinen kauluskaija vahvoine nokkineen ei ole syrjäänvetäytyvää lajia.

Aina välillä ainakin oman naapuruston kaijojen voi nähdä uhittelevan niin ikään yleisille isoille harmaille oraville. Sen enempää kaijat kuin oravatkaan eivät haluaisi tehdä tilaa toisille.

Kun ulkoa kuuluu rääkynää ja kamalaa kolinaa katolla ja räystäissä, kyse ei ole väkivallanteosta tai äänekkäästä murtoyrityksestä, vaan kaijojen ja oravien normaaleista päivätoimista.

Myös Britanniassa asuvat isot harmaat oravat ovat vieraslaji. Niiden esivanhemmat tuotiin Englantiin Pohjois-Amerikasta 1800-luvulla.

Sittemmin harmaat oravat ovat lisääntyneet ja työntäneet alkuperäislajin eli Britannian pienet punaiset oravat tieltään. Nykyään punaisia oravia tapaa lähinnä Skotlannissa sekä Irlannin saarella.

Lue lisää: Maailman kaukaisimmassa maassa elää onneton otus, joka voi nyt paremmin

Lue lisää: Papukaija varasti toimittajan kuulokkeen korvasta kesken suoran lähetyksen Chilessä

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat