Ukrainan vaakunan kolmikärki ja kyrillisillä kirjaimilla lippuun kirjoitettu Herson kuvattiin Hersonin Vapaudenaukiolla 14. marraskuuta.

Hauk­kuma­sanat

Pietarilainen toimittaja Mihail kuulee usein kysymyksen siitä, ymmärtääkö hän ukrainaa. Jonkin verran. Mutta ei hän ymmärrä enää aina venäjääkään.


11.12.2022 2:00 | Päivitetty 12.12.2022 10:33

Venäjänkielessä on tapahtunut muutoksia sodan ja viime aikoina noudatetun politiikan vuoksi. Merkittävimmät niistä liittyvät Ukrainan nimen ääntämiseen.

Venäjän perinteisten sääntöjen mukaan pitäisi sanoa ”na Ukrainu” (Ukrainalla). Tätä sääntöä on sovellettu satojen vuosien ajan ennen nykyisen konfliktin alkua, eikä sillä selvästikään ole mitään tekemistä myönteisten tai kielteisten Ukraina-asenteiden kanssa.

Ukrainalaiset itse sanovat kuitenkin mieluummin ”v Ukrainu” (Ukrainassa). Ideana on se, että v-prepositiota käytetään venäjänkielessä yleensä silloin, kun viitataan itsenäisiin valtioihin.

Ero ”na:n” ja ”v:n” välillä muuttui kielitieteellisestä poliittiseksi näiden kahden maan välisten jännitteiden kasvun myötä, lähinnä Krimin Venäjään liittämisen jälkeen.

Sodan puhjettua erosta tuli todella merkittävä.

Aggression tukijat käyttävät yksinomaan prepositiota ”na”.

Jos sanot ”v”, määrittelet itsesi selkeästi sodan vastustajaksi.

Sama kysymys on noussut esille myös Puolassa. Puolan kielineuvosto on jopa julkaissut heinäkuussa virallisen suosituksen käyttää sanontaa ”w Ukrainie” alun perin yhtä oikean ”na Ukrainien” asemasta. Selitys alkaa sanoilla: ”Ottaen huomioon erikoistilanteen ja ukrainalaisten ystäviemme tunteet…”

Pilat muuttuivat todellisuudeksi.

Politiikkaan pohjautuvat muutokset venäjänkielessä eivät liity vain Ukrainaan. Pelottaa sanoakin, mutta sellaisista sanoista kuin liberal (suomeksi liberaali) ja demokrat (demokraatti) on tullut todella loukkaavia viime vuosien aikana. Eikä tätä edes ole määrätty jostakin ylhäältä.

Moni ajattelee, että ”demokraatit” lähes tuhosivat maan Jeltsinin vuosina, ja ”liberaalit” ovat joitakuita, jotka haluavat tehdä saman nykyisin. Aleksei Navalnyin tukijoita saattavat kutsua halventavalla äänensävyllä ”liberaaleiksi” nekin, jotka eivät ole sen kummemmin Putininkaan tukijoita.

En muista milloin olisin kuullut niitä käytettävän neutraalin ilmaisun tavoin osana poliittista puhetta, jos ei oteta lukuun joitakin uutisia Yhdysvaltain demokraattipuolueesta.

Tähän liittyy myös kielellinen vitsi. Joku teräväkielinen pilailija yhdisti joskus sanat demokrat ja der’mo (suomeksi paska), ja Tolstoin ja Dostojevskin kieltä rikastutti näin uusi sana der’mokrat.

Toinen yhdisti sanan liberal sanaan pederastia, ja näin käyttöön tuli rumankuuloinen liberast.

Pilat muuttuivat todellisuudeksi. Monet ihmiset rakastivat uusia versioita ja alkoivat käyttää niitä ilman huumorin häivääkään.

Nyt on niin, että puhekielessä sanoja liberal ja demokrat käytetään vain henkilöstä (tai ryhmästä), joka höpöttää niitä näitä mutta ei pysty hoitamaan oikeita asioita. Siis tyhjänpuhujasta. Sössöttäjästä. Papupadasta. Se on typerää, mutta tuo kaiku sanoissa on, vaikka ei pitäisi olla.

Venäjällä oppositio ei kuvaile itseään liberaaleiksi, en tiedä miksi – ehkä siksi, että he tietävät, ettei se palvele heitä hyvin.

Venäjän ja ukrainan kielet ovat erilaisia – mutta silti hyvin samanlaisia.

Tässä yhteydessä sallikaa minun muistuttaa, että ”venäjänkielen tukahduttaminen Ukrainassa” on yksi väitteistä, joilla sotaa alun perin alettiin Venäjällä perustella.

Ukrainan ja venäjän kielet kuulostavat samankaltaisilta länsieurooppalaisten korvissa, olen kuullut tämän usein. Eurooppalaiset ystäväni kysyvät minulta, ymmärtävätkö venäjää puhuvat ukrainaa. Ymmärränkö minä?

Luullakseni saman verran kuin ruotsia puhuvat ymmärtävät tanskaa. Tai suomalaiset viroa.

Jos puhutaan hitaasti tai luetaan, jotkut sanat ovat täysin selviä ja koko tekstistä saattaa saada jonkinlaisen käsityksen.

Venäjän ja ukrainan kielet ovat erilaisia – mutta silti hyvin samanlaisia. Siitä kertoo yksi tärkeä sana, joka kirjoitetaan molemmissa kielissä tarkalleen samalla tavalla: МИР. Rauha.

Kirjeitä Venäjältä -sarjassa Helsingin Sanomiin kirjoittaa maanpakoon lähtenyt pietarilainen toimittaja Mihail ja moskovalainen kulttuurialan ammattilainen Jan. Heidän oikeita nimiään ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille uhka, joka voi johtaa Venäjällä pidätykseen tai vankeuteen. Jutut kootaan ja tiedonhankintaa tehdään myös HS:n toimituksessa. Tuotanto ja editointi: Tuija Pallaste / HS

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat