Pari vuotta sitten Ukraina alkoi toden teolla houkutella ulkomailta sijoituksia, jotka kohdistuisivat maan runsaiden mineraaliesiintymien hyödyntämiseen. Tarjolla olisi modernin teollisuuden himoitsemia maankamaran rikkauksia titaanista kobolttiin ja litiumista kymmeniin muihin mineraaleihin.
Ukrainan geologian tutkimuskeskuksen UGS:n esitteessä kerrottiin, että Ukraina ei ollut vielä juurikaan saanut käynnistettyä hiilineutraalia tulevaisuutta hyödyttävien mineraalien tuotantoa.
Nyt olisi kansainvälisillä kumppaneilla mahdollisuus hypätä junaan ensimmäisten joukossa.
Ulkomailta tuli vuoden 2020 aikana noin 50 yhteistyötarjousta ja seuraavan vuoden alussa 50 lisää. Pääsääntöisesti kiinnostuneet olivat Slovakiasta ja Turkista.
Sijoitusintoa oli hidastanut koronapandemia ja Ukrainaan liittyvä ”poliittinen riski”, joka liittyi maan itäosissa vuonna 2014 alkaneeseen sotaan, raaka-ainemarkkinoita tarkkaileva S&P Global -sivusto kertoi silloisessa katsauksessaan.
Ukrainan mineraaleista kiinnostui kuitenkin myös Euroopan unionin kauppapolitiikasta vastaava EU-komissio. Heinäkuussa 2021 komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič vieraili ukrainalaisella titaanikaivoksella ja ilmoitti, että EU ja Ukraina ovat sopineet raaka-ainetuotantoon liittyvästä ”strategisesta kumppanuudesta”.
Komissiota ja EU-maita oli jo pidemmän aikaa huolestuttanut se, että esimerkiksi sähköautojen akuissa, kännyköissä ja tuulivoimaturbiineissa tarvittavista harvinaisista maametalleista peräti 98 prosenttia tuotiin Kiinasta. Miksi ihmeessä, kun lähellä on Ukrainan kaltainen mineraalijätti?
”On olemassa 30 kriittistä raaka-ainetta ja niistä 21:tä löytyy Ukrainasta. Maailmassa käytetyistä 120 mineraalista 117:ää on Ukrainassa”, Šefčovič hehkutti.
Euroopan komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič vieraili ukrainalaisella titaanikaivoksella viime vuoden heinäkuussa.
pandemia tuli ja meni, mutta poliittinen riski laukesi pahemmin kuin juuri kukaan osasi pelätä. Seitsemän kuukautta EU:n ja Ukrainan allekirjoittaman kumppanuussopimuksen jälkeen Venäjä käynnisti suurhyökkäyksensä ja pilasi Ukrainan kaivosteollisuuden kehitysmahdollisuudet ainakin vuosien ajaksi.
Erikoistutkija Pasi Eilu
Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n erikoistutkija Pasi Eilu kertoo, että kansainvälisillä kaivosalan yhtiöillä on tapana tehdä hyvin tarkat selvitykset ja riskiarviot ennen kuin pitkäaikaisiin hankkeisiin uskalletaan ryhtyä. Jos maahan liittyy vähäisintäkään riskiä, rahat ohjataan helposti muualle.
Eilun mukaan esimerkiksi suurempien globaalien kuparihankkeiden kohdalla on totuttu näkemään, että uuden esiintymän löytämisestä kaivoksen perustamiseen ja tuotannon käynnistämiseen menee keskimäärin 16 vuotta.
”Hyvin harvoin menee alle kymmenen vuotta siitä, että on tehty joku löytö ja päästään tuotantoon asti”, hän sanoo.
Mitä mahtaa tapahtua Ukrainassa kymmenen vuoden päästä?
Jos näkymät ovat kansainvälisille sijoittajille sumeat, ukrainalaisille ne ovat järkyttävät. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat menettäneet henkensä, miljoonat ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, ja lukuisia kaupunkeja on pommitettu maan tasalle.
Toimitusjohtaja Pavlo Bovsunivskyi
Ukrainan geologian tutkimuskeskuksen UGS:n informaatio-osaston toimitusjohtaja Pavlo Bovsunivskyi viestii pääkaupungista Kiovasta, ettei pysty ensihätään lähettämään tarkempia aineistoja Ukrainan mineraalivarannoista, koska netti pätkii, sähköt ovat poikki ja puhelimen akkukin miltei tyhjä.
”Kirjoitan tätä vastausta Venäjän aamuisen ohjusiskun aikana. Olen pahoillani, jos vastaukseni eivät tämän tilanteen vuoksi ole täydellisiä”, hän sanoo.
Bovsunivskyin mukaan Krimin valtaaminen vuonna 2014 ja Itä-Ukrainan sota tekivät ensin tyhjiksi Ukrainan pyrkimykset saavuttaa energiaomavaraisuus Mustanmeren runsaiden kaasuvarantojen avulla. Lisäksi Venäjän tukemat kapinalliset valtasivat Donetskissa kaikki alueet, joilla tuotettiin itäisen Ukrainan lämpövoimalaitosten pääraaka-ainetta antrasiittikivihiiltä.
Suomessa on tänä talvena puhuttu sähkökriisistä, mutta Ukrainalla on takanaan kahdeksan vuotta jonkinasteista – ja viime aikoina kaupungit kautta maan pimentänyttä – energiakriisiä.
Sähkökato näkyi länsiukrainalaisen Lvivin kaupungin yömaisemassa 11. joulukuuta.
Viime helmikuun jälkeen venäläisjoukot ovat vallanneet alueita, joilla sijaitsee noin viidennes Ukrainan mineraalivaroista. Noin puolet Ukrainan teollisesta potentiaalista on Bovsunivskyin mukaan kytköksissä mineraalisektoriin. Hänen mukaansa sodan aiheuttamien tappioiden laajuus Ukrainan taloudelle ei ole vielä täysin tiedossa, mutta ”ne ovat valtavia”.
Suurhyökkäyksen jälkeen kymmenet kaivokset ja lupaavat esiintymät ovat jääneet Venäjän joukkojen käsiin, mutta Pavlo Bovsunivskyin mielestä ei ole kuitenkaan oikein puhua sodasta, jonka pääpontimena olisivat raaka-aineet.
”Ei, tämä ei ole sotaa mineraaleista. Venäläiset eivät tunnusta Ukrainaa kansakuntana, he haluavat tuhota valtiomme. Tässä on pikemminkin kyse kansanmurhasta. He haluavat hävittää kaiken ukrainalaisuuteen liittyvän”, Bovsunivskyi sanoo.
Kaivostyöläiset kokoontuivat kuuntelemaan presidentti Volodymyr Zelenskyiä Tšervonohradissa Länsi-Ukrainassa helmikuussa 2020.
Modernit yhteiskunnat tarvitsevat yhä enemmän ja yhä useammanlaisia mineraaleja, ja siitä Ukrainallakin olisi oikeus hyötyä. Mutta sitä pitää odottaa.
”Uskon, että Ukrainan potentiaali tulee näkyviin sodan jälkeen. Ukrainasta tulee kiinteä osa EU:n teollisuutta, mikä tarjoaa Euroopalle valtin globaalissa kilpailussa”, Bovsunivskyi sanoo.
Viime kesänä EU hyväksyi Ukrainan viralliseksi unionin jäsenehdokkaaksi, ensimmäisenä sotaa käyvänä maana historiassa. Päätös heijastaa laajaa solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan, mutta sen taustalla on myös geopoliittisia ja taloudellisia laskelmia.
Venäjän hyökkäys on herättänyt koko maailman huomaamaan, miten vaarallista on olla riippuvainen yhdestä tai kahdesta suuresta tuotantolähteestä, olipa kyse Ukrainan viljasta tai Venäjän maakaasusta.
Pasi Eilu kertoo, että kaikissa länsimaissa pohditaan nyt kuumeisesti, mistä kukin saa haalittua etenkin kriittisiksi ja strategisiksi laskettavia raaka-aineita, jos niiden saatavuus jostain päin maailmaa järkkyy. Suurinta epämukavuutta liittyy autoritaariseen ja arvaamattomaan Kiinaan, koska maan tuotannollinen ylivoima on niin valtava niin monen mineraalin suhteen.
Eilu sanoo, että esimerkiksi lentokoneteollisuuden tarvitsemaa metallista magnesiumia ei tuota EU-alueella yksikään tehdas. Ukrainalla on kevytmetalleihin kuuluvassa magnesiumissa yhden prosentin globaali markkinaosuus, Venäjällä kuusi prosenttia ja Kiinalla huimat 81 prosenttia.
Eilun mukaan Ukrainaan liittyy aito lupaus siitä, että maasta tulisi suuri raaka-aineiden tuottaja EU-maiden teollisuudelle, mutta tällä hetkellä ajatukset ovat epävarmuuksissa. Nythän ei ole mitään näkymää siihen, milloin sota loppuu ja missä Ukrainan rajat tulevaisuudessa kulkevat.
”Ei sota itsessään resursseja maasta mihinkään vie, jos ne vain pysyvät Ukrainan hallituksen puolella eikä Venäjä niitä vie omiin läänityksiinsä”, Eilu kertoo.
Rautamalmikaivos Dnipropetrovskin alueella Ukrainassa toukokuussa 2019 otetussa valokuvassa.
Jos sota saadaan joskus loppumaan, Venäjä ajettua matkoihinsa ja Ukrainan tilanne vakaaksi, Ukrainalla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. World Mining Data -tietokannan mukaan Ukrainassa on todennettu lähes 8 800:aa erilaista esiintymää, joissa on 95:tä teollisuuden tarvitsemaa mineraalia. Niitä arvioidaan olevan biljoonien eli tuhansien miljardien eurojen arvosta.
Ukraina voisi esimerkiksi nousta Euroopan merkittävimmäksi litiumin tuottajaksi. Akkuteollisuuden himoitsemaa litiumia on Ukrainan maankamarassa mahdollisesti kymmenien miljardien eurojen arvosta, mutta siellä se vielä lepää: osa alueilla, joissa taistellaan.
Pavlo Bovsunivskyin mukaan Ukrainan ensimmäinen litiumkaivos voitaisiin vakaissa oloissa saada toimintaan 5–7 vuodessa, jos sen toteuttamiseen tarvittavat miljoonat eurot jostain löytyisivät.
Bovsunivskyin mielestä litiumiakin suurempi lupaus vihreään energiasiirtymään ja akkujen massatuotantoon liittyy grafiittiin, jota on Ukrainassa kaivettu ensi kerran jo vuonna 1931. Hänen mukaansa eriasteisen lupaavia grafiittiesiintymiä on Ukrainassa noin sata. Ukrainan osuus maailman grafiittituotannosta on 1,6 prosenttia, Venäjän 2,6 prosenttia ja Kiinan 79 prosenttia.
Bovsunivskyi on optimistinen myös harvinaisten maametallien suhteen, mutta hän lisää, että niiden hyödyntäminen on teollisesti vaikea ja ympäristön näkökulmasta herkkä prosessi.
Pasi Eilu sanoo, että jos sota loppuu, Ukrainan mineraaleista, muista raaka-aineista ja jälleenrakennushankkeista voi alkaa kilpajuoksu, jossa länsimaat jäävät Kiinan jalkoihin. Näin on käynyt monin paikoin esimerkiksi Afrikassa, Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa.
”Tunnetusti Kiina on ostanut vuosikymmenet itsensä sisään moneenkin paikkaan maailmassa, eri marginaaleilla ja eri tavoilla. Semmoisillakin tavoilla, jotka eivät kestäisi hetkeäkään päivänvaloa Euroopassa”, Eilu sanoo.
Pavlo Bovsunivskyi kertoo, että moniin kaivosalan projekteihin liittyy sodan synnyttämiä kysymysmerkkejä ja lopulta kunkin hankkeen elinkelpoisuuden ratkaisevat markkinat.
Sijoittajat etsivät rahoilleen maksimaalista tuottoa ja teollisuus luotettavia toimitusketjuja, jotka kantavat 2030-luvulle ja paljon pidemmällekin. Ulkomaailma on saatava uskomaan siihen, mihin Bovsunivskyi kertoo sähköpostiviestissään uskovansa.
”Uskomme voittoomme ja asevoimiimme. Me voitamme vielä!”
Oikaisu 28.12.2022 kello 14.00: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että Ukrainalla olisi mahdollisesti biljoonien eurojen arvosta yksistään litiumia. Arviot biljoonista euroista koskevat kaikkia potentiaalisia mineraalivarantoja. Litiumia arvioidaan olevan kymmenien miljardien eurojen arvosta.