Ukraina on saanut liittolaisiltaan aseita kymmenillä miljardeilla euroilla – Nämä aseet ovat käänteen­­tekeviä

Ukraina on saanut liittolaisiltaan kymmenen kuukauden aikana kymmenien miljardien eurojen edestä aseita. Niiden merkitys taisteluissa on ollut valtava.

Ukraina on kesästä lähtien saanut länsimailta entistä raskaampaa aseapua, mikä on auttanut sitä kääntämään taisteluita edukseen.

22.12.2022 19:38 | Päivitetty 22.12.2022 22:05

Valkoisella talolla oli tällä viikolla merkittävä uutinen lehdistölle.

Yhdysvallat lähettää Ukrainaan kokonaan uuden asejärjestelmän: Patriot-ilmatorjuntaohjuspatterin. Se on osa noin kahden miljardin dollarin arvoista asepakettia, jonka presidentti Joe Biden vahvisti Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vieraillessa keskiviikkona Yhdysvalloissa.

”Patriot-ohjuspatteri on kriittinen apuväline Ukrainan kansalle, kun he puolustautuvat Venäjän barbaarisilta hyökkäyksiltä Ukrainan kriittistä infrastruktuuria vastaan”, Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa julistettiin.

Presidentti Zelenskyi kiitteli päätöstä keskiviikkona Yhdysvaltain aikaa maan kongressille pitämässään puheessa.

”Jos teidän Patriot-järjestelmänne pysäyttää Venäjän terrorin kaupunkeihimme, Ukrainan patriootit voivat työskennellä täysillä puolustaakseen vapauttamme.”

Patriotien saamista Ukrainaan on odotettu.

Venäjä on kuluneen syksyn ajan moukaroinut Ukrainan siviilikohteita jatkuvilla ilmaiskuilla ja pyrkinyt aiheuttamaan mahdollisimman isoja vahinkoja energiaverkkoihin. Maassa on jo totuttu toistuviin ja laajoihin sähkökatkoihin. Talvella ongelma on äärimmäisen vakava.

Patrioteilla ei ole suoraa vaikutusta Ukrainan vastahyökkäyskykyyn, vaan nimenomaan siihen, mitä Zelenskyi puheessaan painotti. Kun Ukraina pystyy puolustautumaan kunnolla Venäjän ohjusiskuilta, se voi samalla keskittyä paremmin omiin vastahyökkäyksiinsä.

Patriotin ilmatorjuntaohjukset yltävät pisimmillään lähes kaksi kertaa niin pitkälle kuin Ukrainalla tähän mennessä käytössä olleen S-300-ilmatorjuntajärjestelmän ohjukset: 160 kilometrin päähän. Lyhyemmän kantaman ohjukset kykenevät tuhoamaan ballistisia ohjuksia 24 kilometrin korkeudessa.

Tähän mennessä Ukrainan ilmatorjuntakyky on nojannut vahvasti neuvostoaikaisiin S-300-järjestelmiin, joka pystyy ampumaan enintään 90 kilometrin kantamalla. S-300 on ollut kovassa käytössä, ja ainakin Slovakiasta sellaisia on tullut lisää.

Selvästi kevyempiä ilmatorjuntaohjuksia Ukraina on saanut länsimailta heti sodan alussa. Saksa on antanut Ukrainalle olalta laukaistavia Stinger-ilmatorjuntaohjuksia, Britannia on lähettänyt moderneja Starstreak-ohjuksia. Molempien kantama on noin viisi kilometriä.

Yhdysvallat toimitti syksyllä Ukrainaan muutamaan kymmeneen kilometriin ampuvia Nasams-järjestelmiä. Samoihin aikoihin Ukraina sai Saksalta vastaavanlaisia Iris-T-ohjuksia.

Ilmatorjunta on vain yksi esimerkki siitä, miten valtava merkitys lännen antamalla aseavulla on ollut Ukrainalle sodassa.

Osassa maita oli käynnistysvaikeuksia aseiden lähettämisessä. Erityisesti Saksaa arvosteltiin kovasanaisesti.

Kritiikistä huolimatta Ukraina on saanut länsimailta aseita sodan aikana paljon. Aseavun kokonaisarvo on jo tähän mennessä ollut selvästi yli 25 miljardia euroa, ja uusia aseita lähetetään Ukrainaan jatkuvasti. Ensi vuodelle Yhdysvallat on päättämässä 20 miljardin arvoisesta aseapupaketista.

Kokonaan oma lukunsa on se, että Venäjä on menettänyt omaa kalustoaan Ukrainalle erityisesti tämän syksyn aikana jouduttuaan vetäytymään niin Koillis-, Itä- kuin Etelä-Ukrainassakin.

Ukraina tarvitsee ”aseita, aseita, aseita”, kuten ulkoministeri Dmytro Kuleba sanoi jo huhtikuussa, koska sen oma sotakalusto oli ennen Venäjän hyökkäystä vahvasti neuvostoaikainen.

Vaikka Ukraina oli jo ennen helmikuuta 2022 ostanut Yhdysvalloilta esimerkiksi Javelin-panssarintorjuntaohjuksia, ei se olisi pärjännyt taisteluissa Venäjää vastaan omillaan.

S-300-ilmatorjunnan lisäksi Ukrainan omasta kalustosta huomiota on sodan aikana kerännyt muun muassa meritorjuntaohjus Neptun, jolla Ukraina onnistui upottamaan Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan Moskvan.

Rynnäkkökivääreiden ja sinkojen kaltaista kevyttä kalustoa Ukrainalla on tietenkin ollut omasta takaa. Samoin Ukrainalla on ollut käytössä vuosikymmenten ajan neuvostoaikaisia T-72-taistelupanssarivaunuja. Lisäksi Ukrainalla oli omasta takaa neuvostoaikaisia Totška-U-nimisiä ballistisia ohjuksia.

Kaikkiin näihinkin Ukraina on saanut täydennystä länsimailta: esimerkiksi Yhdysvalloilta Harpoon-meritorjuntaohjuksia ja Puolalta sekä Tšekiltä T-72-panssarivaunuja.

Sodan eri vaiheissa muutama yksittäinen länsimainen ase on noussut käänteentekevään asemaan.

Javelin

Sodan ensimmäisinä viikkoina puhuttiin eniten yhdysvaltalaisesta Javelin-panssarintorjuntaohjuksesta ja hyvin samantapaisesta brittiläis-ruotsalaisesta Nlaw-panssarintorjuntaohjuksesta.

Alkuvaiheessa sota oli ennen kaikkea lähitaistelua. Satoja Venäjän panssarivaunuja tuhottiin. Sosiaalinen media täyttyi kuvista, joissa oli tuhottuja venäläisiä panssarivaunuja.

Sekä Javelin että Nlaw toimivat samalla logiikalla: ampuja lukitsee maalin tähtäimeen, ja laitteen infrapunakamera ohjaa ohjuksen maaliin. Javelinin kantama on kaksi kilometriä, Nlaw:n puolestaan lyhyempi, enimmillään 600 metriä.

Näiden lisäksi Ukraina käytti panssarintorjunnassa saksalaista Panzerfaust 3 -sinkoa, joka on ominaisuuksiltaan yksinkertaisempi kuin Javelin tai Nlaw, mutta se pystyy läpäisemään peräti 90 senttiä terästä.

Bayraktar

Lennokeista on puhuttu Ukrainan sodan yhteydessä paljon. Ukrainalla oli jo ennen sotaa Turkista hankittuja ”metsästäjä-tappajaksi” kutsuttuja Bayraktar TB2 -lennokkeja, ja se on hankkinut sodan aikana niitä lisää.

Ukraina on käyttänyt Bayraktareita tehokkaasti hyödyksi erityisesti sodan ensimmäisinä kuukausina mutta myös myöhemmin. Lennokin kamera välittää sen ohjaajalle kuvaa, ja Bayraktar pystyy kantamaan esimerkiksi neljää pommia, jotka siitä voidaan laukaista kohteeseen kilometrin päästä.

Yli seitsemän kilometrin korkeuteen nousevilla ja 300 kilometrin päähän yltävillä Bayraktar-lennokeilla on tuhottu venäläistä laivastoa, helikoptereita ja ohjusjärjestelmiä. Keväällä Bayraktareita käytettiin iskuihin Mustallamerellä sijaitsevaan Käärmesaareen.

Bayraktareiden lisäksi Ukraina on saanut käyttöönsä Yhdysvalloista Switchblade-lennokkeja. Kun kohde löytyy, lennokki syöksyy ja lennokissa oleva taistelukärki räjähtää. Näin voidaan tuhota kaukaakin esimerkiksi panssarivaunuja.

Joulukuun alussa Ukraina iski kahteen Venäjän lentotukikohtaan, jotka sijaitsevat Venäjän puolella satojen kilometrien päässä sodan etulinjoista.

Ukraina ei ollut tätä ennen tehnyt iskuja yhtä kauas Venäjälle, ja arvioiden mukaan Ukraina teki iskut itse kehittämällään lennokilla. Sen kantomatka on jopa tuhat kilometriä, ja se kantaa 75 kilon räjähdettä. Venäläinen uutissivusto Meduza kertoi, että lennokki on rakennettu neuvostoliittolaisen Tu-141-tiedustelulennokin pohjalle.

Himars

Yhdenkään aseen merkitystä sodankäynnissä ei kannata ylikorostaa, mutta kiistattoman isossa roolissa ovat kesästä lähtien olleet Yhdysvalloilta saadut Himars-raketinheittimet. Himarsien lisäksi Ukrainalle on toimitettu myös Himarseja vanhempia M270-vaunuja, joita myös Suomessa on käytetty.

Yhdysvallat on lähettänyt tähän mennessä Himarseja ainakin 20 kappaletta. Kuorma-auton alustalle rakennettu raketinheitinjärjestelmä kuljettaa kerrallaan yhtä rakettikasettia. Himars liikkuu pyörillä ja on siksi ketterämpi kuin esimerkiksi teloilla liikkuva M270.

Himarsiin voidaan ladata kerrallaan kuusi Gmlrs-rakettia tai vaihtoehtoisesti yksi Atacms-ohjus. Gmlrs-rakettien kantama on 80 kilometriä, Atacms-ohjuksen jopa 300 kilometriä. Yhdysvallat on tiettävästi kieltäytynyt antamasta Ukrainalle pidemmän kantaman ohjuksia.

Muutoksen tuulet ovat silti aistittavissa. Viime aikoina on arveltu, että Yhdysvallat voisi olla valmis antamaan Ukrainalle myös pidemmälle yltäviä ohjuksia.

”Kirurgintarkaksi” kutsutuilla raketinheittimillä Ukraina on onnistunut tuhoamaan esimerkiksi Venäjän ilmapuolustusjärjestelmiä, tukikohtia ja huolto- sekä ammusvarastoja.

M777-haupitsi

Himarsien ohella toinen merkittävä raskaan kaluston apua Ukrainalle on ollut Yhdysvalloilta saatu M777-haupitsi eli kenttätykki.

M777-haupitsit ampuvat enimmillään 40 kilometrin päähän ja osuvat huomattavasti tarkemmin kuin Ukrainalla entuudestaan käytössä olleet, 1970-luvulla Neuvostoliitossa valmistetut haupitsit.

Yhdysvaltalaisten M777-haupitsien lisäksi Ukraina on saanut myös Ranskalta Caesar-kenttätykkejä, joiden kantama on noin 20 kilometriä. Sekä haupitseihin että raketinheitinjärjestelmiin Ukraina on säännöllisesti tarvinnut lisää ammuksia ja toistaiseksi myös saanut niitä.

Alle vuodessa Ukrainan asevoimat on ottanut käyttöönsä valtavan määrän uusia aseita ja asejärjestelmiä, joita sillä ei ole ollut käytössään aiemmin. Se on vaatinut paljon ukrainalaisjoukkojen koulutusta niiden käyttämiseen.

Lisäksi Ukraina saa tiedusteluapua länsimailta.

Nyt Ukraina toivoo, että uusi tehokas ilmatorjunta estää Venäjän iskut siviilikohteisiin, mutta eivät toiveet lopu siihen. Tavoitteena on saada taistelut tilanteeseen, jossa rauhanneuvotteluja voitaisiin käydä Ukrainan ehdoilla.

”Tiedän, että ensi vuosi tulee olemaan käännekohta”, Volodymyr Zelenskyi ennusti Yhdysvalloissa keskiviikkona.

”Käännekohta, jossa ukrainalaisen rohkeuden ja amerikkalaisen päättäväisyyden on taattava yhteisen vapautemme tulevaisuus.”

Oikaisu kello 21.55: Jutussa kerrottiin virheellisesti, että Ukraina olisi saanut Britannialta Challenger 2 -taistelupanssarivaunuja. Britannia lähetti Challenger 2 -vaunuja Puolaan korvaamaan Puolan Ukrainalle lähettämiä panssarivaunuja. Jutussa myös kuvailtiin virheellisesti Totška-U:ta raketinheitinjärjestelmäksi. Se on ballistinen ohjus.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat