Suomalaisilla ei ole mitään hävettävää: britit eivät osaa itsekään lausua oikein kaikkia paikan­nimiään

Suomalaisilla ei ole mitään hävettävää, vaikka kaikkien englanninkielisten sanojen ääntäminen ei onnistu. Britit eivät osaa itsekään lausua oikein kaikkia sanoja ja etenkään paikannimiä.

Euston on helppo kirjoittaa mutta kiperä lausua. Kuva on Lontoon Eustonin asemalta joulukuussa.

26.12.2022 2:00 | Päivitetty 26.12.2022 12:10

Frome/Lontoo

Jonkin aikaa sitten olin matkalla Lounais-Englannissa Somersetin kreivikunnassa. Ehdotin matkakumppanilleni, että mitäpä jos pysähdyttäisiin kahville historiallisessa Fromen pikkukaupungissa:

”How about stopping at froum?”

Englantilainen matkaseuralainen oli kärkäs korjaamaan:

”It is not froum, darling. It’s fruum.”

En ottanut nokkiini. Todennäköisesti suurin osa englanninkielisestä puhetuotoksestani kaipaisi jonkinasteista hiontaa.

Loukkaantumista lievensi myös se, etteivät Britanniassa syntyneet ja englantia äidinkielenään puhuvat osaa itsekään aina ääntää kaikkia sanojaan ja etenkään paikannimiään.

Muutama vuosi sitten BBC uutisoi, että Frome on jopa Englannin useimmiten väärin lausuttu paikannimi.

Väärin äännettyjen listalla on myös muun muassa Bicester, jonka poistomyyntikauppakylään monet suomalaisetkin turistit tekevät päivämatkoja.

Se on bister, ei baisester.

Selvyyden vuoksi: tämän kirjoituksen kursivoidut ääntämisesimerkit eivät ole foneettisia ohjeita vaan kirjoittajan subjektiivisia kuulokuvia.

Omia suosikkejani väärin äännetyistä paikannimistä ovat Mousehole (se on mauzl, ei maushole), Leominster (lemste, ei liiominstö) sekä – todellinen klassikko – Towcester (toustö, niin kuin leivänpaahdin, ei tausestö).

Nämä kaikki olen tietysti itsekin ääntänyt alun perin väärin. Se kuitenkin lohduttaa, että niin tekevät myös monet britit.

Usein joku erisnimen tavuista jää kokonaan lausumatta.

Paikannimet ovat erityisen alttiita väärinääntämiselle, sillä kirjoitus- ja puheasu ovat voineet loitontua toisistaan ajan kuluessa. Usein joku erisnimen tavuista jää kokonaan lausumatta. Tyyppiesimerkki tästä on ces-tavu.

Leicester on lestö, Worcester on wustö ja Worcestershire wustöshö.

Mutta kun rakentaa Bloody Mary tai Virgin Mary -drinkin ja maustaa sen Worcestershire Saucella, pitääkö sanoa wustöshösoos vai wustösoos?

Herra yksin tietää. Sanakirja vinkkaa edellistä, mutta natiivit jälkimmäistä.

Tietenkään ei tarvitse mennä edes erikoisuuksiin, ennen kuin ääntäminen tuottaa vaikeuksia.

Skotlannin pääkaupunki Edinburgh tuntuu olevan vaikea monelle englantilaisellekin. Sanon edinbrö, mutta paikalliset nielaisevat tästäkin osan.

Salisburyn ääntämistä piti opetella joukolla, kun kaupunki oli nelisen vuotta sitten uutisissa venäläisten myrkytystapausten takia. Soolsböri. Tai sinne päin.

Itse olen ottanut tavakseni tiedustella oikeaa ääntämistä paikallisilta. Jos saavun uudelle paikkakunnalle, haluan tietää vähintään kaksi asiaa: miten paikannimi äännetään, ja mitä paikallislehteä siellä luetaan.

Tietenkään ei tarvitse matkata edes Lontoon ulkopuolelle, ennen kuin ääntäminen tuottaa ongelmia.

Paikallisten mukaan moni muualta tuleva englantilainenkaan ei osaa ääntää seuraavia Lontoon kaupunginosia: Southwark, Greenwich ja Ruislip.

Kahdessa ensimmäisessä voi unohtaa w-kirjaimen: sathek ja grenitsh. Ruislip on kuulemma raislip.

Omat monet virheensä muistaa aina parhaiten: lipunmyyjää on todennäköisesti naurattanut, kun olen yrittänyt ääntää erisnimiä Euston (se on juustn, ei iistön) ja Marylebone (maalebn, ei meerilöbou).

Ja jos kysytte, että mikä rautatiepysäkki on kätevin Lontoon merimieskirkolle mentäessä, neuvon mielelläni kirjallisesti: Se on Rotherhithe.

Lausua sitä en voi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat