Miljoona-asuntojen viime vuosisadan sähkötolpat. 20 vuotta sitten tarjottiin mahdollisuutta laittaa johdon kuntoon mutta kustannukset olisi pitänyt kattaa itse, eivätkä naapurit päässeet asiasta sopuun, kertoo Joe Luttrell San Franciscon Telegraph Hillin arvoalueella.

Sään armoilla

Yhdysvaltain vihreä siirtymä ottaa valtavia harppauksia. Mutta saadaanko vanhaa infrastruktuuria uusittua ajoissa? Epävarmuuden keskellä kuluttajat tavoittelevat omavaraisuutta.


13.1. 2:00 | Päivitetty 13.1. 7:25

Kun VTT:n tutkimusprofessori Kari Mäki saapui Berkeleyn yliopistoon tutkijavaihtoon, hän hämmästyi liikkuessaan kalifornialaisilla kaduilla.

Katuvaloista roikkui johtovirityksiä.

Sähkötolppien täplittämät kadut olivat monin paikoin kuin Suomessa 1950-luvulla, kun kaapelit eivät vielä olleet maan alla.

”Hämmentävän vanhanaikaista”, Mäki sanoo.

”Sähköverkko toimii kapasiteettinsa äärirajoilla. Oli todella suuri yllätys, ettei modernisointi ole pidemmällä.”

Kaupunkien ulkopuolella on asuinalueita keskellä-ei-mitään. Niihin on ehkä vedetty vain yksi vikaherkkä voimalinja vaikean maaston läpi, kapeita teitä pitkin.

Johtoja San Franciscon Telegraph Hillillä. Kalifornia suuntaa kohti uudistuvia energianlähteitä, samalla vanhentunut heitteille jätetty infra hajoaa.

“Kaliforniassa infra on hämmentävän vanhanaikaista ja sähköverkko toimii kapasiteettinsa äärirajoilla”, tutkimusprofessori Kari Mäki sanoo.

Kuitenkin yhä useammalla pihalla seisoo sähköauto, ja suuren kapasiteetin aurinkopaneeleita asennetaan tarjouskampanjoiden vauhdittamana.

”Sitten on heikot vanhat johdot loppupäässä, ja hankaluuksissa ollaan.”

Kalifornian osavaltio on nousemassa maailman neljänneksi suurimmaksi talousalueeksi ohi Saksan, ja talousjätillä on myös äärimmäisen kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Sähköntuotannon on tarkoitus olla hiilivapaata vuoteen 2045 mennessä. Aurinko- ja tuulivoimaan on investoitu miljardeja. Pääomasijoittajat ovat kaataneet rahaa puhtaan energian yrityksiin.

Kalifornia on kieltämässä bensiinikäyttöisten autojen myynnin vuodesta 2035 alkaen. Sen jälkeen kaikki lataavat autojaan kotona tai työpaikalla.

Muutosta vauhdittaa se, että kymmenessä vuodessa aurinkoenergian ja akkuteknologian hinnat ovat laskeneet yli 80 prosenttia ja tuulivoiman kustannukset yli 50 prosenttia.

Lue lisää: Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu? Selitystä voi hakea neljästä osavaltiosta, joissa vallan kolmen suora on yhden puolueen hallussa

International Energy Agency ennusti vuonna 2020, että aurinkoenergiasta tulee historian halvin sähkön lähde. Carbon Tracker -raportin mukaan 90 prosenttia maailman väestöstä asuu paikoissa, joissa uusiutuva sähkö on perinteisesti tuotettua energiaa edullisempaa.

Aurinkoenergian määrä onkin 300-kertaistunut Yhdysvalloissa 15 vuodessa. Yhdysvaltain energiaministeriön mallinnuksessa aurinkoenergian osuus USA:n sähköntuotannosta olisi vuonna 2050 jopa 45 prosenttia ja tuulivoiman osuus 44 prosenttia, ja verkko voisi olla täysin hiilidioksidipäästötön.

Äskettäin Yhdysvallat hyväksyi historiallisen suuren, 361 miljardin tuotantotuen, vihreän energian kotimaiselle tuotannolle.

Tämä lupaa hyvää myös Kalifornian tavoitteille. Mutta muutoksiin pakottaa myös vanheneva infrastruktuuri. Jotain on tehtävä, sillä se hapertuu käsiin.

Samaan aikaan osavaltion viimeinen ydinvoimala on lopetusuhan alla, ja sään ääri-ilmiöt koettelevat niin, että puhdasta perusenergiaa tuottaneen vesivoiman tulevaisuus on kysymysmerkki.

Ehditäänkö uudistuksia edes tehdä ajoissa?

Lue lisää: Kaliforniassa rankkasateet jatkuvat: ainakin 15 kuollut, yli sata­tuhatta ilman sähköä

”Verkon kanssa tulee aivan varmasti ongelmia”, sanoo Kari Mäki oltuaan tutkijavaihdossa kolmen kuukauden ajan.

Perinteiset piuhoitukset on tarkoitettu yksisuuntaiseen sähkönsiirtoon, Mäki selittää.

Vanhassa maailmassa oli yhdessä päässä iso voimalaitos, matkalla sähköasemia, pönttöjä pylväissä ja siitä aina vain alaspäin, kunnes lopulta oli kuluttaja toisessa päässä.

Nyt myös kotien aurinkopaneelit tuottavat sähköä. Ne ovat kytköksissä vanhaan yksisuuntaiseen järjestelmään. Jos paneeleiden tuottamaa sähköä tulee ylöspäin, ja tehoa on enemmän kuin kulutusta, verkon ohjaus ja mittaus menevät sekaisin, Mäki sanoo.

Vaikeuksia on, mutta niin on ratkaisujakin, Mäki vakuuttaa. Ollaanhan Kaliforniassa.

”Sähköverkon ohjaukseen on tulossa paljon lisää älyä ja reaaliaikaisuutta. Pieniä langattomia sensoreita ja mittalaitteita viedään verkkoon.”

Kari Mäki oli tutkijavaihdossa Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä San Franciscon itäpuolella.

Kaliforniassa se auttaa pärjäämään pidempään vanhan infran kanssa. Kun sähköverkosta on yhä parempi kuva, sitä voi paremmin ohjata. Sellaista ei tarvinnut entisessä vakioidussa maailmassa miettiä.

”Nyt ollaan siirtymässä dynaamiseen aikaan, jossa kulutusta ja tuotantoa voidaan ohjata tuntitasolla.”

Mäki saapui maahan juuri Kalifornian syyskuun historiallisen lämpöaallon aikana. Berkeleyn yleensä viileillä kukkuloilla elohopea nousi hurjiin yli 40 asteen lukemiin.

”Ilmastointilaitteet huusivat, minkä niistä irti sai. Sähköverkko oli tiukoilla.”

Samalla hetkellä tippui tuotantoa pois. Sähköyhtiö lähetti hätäviestin kännyköihin. Jos haluatte välttää katkoksen, kytkekää laitteita irti.

”Ihmisiltä tuli hyvä vastine. Katso, tuossa näkyy selkeästi, miten kulutus laski”, Mäki sanoo ja osoittaa tilastoja.

Kiertävät katkokset vältettiin, kun ihmiset reagoivat. Sitä voisi kokeilla Suomessakin, hän sanoo.

“En luota hallintoon. Meillä on kotona sähköauto, dieselauto, bensa-auto ja sähkögeneraattori. Pitää olla itsenäinen”, sanoo Kalifornian Avila Beachissa lasten kanssa vapaapäivää viettänyt Jessica.

Kalifornian monopoliasemassa oleva sähköyhtiö Pacific Gas and Electric (PG&E) tukee aurinkopaneelien asennusta ja asentaa sähköautojen latauspaikkoja. Verkon perusylläpitoon sillä ei ole riittänyt resursseja.

Se on jaellut huikeita osinkoja, päätynyt konkurssin partaalle ja raivostuttanut kalifornialaiset.

Energiakriisin koettelemassa Suomessa pörssisähkön kuukausihinta on noin 35 senttiä kilowattitunnilta ja lisäksi paikallinen verkkoyhtiö veloittaa 5–10 c/kWh. Kaliforniassa sähkönhinnat ovat olleet pilvissä jo pitkään: 34–43 senttiä kilowattitunnilta, mutta iltojen kello 16–21 kulutuspiikin aikana saatetaan joutua pulittamaan 50 c/kWh.

Kaliforniassa ei edes voi kilpailuttaa laskuaan, koska markkinaa ei ole avattu. Kaikki maksavat samaa yhtä hintaa, joka sisältää myös sähkönsiirron.

Sähkö on kallista mutta silti voi käydä niin, että pistorasiasta ei tule sähköä ja jääkaappi sulaa.

Jotkut kuluttajat ovat purkaneet turhautumistaan niin, että sähköyhtiön autoa on ammuttu ja toimistoa on heitelty kananmunilla.

Koko maailma elää nyt jonkinasteisessa energiakriisissä, ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun. Ukraina on herättänyt huomaamaan senkin, että energiaverkkojen suunnittelu on ajateltava uudelleen.

Isojen hiililaitosten ja ydinvoiman perusvoimatuotanto on puksuttanut tasaisesti vakiomäärän sähköä vuoden ympäri. Hiililaitoksen huoltokatkos on ennakoitu kerran kesään ja ydinvoimalalla vielä harvemmin.

Ennen kulutuskin oli ennakoitua: se nousi vuosittain prosentin tai pari. Nyt on äärimmäisiä sääilmiöitä ja vaikeasti ennakoitavaa heiluntaa tuotannossa ja kulutuksessa.

Wärtsilän Yhdysvaltojen-maajohtaja Risto Paldanius ennakoi, että tulevaisuuden sähköntuotanto on yhä hajautetumpaa. Valtavat, joustamattomat voimalaitokset ovat mennyttä aikaa.

Wärtsilä on myynyt Yhdysvaltoihin kymmeniä suuria akkuvarastoja erityisesti aurinkoenergian varastointiin. Yrityksen kaasumoottorilaitokset tuottavat Yhdysvalloissa yli 4000 megawatin edestä energiaa – sillä pyörittäisi kolmanneksen Suomesta.

Tulevaisuuden laitokset ovat 100–200 megawattia, Paldanius sanoo. Pienempiä, hajautetumpia ja joustavampia. Ne sijaitsevat siellä, missä on kulutusta ja siirtolinjat ovat lyhyempiä.

Hiililaitosten loppua hän pitää varmana. Merkittävä pulma on, etteivät aurinko ja tuuli ole kovin työllistäviä. Hiilituotannosta ja hiilivoimalaitoksista elävät kaupungit joutuvat etsimään täysin uusia työpaikkoja asukkailleen.

Valojen sammumista taidetaan pelätä kuitenkin enemmän.

Paldanius sanoo, että perinteisten voimaloiden tehtäväksi jää tasapainottaa uusiutuvan energian tuotantoa.

“Tulevaisuus on hajautettua sähköntuotantoa ja valtavat joustamattomat voimalaitokset mennyttä aikaa”, arvioi Risto Paldanius. Hän maastopyöräili työpäivän päätteeksi Kalifornian Mill Valleyssä.

Hän sanoo oivaltaneensa tämän vuonna 2010 Coloradossa, jonne Wärtsilä oli juuri rakentanut maakaasuvoimalan. Paldanius oli paikalla ensimmäistä kertaa. Laitos seisoi pysähtyneenä.

“Säikähdimme porukalla, että nyt on joku pahasti pielessä.”

Ahaa-hetki koitti, kun isännät totesivat, että kyseessä on heidän paras voimalansa. Sen kun saa nappia painamalla parissa minuutissa päälle tai pois.

Coloradossa oli jo runsaasti tuulivoimaa. Rivakka vuoristotuuli kuitenkin yleensä tyyntyi päiväksi ja sähköntuotanto laski juuri, kun ihmiset heräsivät ja kulutus kasvoi. Wärtsilän voimala tuli tuottamaan varasähköä tunniksi tai päiväksi, riippuen tuulista.

Aiemmin Kaliforniassa asuneen Paldaniuksen koti on nyt Texasin Houstonissa, Yhdysvaltojen energiapääkaupungissa. Öljyosavaltionkin energiasta jo 30 prosenttia on uusiutuvaa. Öljy- ja maakaasuyritysten ympärille on noussut monenlaista energia-alan toimintaa.

”Elämä on täällä aivan erilaista [kuin Kaliforniassa]. Kosteus on kauhea, ja kun astut ovesta ulos, hiki virtaa. Sitten syyskuun viimeisellä viikolla avaat oven ja ulkona on viileä 25 astetta. Se tuntuu uskomattomalta.”

Kahtena perättäisenä talvena pakkaset ovat laittaneet Texasin kaaokseen. Putket jäätyvät, kylmyys ulottuu Meksikoon asti.

”Jos ei ole toimivaa sähköverkkoa, niin ei auta edes hieno ydinvoimala tai kaksi”, sanoo Paldanius.

”Tilanne ajaa kotitalouksia hankkimaan piengeneraattoreita.”

Epävarmuuden keskellä kuluttajat tavoittelevat nyt omavaraisuutta. Ylijäämäsähköä haluttaisiin myydä.

”Teoriassa voisi myydä energiaa vaikka naapurille, jos lähtee lomalle. Energiayhtiöt eivät tätä halua, joten vastarinta on massiivista.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat