”Nepo­vauvasta” tuli muoti­­sana Yhdysvalloissa

Menestyjien lapsille tie tähteyteen tuntuu aukeavan helpommin. Niin on aina ollut, ja siksi jokainen sukupolvi havaitsee nepotismin uudestaan.

Paavi Aleksanteri VI, Kanadan pääministeri Justin Trudeau ja yhdysvaltalais-ranskalainen näyttelijä Lily-Rose Depp täyttävät ”nepovauvan” kriteerit.

23.12.2022 16:35 | Päivitetty 23.12.2022 16:59

Yhdysvalloissa on viime aikoina levinnyt kulovalkean tavoin uusi muotisana: ”nepo baby”. Sana ei imartele kohdettaan, sillä se viittaa nepotismiin eli sukulaisten suosimiseen.

”Nepo baby” eli suomeksi nepovauva tarkoittaa etenkin Hollywoodissa menestyneiden ohjaajien tai näyttelijöiden jälkeläisiä, jotka ovat menestyneet Hollywoodissa.

Sana ei siis viittaa kirjaimellisesti vauvaan. Useimmat nepovauvat ovat aikuisia tai ainakin aikuisuuden kynnyksellä.

Niin somessa kuin amerikkalaisissa viihdejulkaisuissa kuin myös valtamediassa on julkaistu läjäpäin nepovauva-sisältöä.

Hollywoodissa on nepovauvoja liki loputtomiin. Aikakauslehtien kytkentäkaavioiden perusteella kaikki, jotka ovat jotain, tuntuvat olevan sukua jollekulle, joka on jo joku.

Usein mainittujen joukossa on 23-vuotias näyttelijä Lily-Rose Depp, joka pääsi Chanel-parfyymin malliksi 16-vuotiaana ja on ehtinyt näytellä lukuisissa elokuvissa. Hänen äitinsä on ranskalainen laulaja-näyttelijä Vanessa Paradis ja isänsä yhdysvaltalainen näyttelijä-muusikko Johnny Depp.

Lue lisää: Hollywoodin uusi it-girl Lily-Rose Depp haluaisi muoti­lehdistä valko­kankaalle

Nepo baby on vekkulihko uudissana, paitsi toki niille, joihin määritelmä osuu. Lily-Rose Depp teki vastikään muotilehti Ellen haastattelussa selväksi, että nepo-keskustelu jurppii.

”Ehkä [kuuluisuuden lapsena] saa jalkansa oven väliin, mutta se on silti vasta oven välissä”, Depp sanoi. ”Sen jälkeen on vielä paljon työtä jäljellä.”

Yhdysvalloissa nepo baby -nimitys sai alkunsa siitä, että niin sanottu Z-sukupolvi eli nykyiset parikymppiset havahtuivat sukulaissuhteiden merkitykseen Hollywood-maailmassa.

Jokainen sukupolvi havahtuu vuorollaan. Sana voi olla uusi, mutta ilmiö ikiaikainen. Eikä se rajoitu Hollywoodiin tai Yhdysvaltoihin.

Suomenkin kulttuurialalla on niin rutkasti erilaisia ihmissuhteellisia ristiinkytkentöjä, että niiden perusteella voisi tehdä vaikka Laulun 20 perheestä: Chydeniukset, Jurkat, Kinnuset, Kokkoset, Kuustoset, Melasniemet, Milonoffit, Virtaset ja niin edelleen.

Nepovauvoittelu ei tosin ole kovin hyödyllistä, ja siihen sisältyy ikävä ilkkumisen vivahde.

On tietysti epäreilua syyttää ihmistä syntyperästään. Geeniperimä saattaa sitä paitsi ihan rehdisti auttaa urapolulla, jos se tarjoaa luontaiset näyttelijänlahjat tai kukaties poikkeukselliset matemaattiset kyvyt.

Perheen mukana tulee myös elämän tietotaitoa, jota fiinimmin kutsutaan ”kulttuuriseksi pääomaksi”.

Jos lapsuudenkodissa hengitetään politiikkaa, askel yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi on lyhyempi. Justin Trudeausta ei ehkä ikinä olisi kehkeytynyt Kanadan pitkäaikaista pääministeriä, jos hänen isänsä Pierre Trudeau ei olisi ollut Kanadan pitkäaikainen pääministeri.

Trudeau on kuitenkin valittu demokraattisilla vaaleilla, joten nepovauvoittelu tuntuu jossain määrin kohtuuttomalta. Nepo baby -kriteerit hän toki täyttää kirkkaasti.

Läpinäkymättömät nepotistiset rakenteet ovat asia erikseen.

Jos työpaikka irtoaa sukulaisen avittamana ohi julkisen haun, kyse on mädästä järjestelmästä, joka murentaa tunnetta tasa-arvosta. Yhteiskuntakin on häviäjänä, jos meritokratia ei toimi eli jos pätevimmät eivät pärjää.

Nepotismi-sana juontaa juurensa latinalaisperäisten kielten veljenpoikaa tarkoittavasta sanasta. Arkkinepotisteja olivat myöhäiskeskiajan paavit, jotka jakoivat hövelisti virkoja ”veljenpojilleen”.

Veljenpojat olivat usein paavin omaa jälkikasvua, jollaista ei kirkon oppien nojalla edes pitänyt oleman.

Klassisesta nepotismista käy esimerkiksi paavi Aleksanteri VI eli Rodrigo Borgia, joka kipusi asemiin enonsa suosiollisella myötävaikutuksella. Myös Aleksanterin pojilla meni mukavasti.

Huolehtiva paavi-isä katsoi muun muassa Cesare Borgian perään. Tämän urakehitys oli kiitettävän rivakka: 15-vuotiaana Pamplonan piispaksi, 18-vuotiaana kardinaaliksi. Siinä vasta nepovauvuutta kerrakseen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat