Keisaripingviinejä Etelämantereella vuonna 2015.

Oppi ottakaatte pingviineistä

Maailman uljainta pingviinilajia uhkaa kurja kohtalo, ellei ilmastonmuutokselle tehdä jotain. Tutkijoiden mukaan ihmisten olisi syytä ottaa nyt oppia pingviineiltä.


9.1. 2:00 | Päivitetty 9.1. 7:52

Jos ilmaston lämpenemistä ei saada hidastettua, 99 prosenttia maailman keisaripingviineistä on kadonnut vuoteen 2100 mennessä.

Näin todettiin elokuussa 2021 julkaistussa tutkimuksessa, jonka jälkeen Yhdysvaltain kala- ja villieläinvirasto ehdotti keisaripingviinin suojelemista uhanalaisten lajien lain nojalla.

Ehdotuksesta meni runsas vuosi, ja lokakuussa 2022 Yhdysvaltain hallinto julisti keisaripingviinin lajiksi, jonka olemassaolo on vaarantunut ilmastonmuutoksen vuoksi.

Vaarantuneiden lajien listalla olivat ennen keisaripingviiniä esimerkiksi jääkarhut, kaksi hyljelajia ja 20 erilaista korallilajia.

Vaikka keisaripingviinejä ei elä missään Yhdysvaltain hallinnoimalla alueella, ei lokakuinen julistus ole pelkkää sanahelinää. Keisaripingviinejä suojeleva laki on maailman vahvin ympäristölaki, jonka tarkoituksena on estää lajien sukupuutto ja edistää vaarassa olevien lajien kannan toipumista, toteaa Woods Holen meritieteellinen tutkimuslaitos.

Käytännössä keisaripingviinin julistaminen vaarantuneeksi lajiksi tarkoittaa, että Yhdysvaltojen viranomaisten on varmistettava, etteivät niiden hankkeet vaaranna keisaripingviinejä tai sen elinympäristöä.

Keisaripingviineistä jopa 99 prosenttia on kadonnut vuoteen 2100 mennessä, ellei ilmaston lämpeneminen hidastu.

Syyt keisaripingviinien hädälle ovat ilmeiset. Keisaripingviini on toinen kahdesta pingviinilajista, joka elää Etelämantereella.

Etelämanner puolestaan lämpenee ilmastonmuutoksen vaikutuksesta globaalia keskiarvoa nopeammin, ja reuna-alueilla jäätikkö vetäytyy huolestuttavaa vauhtia. Paikoitellen Etelämantereen jääpeitteestä on 30 viime vuoden aikana sulanut 60 prosenttia.

Keisaripingviinit muodostavat yhdyskuntansa Etelämantereen jäätikölle, varastoivat sinne ruokansa ja suojautuvat siellä petoeläinten hyökkäykseltä. Kun napajää sulaa, keisaripingviinien elintila kapenee.

Tällä hetkellä keisaripingviinejä elää Etelämantereella arvioiden mukaan 625 000–650 000 kappaletta. Vuoteen 2050 mennessä määrä voi laskea jopa puoleen.

Pingviinilajin katoaminen olisi todennäköisesti kova isku koko Etelämantereen ekosysteemille. Pingviinit syövät kalaa, krillejä ja meduusoja. Ne itse puolestaan toimivat ravintona merileopardeille ja valaille.

Maailman pisimmän ja paksuimman pingviinilajin olemassaolon vaarantuminen on vain yksi lukuisista ilmastonmuutoksen eliölajeille aiheuttamista vaaroista.

Pingviinilajeja on määritelmästä riippuen 17–19, ja osa niistä on ollut jo pidempään uhanalaisia.

Onko keisaripingviinin olemassaolon vaarantumisessa siis jotain poikkeuksellista?

Puhtaasti objektiivisesti ajateltuna ei ehkä sen enempää kuin monien muidenkaan lajien osalta.

Erityisesti keisaripingviinissä on silti monien ihmisten näkökulmasta jotain, mikä tekee niiden hädästä niin kiinnostavan, että Yhdysvaltain hallinnon lokakuinen päätös nousi isoksi uutisaiheeksi kansainvälisissä medioissa.

Woods Holen meritieteellisen tutkimuslaitoksen tutkija Dan Zitterbart sanoo CNN:lle, että keisaripingviinit ovat ihanteellinen tutkimuskohde, kun tarkastellaan ilmastokriisin vaikutuksia koko eteläisen napajäätikön alueelle.

”Keisaripingviinien tilanne ilmentää jäästä riippuvaisten lajien haavoittavaisuutta nopeasti lämpenevässä maailmassa”, Zitterbart sanoo.

”Vaikka ne elävät kaukana ihmisistä, ilmastonmuutoksen kauaskantoiset vaikutukset muodostavat merkittävimmän uhan lajien selviytymiselle.”

Etelämantereella asti saapuu nykyisin turisteja ihmettelemään pingviinejä.

Sitten on toinen puoli, joka harvoin mainitaan pingviineistä uutisoitaessa, koska sillä ei ole tieteellistä merkitystä. Pingviinit kiinnostavat ihmisiä, koska ne ovat söpöjä.

Söpöys on täysin subjektiivinen asia, jota on mahdotonta todistaa virallisissa tutkimuksissa, mutta jotain aiheesta kertoo ihmisten jatkuva kiinnostus lajia kohtaan.

Vuonna 2005 julkaistu, keisaripingviineistä kertova elokuva Pingviinien matka oli valtaisa menestys. Muutaman miljoonan dollarin budjetilla tehty dokumentti tuotti lipputuloina yli 120 miljoonaa dollaria ja palkittiin parhaan dokumentin Oscarilla.

Seuraavana vuonna ilmestyi keisaripingviinipoikasesta Mumblesta kertova animaatioelokuva Happy Feet. Se oli lipputuloilla mitattuna yksi vuoden 2006 isoimmista elokuvista, menestyneempi kuin Borat tai The Holiday. Sekin palkittiin Oscareissa, parhaana animaatioelokuvana.

Samoihin aikoihin aloitetun Madagascar-elokuvasarjan rakastetuimpia hahmoja ovat pingviinit, jotka ovat myös saaneet oman tv-sarjan ja elokuvan. Vuonna 2011 Jim Carrey tähditti Herra Popper ja pingviinit -nimistä elokuvaa.

Monen länsimaisen eläintarhan suosituimpiin lajeihin kuuluvat pingviinit. Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa ruuhkaisia turistikohteita ovat paikat, joissa voi bongata luonnonoloissa eläviä pingviinejä. Etelämantereellekin turisteja saapuu vuosittain.

Kaikista pingviineistä juuri keisaripingviini on se uljain versio pingviinistä, jonka kuka tahansa tunnistaa. Aivan samaa ei voi sanoa esimerkiksi keltasilmäpingviinistä tai myssypingviinistä, niiden merkittävyyttä vähättelemättä.

Pingviinien mieltä ihmisten kiinnostus ei pahemmin lämmitä. Mutta jos ihmisiä kiinnostaisi vielä vähän enemmän, ne voisivat estää sukupuuton.

Kuten tutkijat tänä syksynä julkaistussa raportissa toteavat, jotain on vielä tehtävissä, jos halua löytyy. Lisääntynyt kiinnostus keisaripingviinien suojeluun voi tarkoittaa esimerkiksi lisää rahoitusta tutkimusprojekteille ja kansainvälistä yhteistyötä suojelukäytäntöjen kehittämiseksi.

Esimerkiksi jääkarhujen määrä on tasaantunut sen jälkeen, kun laji julistettiin vaarantuneeksi vuonna 2008, CNN kertoo.

Nämä ovat silti pieniä tekoja verrattuna varsinaiseen päämäärään: ilmaston lämpenemisen hidastamiseen. Vuonna 2015 Pariisissa tavoitteeksi asetettu maailman lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen näyttää vuosi vuodelta mahdottomammalta. Ilmastoteot eivät ole tarpeeksi merkittäviä.

Se voi tietää loppua keisaripingviineille. Jos niin ehtii käydä, elokuvista tuttujen pulskien ja lentokyvyttömien lintujen kohtalo nousee tuskin enää kovin korkealle listatessa ihmisten huolia. Käsillä on paljon isompia ongelmia.

Joukko keisaripingviinejä ihmetteli kameraa Etelämantereella vuonna 2014.

Nyt tilanne on vielä toinen, ja tutkijoiden ääneen lausuma toive on, että pingviinien kaltaisten söpöjen eläinten hädästä kertominen herättäisi ihmiset tekemään enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Se on ymmärrettävä strategia. Toimivuus jää nähtäväksi. Aikaisemmin menestystä ovat niittäneet esimerkiksi ympäristöjärjestö WWF pandalogollaan ja Suomen luonnonsuojeluliitto saimaannorppatunnuksellaan.

Keisaripingviinien tilanteesta tänä syksynä julkaistussa tiedotteessa tutkija Stephanie Jenouvrier intoutui lausunnossaan jopa einoleinomaiseen maalailuun: Oi, oppi ottakaatte pingviineistä.

”Meidän pitäisi ottaa inspiraatiota pingviineiltä: vain yhteistyön avulla pingviinit selviävät maapallon vaikeimmissa ilmasto-olosuhteissa – ja vain yhteistyön avulla me voimme kohdata vaikean ilmastotulevaisuuden.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat