Edessä on poliittinen taistelu, joka voi murskata yhden miehen unelmat jo toistamiseen

Yhdysvaltain 118. kongressin on määrä aloittaa tehtävässään tänään tiistaina. Perustuslain mukaan edustajainhuoneen puheenjohtajan valinta on asialistan kärjessä.

Väistyvässä edustajainhuoneessa Kevin McCarthy oli vähemmistöryhmän johtaja.

3.1. 7:50 | Päivitetty 3.1. 20:58

Washington

Tämän vuoden piti olla Kevin McCarthylle se vuosi, kun unelmat vihdoin käyvät toteen.

Kalifornialaiselle republikaanille se tarkoitti, että hänestä tulisi viimein edustajainhuoneen puheenjohtaja.

Asema oli McCarthyn hyppysissä jo vuonna 2015, mutta tuolloin hän joutui vetäytymään yllättäen kilvasta. Ääniä ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi.

Pitkälle syksyyn näytti siltä, että nyt tähdet olisivat 57-vuotiaalle poliitikolle oikeassa asennossa.

Republikaanit saivat edustajainhuoneen hallintaansa, McCarthy oli jo vähemmistö­johtaja, hänellä ei ollut vakavasti otettavia kilpailijoita, ja entinen presidentti Donald Trump oli suositellut häntä.

Mutta ei.

Ongelmien ydin on republikaanien odotettua huonompi välivaalimenestys. Senaatissa puolue jäi vähemmistöön, ja edustajainhuoneessa enemmistö jäi odotettua niukemmaksi: 222–212.

Se tarkoittaa, että tiistai ei olekaan McCarthylle odotetunlainen juhlapäivä, jossa hän laskettelee voittoon ilman vaikeuksia. Sen sijaan hän joutuu jännittämään aivan viime metreille asti.

Saako hän tarpeeksi ääniä?

Ei välttämättä.

Tilanne on edelleen – vain tunteja ennen äänestyksen alkua – epävarma.

Jos kaikki edustajainhuoneen jäsenet äänestävät tiistaina, McCarthy tarvitsee voittaakseen 218 ääntä. Hänellä on siis lähtökohtaisesti varaa menettää omasta puolueestaan neljä ääntä.

Vastustajia on kuitenkin enemmän, karkeasti arvioiden 5–15.

Viisi kovaäänistä oikean laidan republikaania on sanonut äänestävänsä yhtenä rintamana McCarthya vastaan, kävi mitä hyvänsä. Heistä kolmen on arvioitu olevan täysin järkähtämättömiä.

Esimerkiksi Andy Biggs Arizonasta on sanonut, ettei mikään voi saada häntä muuttamaan mieltään. ”Tai no, voisin olla kuollut”, hän totesi.

Tämän lisäksi on joukko, johon kuuluu esimerkiksi useita äärikonservatiivisena pidetyn Freedom Caucus -ryhmän jäseniä. He ovat kritisoineet erityisesti harvojen käsiin keskittynyttä päätöksentekoa ja vaatineet uudistuksia puolueen oikean laidan edustuksen parantamiseksi.

Niinpä McCarthy on käyttänyt viime päivät miettien, miten saisi kapinoivat republikaanit ruotuun. Hän on esimerkiksi sanonut olevansa valmis suostumaan useisiin näiden esittämiin vaatimuksiin.

Kenties keskeisin niistä liittyy kynnykseen puheenjohtajan syrjäyttämisestä. McCarthy olisi valmis siihen, että jatkossa epäluottamuslauseen voisi panna alulle vain viisi puolueen edustajaa. Hän voisi myös perustaa tutkivan ryhmän perehtymään presidentti Joe Bidenin hallinnon mahdollisiin väärinkäytöksiin.

Se ei ole riittänyt.

Muilla republikaaneilla on alkanut hirttää kiinni hangoittelijoihin.

Keskustalaisemmat jäsenet ovat alkaneet kantaa pinssejä, joissa lukee ”O.K.”. Se viittaa sanoihin Only Kevin muistutuksena siitä, ettei puolueella ole muita todellisia vaihtoehtoja. (Lisäksi ärhäkimpiin McCarthyn vastustajiin viitataan joskus lempinimellä ”Never Kevin”.)

Kukaan ei tiedä, kuinka moni aikoo lopulta äänestää McCarthya vastaan. Lehmän­kauppoja tehdään suljettujen ovien takana viime minuuteille asti.

Todennäköisintä ehkä on, että McCarthy lopulta vie voiton, mutta tyylipisteitä ei jaeta.

Jos McCarthy epäonnistuu eikä saa tarpeeksi ääniä, ennakkotapausta on haettava kaukaa. The New York Times ennusti, että jos näin kävisi, puheenjohtajavaali voisi johtaa kaaokseen.

Yleensä edustajainhuoneen puheenjohtajan valinta on lähinnä muodollisuus: vuodesta 1923 lähtien kaikki puheenjohtajat ovat tulleet valituksi yhdellä äänestyskierroksella.

Sekaannus ei kuitenkaan olisi ennenkuulumatonta. Vuonna 1855 puheenjohtajan valinta vei kaksi kuukautta ja 133 äänestyskierrosta.

Yhdysvaltalaisten luottamus poliittiseen järjestelmään on jo nyt koetuksella, ja kongressi­kauden polveileva aloitus tuskin parantaisi sitä.

Vaikka McCarthy lopulta tulisi valituksi, useat äänestyskierrokset itsessään riittäisivät heikentämään häntä ja enteilisivät vaikeaa kaksivuotiskautta. Jos rutiiniäänestyskään ei suju, millaista tulevaisuutta se tietäisi?

Edustaja Bob Good Virginiasta on väläytellyt julkisuudessa ”todellista konservatiivista vaihtoehtoa”, joka voisi nousta McCarthyn haastajaksi. Hän ei kuitenkaan nimennyt ketään.

Sellainen voi olla tai sitten ei.

Kahdelle aikaisemmalle edustajainhuoneen republikaani­puheenjohtajalle työskennellyt Brendan Buck arvioi, että ”agitaattoreiden” keskeisin tavoite saattaa lopulta olla McCarthyn nolaaminen ja heikentäminen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat