Berliini
Kolme päivää Venäjän hyökättyä Ukrainaan, sunnuntaina, Berliinissä tapahtui jotain historiallista.
Saksan parlamentti kutsuttiin ylimääräiseen istuntoon valtiopäivätaloon. Liittokansleri Olaf Scholz piti puheen, joka herätti toivon siitä, että Saksa panee voimansa likoon Ukrainan puolesta.
Scholz puhui Zeitenwendestä eli aikakauden muutoksesta.
Hän sanoi sen sanan monta kertaa. Siitä on tullut vuoden aikana oikea iskusana. Valitettavasti Saksassa ja muuallakin maailmassa on silti jouduttu kyselemään, että mihin luvattu Zeitenwende oikein katosi.
Uudenvuodenaattona Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi twiittasi Scholzille kiitokset Zeitenwendestä ja toivoi, että se täydentyisi vuonna 2023 ”yhteisellä voitollamme”.
Nyt, kun Euroopan ja koko maailman turvallisuutta järisyttäneestä Venäjän hyökkäyssodan alusta on pian vuosi aikaa, maailman johtajat kokoontuvat viikonloppuna Münchenin vuotuiseen turvallisuuskonferenssiin.
Saksan julistama aikakauden käänne on siellä punnittavana. Miten saada aikaan turvaa ja rauhaa maailmaan hirvittävän sodan vain jatkuessa? Kuka voisi tehdä vielä enemmän, ja mitä?
Suomestakin Münchenin kokoukseen osallistuu koko ulko- ja turvallisuuspolitiikan kärki: presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Sanna Marin, ulkoministeri Pekka Haavisto, puolustusministeri Mikko Savola ja Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz kutsui Saksan parlamentin erikoisistuntoon kolme päivää Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Scholz julisti Saksan panevan asevoimansa kuntoon.
Scholzin kuuluisa puhe kesti puoli tuntia. Saksalaiset kansanedustajat taputtivat seisaaltaan niin puheen aikana kuin sen lopuksikin.
Scholz tuomitsi Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja lupasi tukea Ukrainalle. Mutta erityinen viesti oli tämä: Saksa panee omat asevoimansa kuntoon ja käyttää siihen 100 miljardia euroa ylimääräistä erikoismäärärahaa.
Se kuulosti järisyttävältä. Saksan asevoimat, Bundeswehr, on yleisen saksalaisen sanonnan mukaan ”säästetty rikki”. Saksa on viime vuosinakin osallistunut vaativiin operaatioihin Afganistanista Maliin, mutta omaa aluettaan se ei pystyisi puolustamaan itse.
Saksa ei ole pitänyt puolustuskykyä tarpeellisena, Scholzin puheeseen asti.
”Saksan pitää vihdoin olla valmis puolustamaan aluettaan ja kansalaisiaan kaikkia väkivallan muotoja vastaan”, Scholz sanoi.
Hänen puheensa herätti aplodien lisäksi runsaasti välihuutoja. ”Ahaa!” ”No miten?” ”Miten se maksetaan?”, huutelivat oikeistopopulistisen AfD:n edustajat Scholzin julistusten väliin.
Scholz ilmoitti Saksan hankkivan F 35 -hävittäjiä – samoja kuin Suomi – ja aseistettuja lennokkeja.
”Tarvitsemme lentokoneita, jotka lentävät, laivoja, joilla pääsee merelle ja sotilaita, joilla on tehtäviinsä tarkoituksenmukaiset varusteet”, Scholz linjasi.
Suomessa tämä kaikki on ollut vuosikymmenten ajan itsestään selvää, mutta Saksa ei ajatellut sodan Euroopassa olevan mahdollinen.
Scholzin puhe saattoi herättää vääriä odotuksia ja tulla ymmärretyksi väärin, sanoo saksalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Ulrike Franke.
Hänen mukaansa Scholzin luettelemat uudistukset olivat olleet turvallisuuspoliitikan asiantuntijoiden listalla jo vuosien ajan. Scholz vain ilmoitti, että Saksa tekee nyt sen, mitä siltä on vaadittu jo pitkään.
Yli kaksi prosenttia puolustukseen bruttokansantuotteesta kuului lupauksiin.
”Ei niillä lupauksilla vielä saa Washingtonista kukkalähetyksiä”, Franke sanoo.
Ulrike Franken mukaan länsi elää henkisesti rauhanajan tilassa, vaikka tuki Ukrainalle vaatisi ”sota-ajan moodia”.
35-vuotias Franke edustaa millenniaalipolven turvallisuuspoliittista asiantuntemusta Saksassa ja on näkyvä yhteiskunnallinen keskustelija.
Hän työskentelee tutkijana Britanniassa ja kommentoi säännöllisesti Saksan turvallisuusasioita niin Saksan, Ranskan kuin Britannian mediassa. Hänellä on kattava käsitys siitä, mikä myyttiseksi kasvanut Zeitenwende on.
Ensinnäkin Scholz ennen kaikkea totesi, että ajat ovat muuttuneet, Franke sanoo. Scholzin pääviesti ei ollut lupaus aikojen muuttumisesta, kuten jotkut halusivat sen ymmärtää.
Mutta herätti se intoa tutkijassakin.
”Ajattelin, että vau. Demariliittokansleri sanoi näin ja sai seisovat aplodit. Tätä ei olisi osannut kuvitella ennen sotaa. Ajattelutavassa näkyi muutos. Mutta jotta se olisi jatkunut ja ollut vaikuttavaa, se olisi tarvinnut poliittista kaitsentaa.”
Saksan lähtökohta sota-aikaan oli erilainen kuin muiden Euroopan maiden. Saksa ei yksinkertaisesti uskonut sotaan ja ajatteli olevansa siinä muita edellä.
Franken mukaan ulkopoliittisena kykynä tunnettu liittokansleri Angela Merkel ei osoittanut koskaan olevansa kiinnostunut turvallisuuspolitiikasta. Hän ei juurikaan puhunut siitä.
Turvallisuusasioita tuntevia toimittajia on yli 83 miljoonan ihmisen Saksassa Franken mukaan viisi.
”En edes liioittele”, hän sanoo.
”Berliinin muurin murtumisen jälkeen näytti siltä, että uusi aikakausi on alkamassa. Ja silloin ajateltiin, että asevoimilla ei ole enää merkitystä tai relevanssia, vaan ainoastaan kaupankäynnillä, taloudella, kansainvälisillä järjestöillä.”
Kunnes tuli Zeitenwende.
Kevät 2022 osoitti, että Ukraina pystyy panemaan Venäjälle kampoihin paremmin kuin länsi oli odottanut. Se osoitti myös sen, että Ukrainan ulkopuolella asiat tapahtuvat hyvin hitaasti.
Franken mukaan länsi – ei vain Saksa – elää edelleen rauhan ajan ”moodissa”. Ukrainassa taas sotatila on myös henkinen.
Saksa, Ranska, Britannia tai Suomi eivät ole sodassa, mutta jotta niiden antama aseapu Ukrainalle olisi vaikuttavaa, päätöksissä pitäisi olla ja olisi pitänyt olla nopeampi.
”Jos on selkä vasten seinää ja joutuu puolustautumaan, ajattelee eri tavalla ja oppii nopeasti. Me lännessä olemme sitä mieltä, että tarvitaan seitsemän kuukautta tietyn asejärjestelmän koulutukseen, jotta sitä osataan käyttää täydellisesti. Sota-ajan moodissa se voi tapahtua myös muutamissa viikoissa, ja se voi silti toimia melko hyvin”, Franke vertaa.
”Olen kuullut, että ukrainalaiset ohjelmoivat itse erilaisten asejärjestelmien yhteensovittamista, mutta tästä ei ole kovin tarkkaa tietoa. Aluksi oli vähän sellaista ilmaa, että se on vanha neuvostomaa, osaavatko he edes käyttää näitä systeemejä. He ovat osoittaneet, että osaavat.”
Tutkijana Franken erikoisalaa ovat sotalennokit ja uusi teknologia sodassa. Hänestä on ollut huomionarvoista, miten nopeasti Ukraina on ottanut tekniikkaa haltuun.
”On hieman yllättävää, että Venäjä ei ole onnistunut paremmin lennokkien käytössä. Se, että heidän piti hakea Iranista apua, on mielenkiintoista.”
Ukrainassa jopa siviiliväestö on sodan alusta alkaen kerännyt dataa puolustuksen tueksi. Huomionarvoista on Franken mukaan myös yksityisten firmojen iso rooli.
”En ole varma onko kyse siitä, että Ukraina oli valmistautunut, mutta he ovat hyvin hyviä innovoimaan. He ovat tietenkin saaneet myös paljon tukea lännestä. He osaavat myös käyttää innovatiivisesti saamaansa apua ja dataa.”
Todellinen aikakauden muutos myös lännen mielentilassa olisi vaatinut tämän ymmärtämistä.
Sen sijaan Scholzin lupaama erikoismääräraha etenee ”kaikkien saksalaisten keksimien byrokratian kiemuroiden” mukaan. Vasta joulukuussa rahaa pantiin todella käyttöön.
Ukrainalaissotilas esitteli aseistetun lennokin toimintaa Bahmutissa 9. helmikuuta.
Franken mukaan yleinen väärinkäsitys oli se, että Saksa panisi saman tien koko sata miljardia haisemaan. Sitä käytetään useiden vuosien ajan. Aseteollisuus tarvitsee oman aikansa.
Yksi syy muutoksen hitauteen oli myös puolustusministeri Christine Lambrecht, Franke myöntää kysyttäessä, vaikka eronneiden vastuuhenkilöiden moittiminen on vähän rumaa.
”Menetimme vuoden. Olen kuullut aseteollisuudesta, että hän ei edes keskustellut heidän kanssaan siitä, mitä tarvittaisiin.”
”Suurin ongelma oli minusta se, että hän ei tarttunut haasteeseen eikä tilaisuuteen. Oli suuri mahdollisuus, yhteinen tahto, poliittinen tuki ja rahaa. Mutta hän ei tehnyt mitään.”
Nyt Saksalla on uusi puolustusministeri, Boris Pistorius, jonka johdolla asiat tuntuvat etenevän päättäväisemmin.
Saksan puolustusministeri vaihtui 19. tammikuuta. Christine Lambrecht (oik.) sanoi eronpyyntönsä syyksi kohtelunsa mediassa. Boris Pistorius (kesk.) on uusi puolustusministeri.
Se, missä Saksa on Franken mukaan tyrinyt pahan kerran, on viestintä. Jokainen aseapupäätös Ukrainalle on päätetty paineen alla. Ajoissa ja oma-aloitteisesti tehtynä samat päätökset olisivat voineet saada aplodit.
Britanniassa asuvana saksalaisena Franke tietää tarkkaan, mitä Saksasta ajatellaan. Se ei ole kaunista.
”Kamppailen todella tämän Saksan haukkumisen kanssa. Monet asiat ovat menneet huonosti, mutta Saksa silti tekee paljon. On uskomatonta, millainen narratiivi Saksaan liittyy. Se ei vain ole totta.”
Usein epäillään, selviytyykö Saksa edes Nato-velvoitteistaan. Franken mukaan Saksa on täyttänyt aina kaikki velvoitteensa Natolle, vaikka se on joskus tehnyt kipeää.
”Sen sijaan britit, jotka ovat aina varmoja itsestään ja myös kriittisiä Saksaa kohtaan, eivät välttämättä pysty ottamaan vastuuta erittäin nopean toiminnan joukoista Saksan vetovastuun jälkeen”, hän sanoo.
Aikakauden muutos muuttaa myös ihmisten mieliä, ainakin sen varmaan pitäisi.
Saksasta tunnetaan ”rauhanaktivistien” vetoomukset, vasemmistolaisten poliitikkojen ja kulttuuriväen adressit, joissa vaaditaan aseviennin lopettamista. Rauhanaktivisteilta jää sanomatta, että aseavun lopettaminen tarkoittaisi Ukrainan tappiota ja Putinin imperialististen tavoitteiden voittokulkua.
Adresseja eivät toki tue kaikki, ja Franke on nähnyt ihmisten mielissä muutosta. Ennen hyökkäyssodan alkua hän sai mediaesiintymistensä jälkeen aina postia, joissa häntä syytettiin sodanlietsonnasta.
”Kysyttiin, enkö tunne historiaa, eivätkö isovanhempani ole kertoneet sodasta.”
Näitä kirjeitä ja sähköposteja tuli vain Saksasa, ei Ranskasta tai Britanniasta, joissa hän myös esiintyy taajaan. Mutta nyt hän saa myönteistä palautetta myös saksalaisilta. Se on muutos.
”Kaksi vuotta sitten kirjoitin millenniaalin näkökulmasta tekstin, jossa arvostelin saksalaisten hybristä, ajatusta siitä, että olemme parempia kuin muut, kun emme valmistaudu sotaan. Mutta se ajatus on kuollut nyt. Nyt tajuamme että olimme väärässä.”