Kolumni: Biden ja Trump aikovat asettua ehdolle 2024, mutta puolueet voivat olla eri mieltä

Kun johtajien uusi sukupolvi hakee paikkaansa niin republikaani- kuin demokraattipuolueessakin, amerikkalaiset pääsevät ehkä vielä näkemään demokratian voimissaan, kirjoittaa The Economistin kolumnisti James Bennet.

Entinen presidentti Donald Trump (selin) puhui kampanjatilaisuudessa Miamissa marraskuussa 2022. Taustalla näkyi video presidentti Joe Bidenista.

16.1. 9:50 | Päivitetty 16.1. 10:43

Yhdysvalloissa alkaa uusi jännittävä politiikan aikakausi – tai brutaali tappelu, jota juuri kukaan ei halua nähdä. Tämän ratkaisee se, kuka lopulta syrjäyttää Donald Trumpin. Ehkä esivaaleissa nouseva kilpailija?

Tai jos puhutaan vuoden 2024 presidentinvaaleista, kenties presidentti Joe Biden, tai demokraattipuolueen uutta suuntaa edustava uusi ehdokas?

Lähitulevaisuudessa Trumpin narsismi on yhä musta aukko, jota Yhdysvaltojen politiikka kiertää. Trump ei näe muuta vaihtoehtoa, kuin asettua jälleen presidenttiehdokkaaksi, vaikka syyt ovat ehkä enemmän lainopillisia ja psykologisia kuin poliittisia.

Jos Trump ei asetu ehdolle, olisi hän lukuisissa oikeusjutuissaan heikommilla, ja mikä hänen mielestään vielä pahempaa, hän lipuisi pois huomion valokeilasta, joka karkottaisi ensin lahjoittajat ja lopulta ehkä kiihkeimmätkin kannattajat.

Välivaalien tulokset vahvistivat kuitenkin jälleen Trumpin häviön, kun moni hänen tukemistaan ehdokkaista ei kerännyt riittävästi ääniä. Samalla mahdollinen esivaalien haastaja, Floridan kuvernööri Ron DeSantis, on nousemassa uudeksi republikaanien voimanpesäksi.

Republikaanien rahoittajat ja viranhaltijat kääntyvät DeSantisin puoleen päästäkseen eroon Trumpista.

On mahdotonta sulkea Trumpia kokonaan laskuista.

Toiset tukevat Virginian kuvernööri Glenn Youngkiniä, joka edustaa floridalaiskollegaansa verrattuna lempeämpää versiota republikaanien kulttuuri- ja sosiaalilinjasta. Ja taas toiset kääntävät katseensa kohti Mike Penceä.

Hän oli Trumpin varapresidentti, mutta kieltäytyi auttamasta tätä vuoden 2020 vaalien vääristelyssä. Hän voi siksi näyttäytyä republikaanien kristillisille äänestäjille suoraselkäisenä.

On kiinnostavaa nähdä, onko sillä merkitystä. Ei välttämättä paljoakaan, sillä on mahdotonta sulkea Trumpia kokonaan laskuista.

Hän osaa käyttää vaikutusvaltaa, ja on sen avulla pystynyt muuttamaan heikot lähtökohdat voitoiksi. Trump on usein käyttänyt kiivaimpia kannattajiaan uhkaillakseen poliittisia haastajiaan ja arvostelijoitaan, mikä johti erityisen tuhoisiin seurauksiin 6. tammikuuta 2021.

Hänelle olisi hyvä, jos anti-Trump-äänet jakautuisivat usean esivaaliehdokkaan välille.

Trumpin lähestymistapa kuitenkin myös rajoittaa häntä presidentinvaaleissa. Hänen kuuluisa väitteensä, että hän voisi ampua ihmisen Fifth Avenuella menettämättä kannattajiensa suosiota, on vain puolet totuudesta. Hänen on samalla loputtomasti todisteltava omaa uskollisuuttaan kannattajilleen.

Trump ei voi edes turvallisin mielin kerskailla korona­rokote­ohjelmallaan – kun hän mainitsi puheessa kannattajilleen saaneensa tehosterokotteen, yleisö buuasi.

Kosiskellessaan fanaatikkoja Trump on menettänyt mahdollisuutensa vedota kansan enemmistöön, eikä siitä tässä vaiheessa ole enää mitään toivoa. Suurin osa amerikkalaisista on lopen kyllästyneitä hänen peliinsä.

Jos Biden ymmärtää astua syrjään, vetoaa Kamala Harris rooliinsa varapresidenttinä ja asemaansa rodullistettuna naisena.

Samaan aikaan demokraattien leirissä Joe Bidenia painostetaan jättäytymään presidenttipelistä pois korkean iän ja alhaisten kannatuslukujen vuoksi.

Demokraatit tukevat ketä tahansa muuta puolueensa ehdokasta, oli kyseessä sitten Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom, Michiganin kuvernööri Gretchen Whitmer tai Coloradon kuvernööri Jared Polis.

Historia osoittaa, ettei presidentin kannata taistella varteenotettavaa esivaalihaastajaa vastaan, mutta Biden saattaa jatkaa valitsemallaan tiellä. Mikäli niin käy, voi amerikkalaisilla olla edessä valinta kahden iäkkään kiistakumppanin välillä, joista kumpaakaan he eivät oikeastaan halua.

Seuraavissa presidentinvaaleissa saatetaan nähdä jälleen Trumpin ja Bidenin taisto.

Jos Biden ymmärtää astua syrjään, vetoaa Kamala Harris rooliinsa varapresidenttinä ja asemaansa rodullistettuna naisena vedotessaan demokraattien tukeen. Osa tukeekin häntä.

Hallinnossa on kuitenkin myös muita innokkaita vastaehdokkaita, kuten liikenneministeri Pete Buttigieg, kauppaministeri ja maltillisten suosikki Gina Raimondo. Luvassa on kiivas keskustelu demokraattipuolueen suunnasta.

Amerikkalaiset ovat olleet huolissaan demokratiansa tilasta. Mutta kun johtajien uusi sukupolvi hakee paikkaansa niin republikaani- kuin demokraatti­puolueessakin, he pääsevät ehkä näkemään demokratian voimissaan.

Julkaistu The Economistin Maailma 2023 -lehdessä (The World Ahead). HS:n tilaajat pääsevät lukemaan koko näköislehden maksutta täältä. Käännös InPress. ©2022 The Economist Newspaper Limited. Kaikki oikeudet pidätetään.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat