Nöyryytetty McCarthy saattoi tehdä ratkaisevan virheen juuri ennen äänestyksen alkua

Umpisolmusta ei ole selvää tietä ulos, kirjoittaa HS:n Washingtonin-kirjeenvaihtaja Elina Väntönen.

4.1. 7:22

Washington

Yhdysvaltain kongressissa todistettiin tiistaina historiallisia hetkiä, kun rutiiniäänestys muuttui täysin poikkeukselliseksi poliittiseksi draamaksi.

Samalla republikaanipuolueen hajaannus tuli kirkkaasti kaikkien nähtäville.

Yleensä edustajainhuoneen puheenjohtajan valinta on muodollisuus. Sen sijaan republikaanien oikeistosiipi asettui suorassa lähetyksessä näyttävään kapinaan oman puolueensa ykkösehdokasta Kevin McCarthya vastaan.

Peräti 20 republikaania kieltäytyi lopulta antamasta ääntään kalifornialaiselle McCarthylle. Se oli odotuksia enemmän ja paha nöyryytys pitkän linjan poliitikolle, jonka unelma puheenjohtajuus oli jo pitkään ollut.

Ilmeisesti McCarthy epäonnistui pahan kerran hetki ennen äänestystä pitämässään puheessa. Hän yritti vedota republikaaneihin toteamalla muun muassa, että hän ”ansaitsi” puheenjohtajuuden.

Hevonpaskaa, huusi yksi hänen vastustajistaan.

McCarthy on toiminut republikaanien ryhmänjohtajana vuodesta 2014. Hänellä on maine vallanhimoisena miehenä ja opportunistina, joka on valmis taipumaan monelle mutkalle saadakseen haluamansa.

Se aiheuttaa ongelmia nyt. Moni puolueessa kantaa hänelle jonkinlaista kaunaa, ja harva on sydänjuuriaan myöten lojaali.

Kolme äänestyskierrosta hävinnyt Kevin McCarthy puhui toimittajille Yhdysvaltain kongressitalossa tiistaina.

Lue lisää: Republikaanien äärisiipi kääntyi omaansa vastaan, puheen­johtajaa ei saatu valittua

Kapinaa johtaa pieni ja äänekäs ryhmä ultrakonservatiiviseksi luonnehdittuja republikaaneja.

Siihen on liittynyt mukaan hiljaisempi joukko, joka toivoo vastarinnalla saavansa läpi muutoksia siihen, miten edustajainhuone toimii. Lisäksi McCarthya vastaan äänesti hieman yllättäen muutamia edustajainhuoneen uusia jäseniä.

Suurin osa McCarthyn vastustajista on entisen presidentin Donald Trumpin tukijoita. Se on sinänsä nurinkurista, että Trump itse oli etukäteen suositellut äänestämään McCarthya.

Trump pysyi tapahtuneesta aluksi vaitonaisena. Voi olettaa, että halutessaan hän olisi saanut niskoittelevat republikaanit ruotuun, mutta syystä tai toisesta hän ei halunnut tehdä niin. (Yksi mahdollinen selitys on se, että Trumpin mielestä McCarthy ei ole ollut tarpeeksi lojaali läpi vuosien.)

”Kaikki soittelevat minulle saadakseen tukeni”, Trump tyytyi toteamaan NBC:lle, eikä pyynnöistä huolimatta puhunut uudemman kerran McCarthyn puolesta. ”Katsotaan, mitä tapahtuu.”

Karkeasti ottaen voi sanoa, että republikaanien oikeistosiipi haluaa lisää valtaa. Heitä ärsyttää, miten päätöksenteko puolueessa on keskittynyt harvojen käsiin. Toisekseen he haluavat heikentää McCarthyn asemaa ja helpottaa puheenjohtajan syrjäyttämistä jatkossa.

Kyynisten arvioiden mukaan kapinoijat haluavat vain nauttivat vallasta, ajastaan parrasvaloissa ja mahdollisuudesta nöyryyttää McCarthya.

Nyt käsissä on umpisolmu, josta ei ole selvää tietä ulos.

McCarthyn vastustajat eivät osoittaneet horjumisen merkkejä. Päinvastoin: kolmannella äänestys­kierroksella heidän joukkonsa kasvoi yhdellä, kun floridalainen Byron Donalds yllättäen vaihtoi leiriä.

McCarthy vakuutti itsekin, että hän on valmis jatkamaan, kunnes voittaa. Hän myönsi, että siihen voi mennä päiviä.

Kongressi on kuitenkin nyt lamaannuksen tilassa. Kaikki päätöksenteko seisoo, kunnes puheenjohtaja on valittu.

Siksi McCarthylla on paine vetää omat johtopäätöksensä, jos äänestyskierrokset jatkuvat samanlaisina. Jossain kohtaa tilanteen pitkittäminen voi alkaa tuntua tukijoidenkin mielestä irvokkaalta.

Äänestys jatkuu keskiviikkona, ja siihen asti McCarthy hakee suljettujen ovien takana keinoja voittaa ääniä puolelleen. On mahdollista, että hän keksii keinon.

Samaan aikaan on kuitenkin epäselvää, mitä McCarthy voisi vielä puolueen äärilaidalle tarjota heikentämättä omaa asemaansa liikaa. Hän on suostunut jo moniin myönnytyksiin, eivätkä ne ole riittäneet.

Toinen epäselvä asia on, kenet äärikonservatiivit lopulta haluaisivat nostaa puheenjohtajaksi.

He ovat kahdella viimeisellä kierroksella keskittäneet äänensä ohiolaiselle Jim Jordanille, mutta häntä ei pidetä realistisena vaihtoehtona. (Tiistain tapahtumien absurdiudesta kertoo, että Jordan itse puhui tiistaina McCarthyn puolesta.)

Yksi mahdollinen nimi on louisianalainen republikaanien whip eli ryhmäkurin valvoja Steve Scalise. Hän on sanonut, ettei aio asettua McCarthya vastaan, mutta tämän luovuttaessa hänellä saattaisi olla mahdollisuus voittoon.

Demokraateille tiistain näytelmä oli harvinaista herkkua. Kaikki äänestivät kuuliaisesti puolueen ehdokasta Hakeem Jeffriesiä, joka sai joka kierroksella enemmän ääniä kuin McCarthy. Se ei kuitenkaan riitä, koska voittoon tarvitaan lähtökohtaisesti 218 ääntä.

Tältä edustajainhuone heti näyttää republikaanien käsissä, he pystyivät irvailemaan. Tällaista sekasortoa ei ole nähty sataan vuoteen!

Demokraatit voisivat halutessaan auttaa McCarthya tulemaan valituksi. Jos kaikki edustajainhuoneen jäsenet eivät äänestäisi, voittoon tarvittava äänimäärä pienenisi.

Tästä tai puolueiden mahdollisesta yhteistyöstä ei kuitenkaan ole merkkejä. Demokraattien uusi vähemmistöjohtaja Jeffries totesi tiistaina, ettei heidän tarkoituksenaan ole korjata toimimatonta republikaanipuoluetta.

Demokraattien hymyt voivat kuitenkin hyytyä. Harva lopulta iloitsee tai hyötyy siitä, jos pieni poliitikkojoukko pitää hallintokoneistoa panttivankinaan.

Republikaanien sisällä on nyt joukko, jolla on valtaa, eivätkä he epäröi käyttää sitä. Meidän tiemme tai ei mitään, he tuntuivat viestittävän.

Se lupaa tuulista kaksivuotiskautta Yhdysvaltain 118. kongressille.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat