Haluaako hän todella tämän työn?
Kysymys hiipi väkisinkin mieleen, jos seurasi kaikki 15 äänestyskierrosta Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehestä. Omat nöyryyttivät republikaanien ykkösehdokasta Kevin McCarthya kerta toisensa jälkeen.
Kaikkein rumimman tempun teki floridalainen Matt Gaetz, joka pitkitti äänestyspäätöstään 14. kierroksella ja veti viime hetkellä maton McCarthyn jalkojen alta.
Muutoin läpi viikon varsin rauhallisesti esiintynyt McCarthy menetti silmin nähden hermonsa ja sali ajautui tunteiden purkautuessa käsirysyn partaalle.
Tämä voi hyvin olla vasta alkua.
Vaikka McCarthy onnistui lopulta voittamaan riittävän määrän puolueensa kapinoitsijoita puolelleen – ilmeisesti ex-presidentti Donald Trumpin avustuksella – ilo voi jäädä lyhyeksi.
McCarthy joutui tekemään valtavan määrän myönnytyksiä puolueensa oikeistosiivelle etsiessään keinoja voittaa heidät puolelleen.
Niistä yksi keskeisimmistä on se, että jatkossa vain yksi republikaaniedustaja voi pakottaa puheenjohtajan epäluottamusäänestykseen, jonka kautta tämä voidaan syrjäyttää. Tämä oli konservatiivien keskeinen vaatimus. Aiemmin äänestykselle on pitänyt olla tuki puolelta republikaanien edustajista.
McCarthyn oma asema on siis jatkossa aina liipaisimella, jos hänen toimensa eivät miellytä äärisiipeä. Näin voisi käydä esimerkiksi, jos hän toisi äänestykseen lakiesityksen, jolla on tukea yli puoluerajojen mutta ei republikaanien oikealta laidalta.
Tiettävästi McCarthy on luvannut äärikonservatiiveille myös sanavaltaa tärkeiden valiokuntien jäsennimityksiin. Lisäksi hän vaikuttaa suostuneen siihen, että kellä tahansa edustajalla on jatkossa oikeus ehdottaa rajaton määrä muutoksia määrärahoja koskeviin lakiesityksiin.
Se helpottaa kapuloiden tunkemista kongressin rattaisiin mitättömällä kynnyksellä.
Jos siis äärikonservatiivien joukko haluaa jatkossa aiheuttaa hankaluuksia, heillä on siihen ehkä paremmat avaimet kuin koskaan.
McCarthyn piinallinen kohtalo muistutti, miten vaikea puolueen äärilaitaa on hallita.
Se on sinänsä irvokasta, sillä McCarthy on osaltaan ollut mahdollistamassa juuri tämän joukon nousun keskeisiin tehtäviin.
McCarthyn taktiikkana oli yrittää johtaa alusta asti hyvällä. Hän suostui esitettyihin vaatimuksiin, joidenkin arvioiden mukaan jopa kaikkeen, mitä kapinoitsijat keksivät pyytää. Silti nämä pakottivat McCarthyn poikkeuksellisen mankelin läpi.
Syyt olivat moninaisia. Osa halusi vain saada äänensä kuuluviin ja hyödyntää hetkensä valokeilassa. Osalle sääntöuudistukset olivat tärkeitä. Osa halusi vain nöyryyttää McCarthya ja tehdä tiettäväksi tyytymättömyytensä.
Ja kyllähän he näissä tavoitteissaan onnistuivat.
McCarthy sen sijaan epäonnistui tärkeimmässä tehtävässään jo ennen kuin hän ehti edes aloittaa. Hän ei saanut ryhmäänsä pysymään ruodussa rutiiniäänestyksessä.
Se tuskin muuttuu yhtään helpommaksi.
Republikaaneilla on edustajainhuoneessa vain niukka enemmistö. Se tarkoittaa, että puolueen oikeistosiivellä tulee jatkossakin olemaan kokoaa suurempaa valtaa.
Puheenjohtajavaali teki selväksi, että he eivät epäröi käyttää sitä.
