Ihmiset lämmittelivät nuotion äärellä Hersonin kaupungissa viime marraskuussa. Alue oli juuri vapautettu Venäjän hallinnasta.

Neljä polkua rauhaan

Rauhantutkija Marko Lehti luettelee neljä mahdollista skenaariota rauhalle Ukrainassa. Hänen mukaansa kestävä rauha on saavutettavissa vain, jos eurooppalaiset maat lopettavat egoisminsa.


16.1. 2:00 | Päivitetty 16.1. 6:15

Venäjän nykyhallinto on tehnyt sodasta olemassaolonsa perustan. Sen vuoksi rauhanprosessin aloittaminen on tällä hetkellä mahdotonta, Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Marko Lehti sanoo.

Samaa mieltä on International Center for Defence and Security -ajatushautomon apulaisjohtaja Kristi Raik.

Kristi Raik.

”Rauhanneuvottelut voivat ainakin teoreettisesti kuulostaa parhaimmalta skenaariolta, mutta niin kauan kuin Putin on vallassa, mitään kestävää neuvotteluratkaisua ei voi syntyä”, Raik sanoo.

Lehden mukaan tässä sodassa ja mahdollisessa rauhassa on kyse koko maailmaa koskevista yhteisistä pelisäännöistä.

”Emme voi hyväksyä, että jollain valtiolla on oikeus aggressioon toista valtiota kohtaan. Tai että jollain valtiolla voisi kokonsa takia olla erilaisia turvallisuusintressejä kuin toisilla. Jos me lähdemme siltä pohjalta rakentamaan uutta Eurooppa, päädymme takaisin johonkin 1800-luvun järjestelmään”, Lehti toteaa.

Sekä Lehti että Raik yhtyvät siihen, että tällä hetkellä todennäköisin tie ulos sodasta on joko Ukrainan tai Venäjän sotilaallinen voitto.

Tämän takia myös rauhantutkija Lehti toivoo, että Ukrainalle annetaan kaikki mahdolliset aseet Leopard 2 -taistelupanssarivaunuja myöten, jotta maa pystyy puolustamaan itseään hyökkääjältä.

Lehden mukaan on erittäin oleellista avata keskustelu mahdollisista rauhan poluista jo nyt, jotta rauha toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla, kun sen aika on.

Hän on itse visioinut rauhalle neljä skenaariota.

Marko Lehti.

Ensimmäisen skenaarion lähtökohtana on Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vaatimus Israel-tyylisistä turvatakuista. Tällä hän viittaa Yhdysvaltojen jo vuosikymmeniä Israelille antamaan aseelliseen tukeen, jonka tarkoituksena on, että Israel pystyy itse suojelemaan itseään.

Tässä skenaariossa Yhdysvallat ja Eurooppa sitoutuisivat Ukrainan aseelliseen tukemiseen, mutta jättäisivät maan muuten yksin puolustamaan itseään ja samalla koko Eurooppaa aggressiiviselta ja arvaamattomalta naapurimaalta.

Lehti pitää tämän kaltaista toimintaa hyvin lyhytnäköisenä ja saavutettua rauhaa heikkona.

”Maa olisi hampaisiin asti militarisoitu, ja alue pysyisi erittäin epävakaana.”

Toinen skenaario pohjautuu siihen, että Venäjä onnistuu sotilaallisesti valtaamaan Ukrainan itsenäisyyden kannalta olennaiset alueet, kuten pääkaupungin Kiovan. Silloin Venäjä kontrolloisi rauhaa alueella. Tämä johtaisi ukrainalaisten alistamiseen ja autoritaarisuuden vahvistumiseen, Lehti sanoo. Toteutuessaan koko Eurooppa eläisi jatkuvassa sodan pelossa.

Kolmannessa skenaariossa Eurooppa ottaa vahvan roolin ja Ukraina integroituu selkeämmin eurooppalaiseen järjestykseen. Ukraina saa vahvat kansainväliset turvatakuut. Jäljelle jää syvä jakolinja autoritäärisen Venäjän ja demokraattisen Euroopan välille, jos Venäjällä ei tapahdu radikaalia muutosta.

Lehden neljäs skenaario vaikuttaa tässä hetkessä lähes utopistiselta. Siinä euraasialainen yhteistyö saisi pontta, mikä voisi tarkoittaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin uudelleensyntymää. Tämä edellyttäisi vallan vaihtumista Venäjällä, ja myös venäläisiltä omaa historiakeskustelua sovintoprosessin aloittamiseksi ukrainalaisten kanssa.

Lehti haluaa vielä lisätä viidennen skenaarion, mikä olisi jonkinlainen välitila, ei sota eikä rauha.

Sodan intensiteetti laskisi asemasodaksi, mutta minkäänlaista sopimusta aselevosta tai rauhasta ei saavutettaisi. Ukrainalla ei olisi kansainvälisiä takuita, ja maan jälleenrakennus ei pääsisi kunnolla vauhtiin. Tilanne voisi jatkua vuosikausia, ja rapauttaisi pahasti Ukrainan yhteiskunnan toimivuutta. Lehden mukaan tämä epätasapainottaisi Euroopan turvallisuutta enemmän kuin sodan laajempi eskalaatio.

Ukrainalaismies hyvästeli perhettään Odessan juna-asemalla 7. maaliskuuta.

Mikä näistä skenaarioista mahdollisesti toteutuu, riippuu myös siitä, mitä Venäjän sisällä tapahtuu.

Romahtaako nykyhallinto? Seuraako siitä sisällissota? Minkälainen on mahdollinen uusi hallinto? Nouseeko nationalismi? Saavatko Wagnerin kaltaiset palkka-armeijat lisää valtaa?

Lehden kolmas ja neljäs skenaario vaatisivat Euroopalta yhtenäisen ja vahvan roolin.

”Se on kaiken A ja O”, Lehti sanoo.

Hän peräänkuuluttaa visionääristä ajattelua rauhan rakentamisesta ja Euroopan tulevaisuudesta. Sellainen keskustelu tuntuu hänestä tällä hetkellä puuttuvan kokonaan.

Työnjaon tulisi olla seuraava: Yhdysvallat toimittaa aseet ja Eurooppa piirtää suuntamerkit.

Eurooppalaisilta vain tuntuu puuttuvan se visionäärisyys.

”Eurooppa-johtajien puheet rauhasta ovat olleet lähinnä kiusallisia”, Lehti sanoo.

Tällä hän viittaa erityisesti Ranskan presidentin Emmanuel Macronin puheisiin. Hän on kehottanut Eurooppaa pohtimaan minkälaiset turvatakuut Venäjälle annetaan, jos Moskova suostuu rauhanneuvotteluihin.

Saksaa Lehti syyttää egoistisesta ajattelusta.

”Se ei kykene ajattelemaan muuta kuin miten turvata oma ’super’elintasonsa.”

Lehden mukaan osa Euroopan maista ei tunnu tajuavan, ettei mikään ”simppeli” rauha ole enää mahdollinen.

Hyvin erilaisessa tilanteessa ja hyvin erilaisen julkisen keskustelun ympärillä elävät Venäjän naapurimaat, kuten Suomi.

Minkälainen rauha mahdollisesti saavutetaan, vaikuttaa suuresti myös siihen minkälaiset suuntamerkit Ukraina saa tulevaisuudelleen.

Ihmiset pakenivat Venäjän hyökkäystä maaliskuussa Irpinissä.

Ennen sotaa Ukraina oli tunnettu korruptiostaan ja oligarkeistaan, joiden vaikutusvalta ylsi korkeimmalle poliittiselle tasolle asti.

Nyt maassa on sotatila ja lähes kaikki huomio on siinä, miten maa pystyy säilyttämään itsenäisyytensä.

”Ne oligarkit, joilla oli tiiviitä kytköksiä Venäjälle, menettivät jossain määrin valtaansa jo vuonna 2014. Mitä muiden oligarkkien asemasta ja varallisuudesta on jäljellä sodan jälkeen, se nähdään vasta sitten”, Raik sanoo.

Emme voi myöskään tietää, mikä presidentti Zelenskyin asema on sodan jälkeen.

”Hän ei näyttänyt kovinkaan uskottavalta johtajalta ennen sotaa. Nyt hän on sotasankari. Kun tulee normaalit ajat, Ukraina on poliittisestikin hyvin erilaisessa tilanteessa ”, Raik kuvaa.

Vaikka Ukraina ei vaikuta demokratian mallimaalta, se on ehdottomasti myös sitä Raik ja Lehti sanovat.

Kumpikin korostaa vahvan kansalaisyhteiskunnan roolia Ukrainassa.

”Vapauden, demokratian ja kansalaisoikeuksien arvot ovat aidosti tärkeitä ukrainalaisille. Sen puolesta he taistelevat”, Raik sanoo.

Sota on osaltaan vahvistanut Ukrainan demokratiaa.

Ukraina ei tukeudu pelkästään aseisiin, vaan vastarintaa on myös sitkeys, kansalaisaktivismi ja yhteinen kansallinen henki, Lehti sanoo.

Hän näkee suurimpana uhkakuvana Ukrainan demokratialle sen, että maa jätetään yksin heikkojen turvallisuustakuiden varaan. Se ohjaisi maata autoritaarisempaan suuntaan.

”Kun naapurina on ydinaseilla varustettu terroristivaltio, Ukrainan pitäisi olla koko ajan valmistautumassa tulevaan konfliktiin”, Lehti sanoo.

Raikin ja Lehden mukaan laajamittainen avoin integroituminen Eurooppaan on Ukrainan tulevaisuuden kannalta elintärkeää.

Butšassa sijaitseva nimettömien hautausmaa.

”Se olisi tie demokratian vahvistamiseen, ja se vahvistaisi Ukrainaa myös sodan aikana”, Lehti sanoo.

Hänen mukaansa Euroopan pitäisi jo nyt ilmaista sitoutumisensa Ukrainan integraatioon eikä vain tarjota sotilaallista tukea.

”Sen ilmaiseminen antaisi Ukrainalle vipuvartta mahdollisiin rauhanneuvotteluihin.”

Raikin mukaan sodan jälkeen edessä on vaikeita vuosia, vaikka Ukrainan integroituminen Eurooppaan alkaisikin toden teolla.

Maan poliittinen kenttä muotoutuu uusiksi. Samalla pitää tehdä vaikeita päätöksiä, ja viedä maata eteenpäin. Varmasti tulee pettymyksen ja turhautumisen vaiheita, Raik kuvaa.

”Nouseeko sitten radikaaleja tai populistisia voimia, jotka saattavat vaarantaa demokratian kehityksen. Sitäkään ei voida sulkea pois.”

Rauhantutkija Lehti ei nukkunut kunnolla moneen viikkoon ennen sodan alkua. Hän heräsi öisin seuraamaan uutisia puhelimestaan. Yhdysvaltojen tiedustelutietoon nojaten hän oli varma, että sota syttyisi.

Lehden ajatukset Euroopan tulevaisuudesta ovat yhä samat kuin ne olivat silloin.

24. helmikuuta vuonna 2022 tapahtui jotain peruuttamatonta. Historian iso käänne. Eurooppa ei enää palaa samaksi kuin se oli, ja nyt tämä maanosa pitää luoda uudelleen, Lehti kuvaa tuntojaan.

Jos emme halua, että Eurooppa jää synkäksi konfliktien raatelemaksi alueeksi, jossa sodan uhka on aina läsnä, eurooppalaisten tulee henkisesti ja rahallisesti panostaa visionäärisen ajatteluun rauhasta ja tulevaisuudestamme. Ukrainalaisille pitää antaa ääni, ja heidän näkemyksiään Euroopan tulevaisuudesta tulee kuunnella, Lehti sanoo.

Hän korostaa kansalaisaktivismin roolia ja keskustelua yhteiskunnan eri tasoilla, niin akateemikkojen kuin taiteilijoidenkin välillä. Palloa ei saa antaa vain poliitikoille.

Mallia voi katsoa vaikka Ukrainasta, jonka huiman sotamenestyksen takana ei ole korruptoitunut valtaeliitti, vaan armeijan lisäksi aivan tavalliset ihmiset ruohonjuuritasolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat