Ajatollahit – vai naiset?

Moni toivoo Iraniin keskitietä, mutta maa on polarisoitunut ja sovittelijat ajettu pois. Lopulta sotilaat päättävät, kirjoittaa The Economistin Lähi-idän kirjeenvaihtaja Nicolas Pelham.

Mahsa Aminin kuva iranilaisessa sanomalehdessä.

12.1. 16:17

ON UTOPISTEJA ja maailmanlopun profeettoja. Ensin mainitut uskovat, että valta vaihtuu.

Ehkä jo ennen Nowruz-kevätjuhlaa 20. maaliskuuta 2023 iranilaiset kokoontuvat Teheranin lentokentälle toivottamaan tervetulleiksi lentokoneellisen karkotettuja toisinajattelijoita, heidän joukossaan Masih Alinejad, naisaktivisti, joka vastusti hijab-pakkoa ja Ali Karimi, suosittu jalkapalloilija. Väkijoukot täyttävät kadut, samoin kuin silloin, kun ajatollah Ruhollah Khomeini palasi Teheraniin 1979. Muutaman päivän kuluessa Imam Khomeini -lentokenttä nimetään Mahsa Aminin mukaan. 22-vuotiaan kurdinaisen pidätys vääränlaisen hijabin vuoksi ja kuolema poliisin käsissä käynnisti vallankumouksen.

Iranilaisnaisia mielenosoituksessa Teheranissa.

Mielenosoittaja pitää esillä Mahsa Aminin kuvaa Toulousessa Ranskassa 3. joulukuuta.

Turkin iranilaisyhteisön mielenilmaus iranilaisnaisten tueksi Istanbulissa.

Protestoijia Teheranin kaduilla syyskuussa.

Moni mullah pakenee. Jotkut hakevat turvaa tukemiltaan aseellisilta ryhmiltä Irakissa, Syyriassa ja Libanonissa. Ne, joilla on paremmat yhteydet, suuntaavat Omaniin tai Arabiemiirikuntiin. Väistyvä ja silminnähden sairas johtaja ajatollah Ali Khamenei pakenee Pekingiin. Nuorista iranilaisista koottu neuvosto laatii uuden perustuslain ja vaihtaa lipun keskellä olevan symbolin “Jumala on suurin” -kalligrafiasta vallan­kumouksen isku­lauseeseen: Naiset, elämä, vapaus.

Ajatollah Ali Khamenei puhui Teheranin poliisi- ja sotilaskoulun valmistujaisseremoniassa 3. lokakuuta.

Entinen ulkoministeri Javad Zarif saa jatkaa väliaikaisena presidenttinä Ebrahim Raisin väistyttyä, jotta vallanvaihto etenee sujuvasti. Hän kerää suosiota ulkomailta haalimalla hallitukseensa entisiä maanpakolaisia, joilla on tohtorintutkinnot länsimaisista yliopistoista. Hän lopettaa lennokkien viennin Venäjälle ja pyrkii suoriin neuvotteluihin Yhdysvaltojen kanssa niin ydinohjelmasta ja pakotteiden poistamisesta kuin Yhdysvaltojen Teheranin konsulaatin avaamisesta ensimmäistä kertaa neljään vuosikymmeneen.

Länsimaiset energiayhtiöt kutsutaan mukaan tarjouskilpailuihin.

Kotimaassa Zarif tyynnyttelee mielenosoittajia poistamalla mullahien naisille asettamat pukeutumisvaatimukset. “Tämä on kulttuurinen asia”, selittää vastanimitetty naispuolinen tiedottaja (ilman huivia).

Zarif ilmoittaa myös järjestävänsä kansanäänestyksen siitä, pitäisikö Iranin jatkaa islamilaisena tasavaltana. Länsilehdistö julistaa Zarifin uudeksi Gorbatšoviksi.

Javad Zarif tiedotustilaisuudessa Teheranissa helmikuussa 2021.

Iranilaiset eivät ole yhtä suopeita. Moni haluaa saattaa vanhan vallan myötäilijät vastuuseen. “Oikeuteen”, he messuavat marssiessaan yhä kaduilla.

Parlamentin puheenjohtaja Mohammad Qalifab ja jotkut muut uudistajien kanssa neuvotelleet pakotetaan pitämään julkinen tunnustuspuhe. Toisille käy huonommin. Vaikka Raisi tuomitsisi entiset tekonsa, kun hän tuomarina määräsi tuhansia kuolemaan 1980-luvulla, moni vaatii silti hänen vertaan. Pääkaupungin ulkopuolella väkijoukot vainoavat ja jopa lynkkaavat pappiskokelaita, ja ahdistelevat perinteisiin kaapuihin pukeutuneita naisia.

Ali Ansarin, Britanniassa asuvan iranilaisen politiikan tutkijan, sanat saavat uutta painoa. “Iranin johto on harvoin osoittanut myötätuntoa”, hän sanoi vallankumouksen alla. “Kun aika koittaa, se ei itse voi odottaa enempää.”

March 9, 2022, an Iranilaisnainen kävelee ohi ajatollah Ali Khamenein julisteen ohi Teheranissa 9. maaliskuuta 2022.

Tuomiopäivän profeetat näkevät hyvin erilaisen tulevaisuuden. Kuukausien jahkailun jälkeen hallinto lähettää joukkoja tukahduttamaan mielenosoitukset.

Kuolon­uhrien määrä nousee tuhansiin.

Luokkahuoneissa on väljää, kun kumouksellisia iskulauseita julistaneet koulutytöt viedään uudelleen­koulutus­keskuksiin.

Separatistiset kansan­nousut Kurdistanissa ja Balochistanissa nostavat epävakauden ja jopa sisällissodan pelkoja, mikä entisestään vähentää haaveita vallan­vaihdosta. Moraalipoliisi pitää tauon huivipakon valvonnassa kunnes tilanne rauhoittuu, ja palaa sitten entistä ankarampana.

Vuosien epävarmuuden jälkeen voitokas Khamenei julistaa poikansa Mojtaban seuraajakseen.

Vaikutukset tunnetaan myös ulkomailla. Kun paine maan sisällä kasvaa, hallinto käynnistää alueellisia sotatoimia viedäkseen huomion pois sisäpoliittisista ongelmista ja lisätäkseen kansan yhtenäisyyttä ulkoisia vastustajia vastaan.

Tämä voisi tarkoittaa rajanloukkauksia Azerbaidžaniin, jota on syytetty israelilaisten tiedusteluverkostojen tukemisesta, taisteluja Etelä-Irakin öljykentillä, missä toimii iranin­mielisiä puoli­sotilaallisia joukkoja, tai ohjus­iskua Tel Aviviin, Saudi-Arabian öljy­putkiin tai Yhdys­valtojen laivastoon Bahrainissa. Öljy­barrelin hinta nousee yli 200 euron.

Moni toivoo keskitietä. Mutta Iran on polarisoitunut, ja molemmilla puolilla on sovittelijat ajettu pois. Kävi miten kävi, aseelliset joukot jäävät valvomaan islamilaista tai maallista vallankumousta. Iranin politiikka on hankalasti kolmen pilarin varassa: papisto, kansa ja sotavoimat. Näistä sotilaat lopulta päättävät, ovatko tulevaisuuden Iranissa voittajia ajatollahit vai vallankumouksen naiset.

Julkaistu The Economistin Maailma 2023 -lehdessä (The World Ahead). HS:n tilaajat pääsevät lukemaan koko näköislehden maksutta täältä. Käännös InPress. ©2022 The Economist Newspaper Limited. Kaikki oikeudet pidätetään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat