Venäläis­tutkija: ”YK:n turva­neuvosto tulee muodostaa uudelleen”

Venäläinen sotateoreetikko vastaa Meduzan kysymyksiin Ukrainan sodasta.

Venäläisen sotilasakademian kadetit osallistuivat Ukrainassa kuolleen Wagner-palkkasotilaan hautajaisiin Pietarissa 24. joulukuuta.

15.1. 13:00

Arseni Kumankovin Meduza-haastattelu julkaistaan Hs.fissä kahdessa osassa. Tämä on toinen osa. Ensimmäinen osa täällä.

Venäläisfilosofi Arseni Kumankov tutkii ja opettaa Moskovan talouskorkeakoulussa. Hänen erikoisalansa on sota moraalin näkökulmasta.

Venäjää kutsutaan nykyisin usein terroristivaltioksi tai terrorismin tukijaksi. Voiko Venäjän toimia mielestäsi kuvata terrorismiksi?

”Tietenkin. Mitä terrorismi on? Se on sitä, että väkivallan keinoin pyritään saavuttamaan omia poliittisia tavoitteita. Mutta termi on varsin häilyväinen. Terrorismille ei ole mitään yleisesti hyväksyttyjä ja tunnustettuja kriteerejä.

Yhdysvallat ei ole julistanut Venäjää terrorismin tukijaksi, koska sitten sen kanssa ei voisi enää ylläpitää avoimia, julkisia suhteita. Vain meillä Venäjällä voi kutakuinkin vapaasti ja seuraamuksitta tavata Talebanin jäseniä. Yhdysvalloissa se ei onnistu. Sille julistus tarkoittaisi, että suhteet maiden välillä pitäisi katkaista täysin – ainakin julkisesti.”

”On ilmiselvää, ettei Venäjällä ole tarpeeksi sotavoimaa, jotta se pystyisi pakottamaan Ukrainan neuvotteluihin tai suorittamaan siellä vallanvaihdoksen. Koska voimaa ei ole, iskuja tehdään siviilikohteisiin, mikä määritellään korkean sotajohdon taholta vastatoimiksi. Minun on vaikea olla määrittelemättä toimia terrorismiksi.”

Sotilaita syksyllä 2022 Pietariin avatun Wagner-keskuksen ovella.

Kreml kieltäytyy väkivallan monopolista ja tukee Wagner-ryhmää. Miksi valtiot laittavat asioita laittomien struktuurien varaan, kuten nyt näyttää?

”Se, että nykyisin valtioilla on mahdollisuus kääntyä muiden kuin valtiollisten tai valtiot ylittävien toimijoiden puoleen, liittyy paljolti siihen, että lait ja yhteiskunnan moraali asettavat sodalle paljon kieltoja. On paljon kätevämpi antaa likainen työ jonkun muun tehtäväksi ja siten etäännyttää itsensä sotarikoksista, joita ei pystytä välttämään.”

”Wagner-ryhmä ei ole välittömästi vastuussa mistään strategisista päätöksistä, tai kuten nykyisin on tapana sanoa, ”vaikeista ratkaisuista”.

”Mutta samalla katoaa väkivallan monopoli, eli näiden struktuurien kontrolli menetetään. Siksi Wagnerin kaltaistelle organisaatiolle onkin sitten laillista kaikki, mikä Venäjän lakien mukaan olisi mahdotonta. Oli kyseessä sitten teloitukset tai vankien vapauttaminen ja käyttö sotatoimissa.”

Miksi kannattaa käyttää valtion ulkopuolisia sotilasryhmiä, jos vallanpitäjät eivät edes pyri näyttämään kansainvälisen lainsäädännön silmissä laillisilta?

"Minusta vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että [Vladimir] Putin haluaa kasvattaa tiettyjä rakenteita. Strategia on hänelle tuttu: on armeija, melkein saman kokoluokan sisämaan joukot ja vielä poliisikin. ”Hajota ja hallitse” sopii täydellisesti Putinin vallan logiikkaan.”

”Voimme ottaa vertailukohdan, koska Putin niitä itsekin rakastaa, ja verrata Amerikan sodankäyntiä. Abu Ghraibin rikokset ovat varmaankin tunnetuin tapaus, jossa rikottiin sodan lakeja. Tapahtumia on tutkittu, ja on käynyt ilmi, että osan rikoksista tekivät tavalliset sotilaat ja osan palkkasotilaat. Se hoidettiin näppärästi, [Yhdysvaltojen vallanpitäjien] argumentti oli, että asia oli ”meidän vastuualueemme ulkopuolella”. Vaikka on selvää, että valtio on nuo toimijat palkannut.”

”[Virallisesti] se on kuitenkin ulkopuolinen toimija, jolla ei ole mitään suhdetta vallanpitäjiin ja hallitsijoihin. Mehän emme tiedä, mitä kyseenalaista kunniaa Wagner-joukot ovat ansainneet. Ehkä jossain vaiheessa heistä on edullista irrottautua sanoen: He ovat rikollisia ja terroristeja, ja me [vallanpitäjät] emme olisi missään tapauksessa sallineet tuollaista.”

Wagner-keskus kuvattiin lokakuun lopussa juuri ennen sen avautumista.

Mitä hyötyä valtiolle voi olla siitä, että väkivallan monopoli ei enää olekaan monopoli?

”On syytä muistaa, että ryhmä Wagner ei periaatteessa ole mikään yksityisarmeija. Palkkasoturit ovat selkeästi siirtymässä valtakoneistoon. Yksityisarmeijoilla ei myöskään ole omia ilmavoimia, näillä järjestöillä ei ole valtioita vastaavia välineitä eikä resursseja. Siksi Venäjän tilannetta on vaikea tarkastella, löytää [Wagner-ryhmälle ja] Tšetšenian [Ramzan Kadyrovin kokoamille] joukoille läheisiä historiallisia esikuvia.”

"Emme ymmärrä täysin, miten tilanne kehittyy tästä eteenpäin. [Jevgeni] Prigožinilla ei välttämättä tällä hetkellä ole poliittisia tavoitteita. Vaikkei niitä nyt olekaan, niin hetken päästä saattaa olla. Ja mikäli Venäjän poliittinen valta alkaakin horjua, pystyn helposti kuvittelemaan, miten Prigožin haluaa muuntautua menestyksekkäästä liikemiehestä poliitikoksi ja siirtyy pyörittämään poliitikoita sekä virkamiehiä jotka ovat aiheuttaneet hänelle Pietarissa päänvaivaa.”

”Valtion hyvinvoinnin kannalta tilanne on huolestuttava. Venäjän edessä väistämättä olevan poliittisen epätasapainon aikana on erittäin epätodennäköistä, että yksityiset armeijat pysyvät lojaaleina. Vaikka ryhmä Wagner pysyisikin uskollisena, ei ole ollenkaan mahdotonta, etteikö jostain nouse muita voimia, jotka pyrkivät haastamaan Putinin ja hänen lähipiirinsä oikeuden valtaan.”

Tutkit myös ”uusien sotien” ilmiötä maailmassa. Kuuluuko Ukrainan sota näihin vai näyttääkö se atavistiselta, paluulta johonkin vanhaan?

”Venäjän käymässä sodassa on jotakin arkaaista. Putinin käyttämä poliittinen kieli on monella tapaa peräisin 1600- tai 1800-luvuilta. Esimerkkinä on vaikkapa suvereniteetin idea eli käsitys siitä, että Putinista jotkin kansat ovat luonnollisia ja jotkin feikkejä. 2000-luvulla siis [kaikkien pitäisi pystyä ymmärtämään], että vaikka valtiota ei olisi 200 vuotta sitten ollut olemassa, sillä on silti oikeus olla olemassa nykyhetkellä. Putin tavallaan sotii 1800-lukulaista sotaa väittäessään, että on olemassa ylivaltoja ja suuria imperiumeja, joilla on oikeus käydä sotaa, johon muilla ei ole mitään sanomista. Siihen aikaan sota oli vielä varsin tavallista sekä moraalisesta että oikeudellisesta näkökulmasta. Status vaati mahtavaa valtakuntaa sotimaan: valtio, joka ei sitä tehnyt, lakkasi olemasta imperiumi.”

”Mutta on myös globaalin yhteisön reaktio: tästä sodasta tekee nykyaikaisen se, että tapahtumat eivät ole mielestämme normaaleja. Emme voi antaa itsemme sulkea silmiämme siltä, että imperiumi, tai omien sanojensa ja määrittelynsä mukaan ’supervalta’, haluaa käydä sotaa.”

”Yhteiskunnan murros, sosiaalinen torjunta ja sodan aseman uudelleen muotoilu ovat ilman muuta nykyaikaisen sodan tunnusmerkkejä. Kuluvana aikakautena sota voidaan ehkä sallia, mutta ainoastaan vähämerkityksisessä, pienessä mittakaavassa ja vähin tappioin.”

Kirjoitat myös, että nykyaikainen sota on piirteiltään aina hybridiä. Toteutuuko tämä Ukrainan sodassa?

”Ehdottomasti. Perinteisten sotilaallisten ja poliisi­tehtävien lisäksi informaatio­vastarinta on nykysodassa erittäin suuressa roolissa. Vallanpitäjien lähestulkoon ensimmäinen toimi sitten sodan alkamisen oli käytännössä rajoittaa oikeuksia, kohteina muun muassa perinteinen media ja sosiaalinen media.”

”Syyskuuhun verrattuna lokakuussa sosiaalisen median käyttäjien määrä väheni Venäjällä kuusi prosenttia. Viestien määrä Venäjän internetissä kasvoi kuitenkin huimasti: 36 prosenttia. Se vaikuttaa minusta liittyvän nimenomaan siihen, että tällä hetkellä ihmiset keskustelevat erittäin aktiivisesti sodasta, ja mediakin on ryhtynyt sodan aktiiviseksi osapuoleksi.”

”Nykyaikaisilla sodilla on vielä yksi piirre: ne ovat globaaleja. Emme siis voi sanoa, että tilanne on sama kuin 1800-luvulla, kun Yhdysvallat kävi sotaa Meksikon kanssa eikä siihen ollut kenelläkään rahkeita puuttua.

Vielä yksi tärkeä tekijä [joka määrittelee Ukrainan sodan ”uudeksi konfliktiksi”] on se, miten sotatoimien osana on käytetty uudenlaisia keinoja ja konflikti on digitalisoitunut.

Venäjän lähettiläs Vassily Nebenzia YK:n turvallisuusneuvoston istunnossa torstaina.

Olet sanonut, että ajankohtaisin keino hallita uudentyyppisiä konflikteja voisi olla niin sanottu kosmopoliittinen lähestymistapa. Kuinka oleellisia kansainväliset instituutiot eli esimerkiksi YK ovat Ukrainan sodassa olleet?

"Venäjän maahantunkeutumisen on pakko opettaa koko ihmiskunnalle useita oppeja. Olemme jälleen kerran nähneet, ettei globaali turvallisuus ole mitenkään lopullista. Emme ole päässeet lähellekään minkäänlaista vastausta väkivallalle. YK ei pystynyt ratkaisemaan asiaa ja pysäyttämään Venäjän hyökkäystä tänä vuonna. Sillä ei yksinkertaisesti ole resursseja. Eikä minusta vaikuta siltä, että YK pystyisi nyt keksimään jälkikäteen ratkaisua, jolla se pystyisi reagoimaan asiaan ja päättämään sodan.”

”Minusta tämä sota voi päättyä vain siten, että Ukrainan armeija jatkaa sitä. Muuta keinoa ei ole. Mutta tulevaisuuden tehtävänämme ei ole ainoastaan analysoida sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Täytyy pitää mielessä, millaisia instituutioita luomalla voimme tulevaisuudessa estää vastaavien konfliktien synnyn.”

”Tarvitsemme sotilaallista pasifismia, globaaleja valvontaelimiä ja YK:n armeijan, joka pystyy operaatiollaan pakottamaan räjähdysherkän alueen rauhaan. Nykyisin YK:lla ei ole jatkuvia sotilas- tai poliisivoimia lähetettäviksi alueille, joilla kytee aseellinen konflikti. Jos sellaiset olisi olemassa, jo vuonna 2021 olisi voitu sijoittaa Ukrainan rajalle muutama tuhat YK:n sotilasta. Tällä hetkellä tällaiset joukot voisi perustaa vain muuttamalla YK:n peruskirjaa tai luomalla uuden organisaation, joka pystyy rajoittamaan valtioiden itsemääräämisoikeutta.”

”Ilmiselvästi YK:n turvallisuusneuvosto tulee muodostaa uudelleen, koska se ei ole alkuunkaan ajankohtainen. Ei pelkästään siksi, että Venäjä pystyy torjumaan mahdolliset päätökset. Sen kokoonpano ei yksinkertaisesti vastaa tämänhetkistä valtioiden poliittisen ja taloudellisen kehityksen tasoa. Valtioilla ei ole tasa-arvoista ja tasavertaista edustusta. On unohdettava ajatus eliittivaltioiden kerhosta, joka päättää kansainvälisen turvallisuuden avainkysymyksistä. Kylmän sodan aikaan oli ajatus, että turvallisuusneuvosto pystyy tasapainottamaan kansainvälisiä suhteita. Mutta tuo aikakausi on jäänyt taakse jo kauan sitten, joten turvallisuusneuvostokaan ei ole enää tarpeellinen.”

”En usko, että on olemassa keinoa suojella maailmaa suurelta sodalta, jos sekä taloudellista että myös poliittista integraatiota ei kasvateta. On selvää, että tulee kaikin voimin pyrkiä osoittamaan, miten vaarallista on, kun kansallisvaltiot hyväksikäyttävät suvereniteetin periaatetta. Tarvitsemme instituutioita, jotka pystyvät tukemaan kulttuuria, mutta emme instituutioita, jotka kykenevät lietsomaan aggressiivisen sodan naapuriaan vastaan ja pysäyttämään kollektiivisen päätöksenteon kuten tekevät esimerkiksi Unkari ja Puola.”

”Huomio on kiinnitettävä Venäjään mutta myös maailmanlaajuiseen demokratian alasajoon ja autoritaaristen valtojen lisääntymiseen ja miettiä, mitä asialle voisi tehdä.”

Arseni Kumankov on apulaisprofessori Moskovan talouskorkeakoulussa, jossa hän on väitellyt tohtoriksi filosofiasta. Tutkijana myös Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Julkaissut kolme kirjaa (käännökset englanniksi): War in the 21 Century (HSE Publishing House, 2020), War. In Thrall to Violence (EUSP Press, 2019), Modern Classics of Just War Theory (Aleteia, 2019) sekä useita julkaisuja venäjäksi ja englanniksi.

Arseni Kumankovin haastattelun ensimmäinen osa julkaistiin 11. tammikuuta. Meduzan jutun suomennosta on tiivistetty ja editoitu HS:n toimituksessa. Tuotanto: Tuija Pallaste / HS

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat