Tämä on poikkeuksellista – ja kertoo Krimin tataarikansan pelottomuudesta Venäjän sortokoneiston edessä.
39-vuotias ihmisoikeusaktivisti ja neljän lapsen äiti Lutfije Zudijeva vastaa puhelimeen miehitetyltä Krimiltä ja antaa omalla nimellään haastattelun siitä, kuinka Venäjä kohtelee tataariväestöä ja muita toisinajattelijoita.
”Vain [Venäjän] valtion turvallisuuteen liittyvistä asioista en voi puhua”, hän sanoo rajoituksensa keskustelussa.
Lutfije Zudijeva toimii Krimin solidaarisuus -kansalaisjärjestössä, joka auttaa myös muita poliittisia vankeja kuin tataareja.
Krimillä asuu satojatuhansia turkinsukuisia tataareja, jotka ovat niemimaan alkuperäisväestöä. Heille Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 on merkinnyt tuskien taivalta.
”Ensimmäisen vuoden ajan tataareja vain katosi. Sitten Venäjä sai poliisinsa, turvallisuuspalvelunsa ja oikeusistuimensa toimimaan. Alkoivat etsinnät kodeissa ja moskeijoissa, sakottamiset, pidätykset, syytteet, oikeudenkäynnit ja tuomiot”, kertoo Zudijeva, joka toimii Krimin solidaarisuus -nimisessä ihmisoikeusjärjestössä.
Keskustelemme maaliskuisena arkipäivänä.
’”Paraikaa on käynnissä kotietsintöjä kahdessa piirikunnassa. Nämä liittyvät niin sanottuun rautatiesabotaasiin”, Zudijeva kertoo.
23. helmikuuta joku oli irrottanut metrin palan kiskoa rautatiestä Bahtšisarain piirikunnassa. Venäjä epäilee tataareja.
Zudijevan mukaan tataarien vaino on kiihtynyt sitä mukaa, kun Ukraina on alkanut puhua Krimin palauttamisesta.
”Turvallisuuspalvelu tehostaa työtään, koska he pitävät tataareja Ukrainan liittolaisina.”
Yhdeksän vuoden aikana Venäjä on vanginnut Krimillä 180 ihmistä, joita Ukraina ja paikalliset ihmisoikeusjärjestöt pitävät poliittisina vankeina. Heistä 116 on tataareja.
Viimeksi tammikuussa Pohjois-Krimillä pidätettiin kuusi tataarimiestä epäiltynä yhteyksistä Ukrainaan. Tutkintavankeus voi venähtää vuosien mittaisiksi.
Nyt on jaettu tuomioita tataareille, jotka ovat olleet pidätettyinä vuodesta 2019 alkaen. Torstaina Rostovin sotaoikeus Venäjällä tuomitsi aktivisti Amethan Abdulvapovin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.
Tammikuussa sama oikeus langetti tuomiot viidelle tataarimiehelle, jotka kuuluvat niin sanottuun ”toiseen Bahtšisarain ryhmään”.
Kyse on ihmisoikeusjärjestöjen tavasta luokitella oikeusjutut syytettyjen kotiseudun mukaan: I–III Simferopolin ryhmä, I–III Bahtšisarain ryhmä.
Alim Karimov, Seiran Murtaza, Erfan Osmanov, Džemil Gafarov ja Servet Gazijev saivat kukin 13 vuoden vankeustuomion.
Asianajaja Emina Avamileva yritti päästä tapaamaan asiakastaan, jonka luona tehtiin kotietsintää.
Ihmisoikeusaktivisti Riza Izetovin luo tehtiin kotietsintä maaliskuussa 2019.
Mielenosoituksessa pidätetyt tataarit päätyivät poliisiasemalle Moskovassa.
Oikeussalista otetuissa kuvissa miehet esiintyivät itsevarmasti ja protestoivat pukeutumalla kantaaottaviin t-paitoihin. Niissä luki muun muassa: ”Kaikkien erimielisten likvidointi” ja ”Islam vastustaa terrorismia ja väkivaltaa.”
Gazijevin t-paidassa luki: ”Syntynyt karkotuksessa, kuoltava karkotuksessa.”
Tämä oli viittaus tataarien traagiseen karkotukseen Krimiltä Keski-Aasiaan Stalinin aikana vuonna 1944. Tataarit pääsivät palaamaan Krimille vasta Neuvostoliiton hajotessa.
T-paidan ennustus kävi karulla tavalla toteen, sillä toinen vanhempi tuomittu, 60-vuotias Gafarov kuoli helmikuussa vankilassa Novotšerkasskin kaupungissa Venäjällä.
Gafarov oli aiemmin saanut infarktin, kärsi sydänvaivoista ja munuaisten vajaatoiminnasta. Venäjän vankeinhoitolaitos ilmoitti, ettei hän tarvitse hoitoa.
Nariman Dželjal oli oikeudessa pukeutunut t-paitaan, jossa tataarien tunnus yhdistyi Ukrainan vaakunaan: ”Kaksi vaakunaa, yhteinen alue.”
Gafarov ja hänen kohtalontoverinsa tuomittiin rikoslain 205. luvun 5. pykälän perusteella osallisuudesta terroristijärjestön toimintaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa kuulumista Venäjän kieltämään Hizb ut-Tahrir -puolueeseen. 116 vangitusta Krimin tataarista peräti 106 on syytettynä tai tuomittu nimenomaan kuulumisesta Hizb ut-Tahririin.
Mikä on Hizb ut-Tahrir?
Vuonna 1953 Jordaniassa perustetun pan-islamilaisen puolueen perimmäinen tavoite on kaikkien muslimien kalifaatin perustaminen. Puolue on kielletty Keski-Aasian maissa ja Venäjällä, mutta esimerkiksi Yhdysvallat ei ole löytänyt todisteita sen yhteyksistä terrorismiin.
Ukrainan hallitessa Krimiä puolue sai toimia vapaasti. Tammikuusta 2015 lähtien Venäjä on kuitenkin nostanut Krimillä terroristisyytteitä puolueen toimintaan osallistuneita vastaan.
”Tämä on helppoa, sillä puolueen kannattajia näkyy useilla vanhoilla videoilla”, sanoo Zudijeva.
”Tämä antaa viranomaisille mahdollisuuden pidättää valtava määrä ihmisiä. Kun pidätetyt leimataan terroristeiksi, yleinen kiinnostus heidän ihmisoikeuksiaan kohtaan lopahtaa. Venäjä käyttää terrorismileimaa hyväkseen ja väittää, että Krimistä olisi muodostunut uhka koko Euroopalle, jos Venäjä ei olisi tullut väliin. Tämä on tietysti täysin keksittyä manipulointia.”
Hizb ut-Tahririn kannattajat saivat kokoontua vapaasti kesäkuussa 2013 Simferopolissa Ukrainan hallitessa Krimiä. ”Islam on opas elämään”, lukee alemmassa banderollissa.
Zudijevan mukaan tataarit eivät ole tehneet Krimillä yhtään terrori-iskua.
Venäjän oikeuslaitoksen näkökulma on toinen. Viime syksynä kolme tataarimiestä tuomittiin kaasuputken räjäytyksestä.
Ukraina ja tataarit pitävät tuomiota tekaistuna. Yksi miehistä, Nariman Dželjal oli ennen pidätystään näkyvin Krimille jäänyt tataarikansan johtaja ja heidän kansankokouksensa Meclisin varapuheenjohtaja.
”Tuomio on käsittämätön jokaiselle, joka tuntee hänet. Hän on kielitaitoinen intellektuelli ja entinen toimittaja, jolla on valtiotieteellinen koulutus”, sanoo Zudijeva.
”Todellisuudessa tataareja vainotaan, koska he arvostelevat Venäjän valtaa ja heitä pidetään epälojaaleina”, sanoo Zudijeva.
Syyskuussa 17 vuodeksi tuomittu Nariman Dželjal oli korkea-arvoisin Krimille jäänyt tataarien kansankokouksen johtaja.
Useimmat syytetyt tuomitaan Rostovin sotaoikeudessa. Heidän ei tarvitse ottaa tuomioitaan vastaan yksin, vaan oikeussalissa on tavallisesti runsaasti tataareja tukemassa maanmiehiään.
”Päätökset tulevat kuin liukuhihnalta. Kaikki saavat 13–19 vuotta vankeutta, hyvin harvoin vähemmän”, sanoo Zudijeva.
Tuomitut eivät kärsi rangaistustaan Krimillä, vaan heidät passitetaan kauas Keski-Venäjälle, Uralille tai Siperiaan.
”Tämä on Geneven sopimuksen vastaista ja vaikeuttaa omaisten yhteydenpitoa ja asianajajan järjestämistä.”
Maaliskuussa 2019 Venäjä teki suuren määrän kotietsintöjä Krimin tataarien luona.
Rešat Emiruseinov osoitti mieltään poikansa 17 vuoden vankeustuomiota vastaan Moskovan Punaisella torilla.
Poliittisten vankien Ruslan Suleimanovin ja Arsen Abhairovin äidiut tapasivat ihmisoikeusjärjestö Krimin solidaarisuuden väkeä.
Pidätykset eivät ole Zudijevan mukaan pelottaneet tataareja pois toiminnasta, vaan päinvastoin lisänneet aktivistien määrää.
Monet aktivistit, Zudijeva itsekin, ovat turvallisuusviranomaisten tietokannassa silmälläpidettävistä ihmisistä.
Krimin tataarien sanotaan olevan etnisesti ja kielellisesti lähempänä turkkilaisia kuin Venäjän tataareja.
Ennen liittämistä Venäjään vuonna 1783 Krim kuului Ottomaanien valtakuntaan ja tataarit muodostivat väestön enemmistön.
1800-luvulla tataarien osuus väestöstä alkoi laskea, kun Venäjä luovutti maata aatelisille ja asutti sitä ukrainalaisilla ja venäläisillä maaorjilla. Kuitenkin vielä vuoden 1897 väestönlaskennassa tataarit olivat suurin yksittäinen väestöryhmä.
Venäjän retoriikassa Krimiä pidetään venäläisenä, mutta todellisuudessa suurin osa sen asukkaista on toisen maailmansodan jälkeen alueelle muuttaneiden ihmisten jälkeläisiä kuten Baltiassa venäläiset.
Tataarit osoittivat mieltään tuomioita vastaan Rostovin sotaoikeuden edustalla.
Vuosina 1944–1989 Krim oli tyhjennetty tataareista. Heidän paluunsa ei ollut ongelmaton, sillä entisiä tiluksia asuttivat uudet ihmiset.
Itsenäistyneessä Ukrainassa Krim oli autonominen tasavalta. Sen politiikkaa hallitsivat venäläismieliset puolueet, jotka eivät tahtoneet ratkaista tataarien maakysymystä.
”Yleisesti ottaen tataareilla ja muulla väestöllä on kuitenkin hyvät välit”, sanoo Zudijeva. ”Naapurit ja työtoverit ovat käyneet oikeudessa puolustamassa syytettyjä tataareja.”
Venäjän paluu Krimille vuonna 2014 ei herättänyt tataareissa riemua. Venäjä on kieltänyt heidän kansankokouksensa Meclisin ja oma televisiokanava ATR on ajettu maanpakoon.
Krimin tataarien korkein uskonnollinen johtaja, mufti Emirali Ablajev, alkoi tehdä venäläisten kanssa yhteistyötä. Hänen on syytetty osallistuvan tataarien vainoon luovuttamalla heistä tietoja.
Ukrainan väestönlaskennassa vuonna 2001 tataareja oli niemimaalla lähes 580 000, mutta satoja tuhansia on paennut Venäjän miehitystä Turkkiin ja Ukrainaan.
Venäjän syyskuussa julistama liikekannallepano aiheutti tuoreimman joukkopaon, sillä tataarit eivät halua taistelemaan Ukrainaa vastaan. Kiovassa toimivan Meclisin mukaan paenneita olisi jopa 10 000, vaikka Venäjä on yrittänyt houkutella miehiä riviin lupaamalla heille ilmaisen tontin Krimiltä.
Tataareja sotii sen sijaan Ukrainan armeijassa, jossa heillä on ollut jo vuodesta 2014 oma pataljoona nimeltä Krim.
Krimin tataarit keräävät rahaa aktivistien sakkojen maksuun.
Toimittaja Remzi Bekirovin luo tehtiin kotietsintä maaliskuussa 2019.