Nyt rytisee, katsoo Amerikan mantereella mihin vain.
”Tämä demokratia ei ole enää demokratia”, kaikuu protestien viesti viikosta toiseen Perun toreilta ja maanteiltä ja niistä videoituna sosiaalisen median kanaviin.
Viesti voisi kummuta melkein maasta kuin maasta läntisellä pallonpuoliskolla.
Kansanvallan kivijalkaa vastaan hyökkäävät vallanpitäjät tai kansanjoukot, usein molemmat.
”Kahden suurimman maan epädemokraattinen kuohunta on vasta alkua.
Muistamme kongressitalon valtauksen Yhdysvalloissa kaksi vuotta sitten ja hämmentävän samanlaisen näytöksen Brasiliassa tämän vuoden alussa. Kummassakin hyökkääjiä ajoivat perusteettomat väitteet vaalivilpistä.
Jair Bolsonaron kannattajat tunkeutuivat rakennuksiin maan pääkaupungissa 8. tammikuuta 2023.
Brasiliassa väkijoukot vaativat peräti sotilasvallankaappausta. He tunkeutuivat myös presidentinpalatsiin ja korkeimpaan oikeuteen jättäen jälkeensä hirvittävän hävityksen. Nyt tutkitaan, auttoiko osa poliitikoista ja poliiseista samanmielisiään tunkeutumaan maan valtakeskukseen.
Amerikkojen kahden suurimman maan epädemokraattinen kuohunta on vasta alkua, palasia paljon laajemmassa mullistusten sarjassa.
Vakavin tilanne on juuri nyt Perussa, jossa väkivaltaiset levottomuudet ovat jatkuneet kohta kaksi kuukautta presidentti Pedro Castillon viraltapanon jälkeen.
Korruption upottama Castillo yritti takertua valtaan hajottamalla kongressin, mutta hän meni liian pitkälle liittolaistensakin mielestä. Nyt hän on tutkintavankeudessa epäiltynä kapinasta ja salaliitosta.
Perulaiset protestoijat olivat tehneet viestiensä kylteistä myös suojakilpiä Limassa 26. tammikuuuta.
”Perulaiset ovat tottuneet vinhaan presidenttikaruselliin.
Varapresidentin paikalta johtoon nousseelle Dina Boluartelle ei voi liioin ennustaa ruusuista tulevaisuutta. Valtionsyyttäjä tutkii maan ensimmäistä naispresidenttiä kansanmurhasta, koska kymmeniä mielenosoittajia on kuollut, suuri osa heistä Andien syrjäseutujen alkuperäisväestöä.
Perulaiset ovat tottuneet vinhaan presidenttikaruselliin. Boluarte on kuudes presidentti viiteen vuoteen. Silti nykytilanne eroaa dramaattisesti aiemmista.
Tyypillisesti perulaiset ovat kääntyneet korruptoituneita presidenttejään vastaan suhteellisen yhtenäisenä rintamana. Nyt kansakunnan läpi kulkee syvä juopa.
Vasemmistopopulistisen Castillon kannattajat, joita on eniten köyhällä maaseudulla, tulkitsevat tapahtumia sankarinsa vilpillisenä syrjäyttämisenä. He uskovat, että pääkaupungin eliitti päätti kaataa lierihatustaan tunnetun maanviljelijän ja peruskoulun opettajan, jonka nousu presidentiksi yllätti kaikki.
Totuuden vaikeatulkintaisuus käy ilmi siitä, että Latinalaisen Amerikan lukuisat vasemmistohallituksetkin asettuivat vaihdellen joko Castillon tueksi tai häntä vastaan.
Perun vihaiset väkijoukot vaativat aluksi Castillon palauttamista valtaan tai pikaisia uusia vaaleja, mutta viesti on muuttunut. Nyt palavilla barrikadeilla huudetaan uutta perustuslakia ja täyttä vallan uusjakoa maassa, jossa vauraus on keskittynyt harvojen käsiin.
Hallintoa vastustava mielenosoitus Limassa 24. tammikuuta.
”Farssi vei kansansuosion maailman nuorimmalta presidentiltä.
Vaatimus on perusteineen sama, jonka chileläiset saivat läpi viime vuosien suurmielenosoituksissaan. Siellä poliitikot reagoivat ihailtavasti kansan paineeseen. Harmi vain, että viime syyskuussa kansa hylkäsi esityksen uudesta perustuslaista.
Demokratia petti. Uutta perustuslakia laatimaan valittiin hyvin liberaali kokoonpano, koska edistykselliset äänestivät erillisvaalissa muita aktiivisemmin. Niinpä tuotos ei kelvannut kansan syville riveille. Farssi vei kansansuosion maailman nuorimmalta presidentiltä Gabriel Boricilta, 36, joka joutui palauttamaan hankkeen turhauttavasti lähtöruutuun.
Chilen liberaalien olisi pitänyt ymmärtää, että heidän haaveensa eivät heijastaneet kansakunnan arvomaailmaa. Asian sisäistämiseksi olisi riittänyt vilkaista, miten Boric valittiin presidentiksi: ensimmäisen kierroksen voitti äärikonservatiivinen juristi José Antonio Kast, joka ihailee kenraali Augusto Pinochetin mennyttä diktatuuria – aivan kuten Brasilian Jair Bolsonaro muistelee lämmöllä nuoruutensa sotilasjunttaa.
Jair Bolsonaro tervehti kannattajiaan 11. joulukuuta 2022.
”Turhautuneet ihmiset kaipaavat mitä tahansa muutosta.
Tässä kipuilussa näkyy Latinalaisen Amerikan suuri paradoksi: vasemmisto on vallassa lähes joka maassa – ja väkiluvultaan seitsemässä suurimmassa – vaikka konservatiiviset arvot ovat lujassa ja monella suunnalla jopa vahvistuneet. Esimerkiksi Bolsonaron vaalitappiosta huolimatta hänen liittolaistensa asema kongressissa ja kuvernööreinä on entistä vahvempi.
Punainen aalto on osin silmänlumetta. Epätoivoiset, turhautuneet ihmiset kaipaavat mitä tahansa muutosta, ja muutama vuosi sitten vallassa sattui olemaan lähinnä oikeistoa.
Kyse näyttää olevan heiluriliikkeestä, jota ajaa tuskastuminen arjen ankeuteen ja poliitikkojen korruptioon. Vuosituhannen alun raaka-ainebuumi nosti elintasoa ympäri Latinalaista Amerikkaa, mutta sittemmin vyötä on pitänyt kiristää, pandemian takia entistä kovemmin.
Näköalaton kansa on hylännyt perinteiset maltilliset puolueet, jotka edustavat keskitietä, ja kääntynyt populistien puoleen melkein riippumatta siitä, tulevatko lupaukset oikealta vai vasemmalta. Samaa kehitystä on nähty Euroopassa, mutta Latinalainen Amerikka on paljon pidemmällä sillä tiellä.
Valtapuolueiden ehdokkaat ovat hävinneet Latinalaisen Amerikan maissa peräti 15 peräkkäiset rehdit presidentinvaalit. (Kuuban, Nicaraguan ja Venezuelan diktatuureissa vallanpitäjät ovat tietysti voittaneet näytösvaalinsa.)
Suoran ainutlaatuisuutta korostaa lähes päinvastainen trendi lähihistoriassa. Vuosina 1980–2014 koko Latinalaisessa Amerikassa vain kaksi istuvaa presidenttiä hävisi vaalit pyrkiessään jatkokaudelle.
Tyytymättömyyden vaaka keikahtanee taas nykyisten vallanpitäjien päänmenoksi. Esimerkiksi mantereen suurimmissa tämän vuoden vaaleissa Argentiinassa vasemmistolainen presidentti Alberto Fernández on niin epäsuosittu, että hänen ei uskota edes pyrkivän jatkokaudelle.
”Kuvaa sopii, että eturivin ehdokkaisiin kuuluu valtion roolin alasajoa vaativa ”anarkokapitalisti”.
Fernándezin peronistiliittouman suosituin ehdokas olisi entinen presidentti Cristina Fernández de Kirchner (ei sukua), joka yritettiin salamurhata syyskuussa. Hänet kuitenkin tuomittiin joulukuussa korruptiosta kuuden vuoden vankeuteen ja elinikäiseen virkakieltoon. Tuomion täytäntöönpano on asia erikseen.
Kannattajat uskovat hänen syyttömyyteensä, ja vastustajat pelkäävät, että vaikutusvalta nostaa hänet vielä jotenkin kuiville – ellei peräti ehdokkaaksi lokakuun vaaleihin.
Kuvaan sopii, että näissä olosuhteissa eturivin ehdokkaisiin kuuluu valtion roolin alasajoa vaativa ”anarkokapitalisti” Javier Milei, joka arpoo kansanedustajan palkkansa haluavien kesken.
Bolivia puolestaan alkaa muistuttaa yhä enemmän mantereen vasemmistolaisia diktatuureja Kuubaa, Venezuelaa ja Nicaraguaa. Valtapuolue on vanginnut kaksi tärkeintä oppositiojohtajaa, joista toinen on edellinen presidentti.
Yli 13 vuotta hallinnut Evo Morales junaili itsensä ehdolle vuoden 2019 presidentinvaaleihin huolimatta virkakausia rajoittavasta perustuslaista (siksi ne vaalit eivät pilaa rehtien oppositiovoittojen suoraa). Kun Morales julistettiin voittajaksi, Amerikan valtioiden järjestö tulkitsi ääntenlaskun peukaloiduksi. Sekasorto ajoi Moralesin maanpakoon ja nosti oikeistolaisen oppositiojohtajan Jeanine Áñezin valtaan ilman vaaleja.
Jälkikäteen tehdyt riippumattomat analyysit eivät kuitenkaan tukeneet vaalitarkkailijoiden olettamaa vilpistä, ja seuraavan vuoden vaalit voitti ylivoimaisesti Moralesin liittolainen Luis Arce. Morales palasi maanpaosta valtapuolueen johtoon, ja Áñez tuomittiin vallankaappauksesta kymmenen vuoden vankeuteen.
”Twitter-profiilinsa mukaan El Salvadorin presidentti on ”maailman coolein diktaattori”.
Väli-Amerikassakin johtajat keskittävät valtaa härskisti itselleen.
Meksikon vasemmistolainen presidentti Andrés Manuel López Obrador on johdonmukaisesti heikentänyt riippumatonta vaalivirastoa, jota on pidetty maan demokratian takaajana. Hän on kantanut kaunaa virastolle alkaen vuoden 2006 täpärästä vaalitappiostaan, josta hän syyttää vilppiä ilman todisteita. Hän haluaisi, että nimitykset vaalivirastoon olisivat poliittisia.
El Salvadorin presidentti Nayib Bukele oikein ylpeilee despootin otteillaan. Oman Twitter-profiilinsa mukaan hän on ”maailman coolein diktaattori”. Hän on marssittanut sotilaita parlamenttiin painostamaan kansanedustajia äänestämään oikein. Hän on jäänyt kiinni riippumattomien tiedotusvälineiden vakoilemisesta ja täyttänyt vankilat yli äyräidensä nuorukaisilla, joita epäillään kuulumisesta rikollisjärjestöihin. Perusteeksi on riittänyt esimerkiksi tulkinta jengitatuoinnista, ja vankien epäinhimillistä nöyryyttämistä on videoitu kaikelle kansalle.
Nayib Bukele nuorikeskuksen avajaisissa Mejicanosissa El Salvadorissa 17. tammikuuta.
Yleisö rakastaa tätä, koska rikollisjengien väkivalta koskettaa liki kaikkia Väli-Amerikassa. Siksi Bukele on aidosti huippusuosittu. Se ei anna hääviä kuvaa kansan arvostuksesta demokratiaa kohtaan. Bukele aikoo pyrkiä ensi vuonna jatkokaudelle, vaikka perustuslaki kieltää.
Sama sääntö on naapurissa Guatemalassa. Presidentti Alejandro Giammattei on varmistellut valtapuolueensa ehdokkaan voittoa kesäkuun vaaleissa vainoamalla kansalaisjärjestöjä sekä riippumattomia toimittajia ja tuomareita.
”He istuttavat menestyksekkäästi epäilyksen siemeniä.
Näiden kaikkien maiden kriisit eivät suinkaan ole identtisiä, kaukana siitä, mutta kaikissa niissä demokratia on koetuksella. Yhteistä useammalle on, että entiset ja nykyiset johtajat eivät hyväksy ajatusta valtansa menettämistä eivätkä tunnusta rehdin tappion mahdollisuutta.
He istuttavat menestyksekkäästi epäilyksen siemeniä kannattajiensa mieliin. Kun yhteys keskitiehen on kadonnut, vastustajasta on entistä helpompi uskotella pahinta.
Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, lukemattomat brasilialaiset pelkäävät aidosti, että Lula kieltää kirkot ja langettaa maahan kommunismin.
Kovimpiin otteisiin valeuutisten kitkemiseksi on tarttunut juuri Brasilia. Monen mielestä se on kuitenkin mennyt liian pitkälle. Korkeimman oikeuden tuomari Alexandre de Moraes on määrännyt ihmisiä vangittavaksi ja sosiaalisen median tilejä suljettavaksi mielivaltaisesti, monesti ilman todisteita tai oikeudenkäyntiä, perusteena vain hänen oma arvionsa uhasta demokratialle.
Demokratian vaalijoiden ei pidä turvautua epädemokraattisiin keinoihin, sillä jos tarkoituksen annetaan pyhittää keinot, niitä keinoja käytetään vastaisuudessa entistä helpommin demokratiaa vastaan.
Vastuu on johtajilla.
Jos Bolsonaro olisi tunnustanut kiistattoman tappionsa Brasiliassa ja vakavista rikoksista epäilty Castillo olisi tyytynyt viraltapanoonsa, viime kuukausien levottomuudet olisivat luultavasti jääneet pienemmiksi.
Täysin väkivallalta olisi tuskin vältytty, sillä kyse ei ole vain huonosta häviämisestä vaan koko edeltävästä tiestä: esimerkiksi Bolsonaro alusti valheitaan vaalivilpistä vuosien ajan.
Kyse on myös voittajista. Lula on kutsunut Bolsonaroa ”pahan riivaamaksi” ja Brasílian hallintorakennusten valtaajia ”natseiksi”, ”stalinisteksi” ja ”fasisteiksi”. Se on valheellista demonisointia.
Bolsonaron kannattajat osoittivat mieltään presidentti Lulaa vastaan Brazilissa 8. tammikuuta.
”Onneksi Amerikan manner ei tarjoa tästäkään vain huonoja esimerkkejä.
Ainoa tie ulos tästä suosta on vastapuolen kunnioittaminen, vaikka vastapuoli ei olisi sitä erityisesti ansainnutkaan.
Demokratiaa on, kun valta vaihtuu suosiolla.
Onneksi Amerikan manner ei tarjoa tästäkään vain huonoja esimerkkejä.
Viime vuonna Kolumbiassa äänestäjät pyyhkivät vanhat valtapuolueet kartalta, kun entinen vasemmistosissi Gustavo Petro voitti kaksintaistelussa suustaan härskin suurliikemiehen Rodolfo Hernándezin – joka muistutti melkoisesti Donald Trumpia.
Petroa voi pitää melko radikaalina. Kolumbian ensimmäinen vasemman laidan presidentti aikoo luopua uusien öljyvarantojen hyödyntämisestä, pohtii kokaiinin laillistamista ja normalisoi ensi töikseen suhteet naapurin kansainväliseen hylkiöön Venezuelaan, jonka kaltainen romahdus on monien kolumbialaisten kauhukuva.
Rodolfon olisi voinut kuvitella maalaavan Petrosta uhan kansakunnan tulevaisuudelle, mutta luovutuspuheessaan hän kiittelikin tätä vakaumuksesta korruptiota vastaan.
”Hyväksyn tuloksen, kuten kuuluukin halutessamme instituutioidemme pysyvän vahvoina. Toivon vilpittömästi, että tehty päätös on hyväksi kaikille.”
Aivan liian harvinaista puhetta näinä aikoina.
Lue lisää: Bolsonaron valheet johtivat mittaamattomaan hävitykseen Brasilian vallan keskuksessa
Lue lisää: Poliisi vei presidentin vankilaan, ja Perussa se on enemmän sääntö kuin poikkeus