Energiapula nosti ruoan hintaa, ja se ajoi sadat miljoonat afrikkalaiset nälkäkriisiin

Nälkää nähdään siellä, missä tilanne on jo ennestään heikko. Kaasu ja lannoitteet voivat kuitenkin tarjota Afrikalle myös mahdollisuuksia, kirjoittaa The Economistin Afrikka-toimittaja Jonathan Rosenthal.

Lng-alus oli ankkurissa Senegalin pääkaupungin Dakarin edustalla toukokuussa 2022. Senegalissa on käynnissä useita nesteytetyn maakaasun hankkeita.

23.1. 15:55

"Meillä on todella vaikeaa”, toteaa 26-vuotias kauppias Enock Banda Malawin pääkaupungin Lilongwen torilla. Hänellä on myynnissä pieni määrä kuivattuja papuja. ”Vain harvoilla ihmisillä on varaa ostaa mitään, ja viljelijät toimittavat tavallista vähemmän säkkejä myyntiin”, hän valittaa. Torin lähistöllä autojono seisoo polttoaineen toivossa.

Eräällä huoltoasemalla dieselin saapumista odottavien kuorma-autojen jono ei ole liikahtanut kolmeen päivään. Täällä, kuten muuallakin Afrikassa, Venäjän Ukrainaa vastaan aloittaman hyökkäyssodan vaikutukset näkyvät elintarvikkeiden hintojen poikkeuksellisen nopeana nousuna ja suoranaisena nälkänä.

Saharan eteläpuolinen Afrikka tuottaa itse 94 prosenttia tarvitsemastaan ruoasta.

Äkkiseltään tämä saattaa kuulostaa oudolta, sillä yli 60 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä hankkii niukan elantonsa pienviljelmillä ja kasvattaa ruokansa itse. Joissakin maissa, kuten Malawissa, 80 prosenttia väestöstä on omavaraisviljelijöitä. Kun mukaan lasketaan laajemman mittakaavan maanviljelijät, Saharan eteläpuolinen Afrikka tuottaa itse 94 prosenttia tarvitsemastaan ruoasta eikä juuri osallistu kansainväliseen viljakauppaan. Näin ollen maailmanlaajuisella hintojen nousulla ei pitäisi olla merkittävää vaikutusta.

Jotkut Nigerian kaltaiset maat ovat silti isoja elintarvikkeiden tuojia. Egypti ja Sudan tuovat noin puolet ruokavehnästään ulkomailta. Ruoan hinta on noussut paitsi näissä maissa, myös lähes kaikkialla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on laskenut, että vuosina 2020–2022 peruselintarvikkeiden hinnat ovat nousseet täällä keskimäärin 24 prosenttia. Paikallisesti kasvatetut elintarvikkeet ovat mukana luvussa – esimerkiksi Ghanassa maniokin hinta on noussut huimat 78 prosenttia.

Kun ruoka on entistä kalliimpaa, nälkää nähdään ja useimmiten siellä, missä tilanne on jo ennestään heikko.

YK:n ruokaohjelman WFP:n kautta jaettiin ruoka-apua malawilaisessa Mzumazin kylässä helmikuussa 2016, kun maassa kärsittiin kuivuuden aiheuttamasta viljapulasta.

Vuoden 2020 puoliväliin mennessä joka kahdeksas Malawin kansalainen kärsi pahasta ruokapulasta. Ollaan vain askeleen päässä tasosta, jonka katsotaan YK:n ruokaturvaa mittaavalla asteikolla merkitsevän humanitaarista kriisiä. Näiden ihmisten määrä kasvaa. Vuoden 2023 alkuun mennessä noin joka viides malawilainen on epätoivoisessa tilanteessa, kunnes maassa päästään huhti-toukokuussa korjaamaan satoa. Suuntaus on sama lähes kaikkialla Afrikan mantereella. Vuoden 2022 puolivälissä noin 346 miljoonaa ihmistä Afrikassa kärsi jonkinasteista ruokapulaa. Useimmat analyytikot ennustavat jyrkän kasvun jatkuvan vuonna 2023.

Vuosina 2010–2020 jopa 40 prosenttia maailman maakaasulöydöistä tehtiin Afrikassa.

Syy löytyy öljy- ja maakaasumarkkinoilta. Energian hintojen nousu on nostanut maataloudessa välttämättömien kuljetusten ja lannoitteiden hintoja. Eri puolilla Afrikkaa lannoitteiden hinnat ovat yli kaksinkertaistuneet pandemian alusta. Miljoonat muutenkin tiukoilla olleet omavaraisviljelijät ovat joutuneet vähentämään lannoitteiden käyttöä. Konsulttiyhtiö Vele Africa toteaa, että lannoitepulan pahimmat vaikutukset näkyvät vasta 2023, koska tällä hetkellä syötävä ruoka on tuotettu 4–6 kuukautta sitten ja viljelyssä käytetyt lannoitteet on ostettu edellisenä vuonna.

Malawilainen viljelijä muokkasi maissipeltoaan helmikuussa 2016.

Kaasu ja lannoitteet voivat kuitenkin tarjota Afrikalle myös mahdollisuuksia vuonna 2023. Vuosina 2010–2020 jopa 40 prosenttia maailman maakaasulöydöistä tehtiin Afrikassa ja nyt 13 prosenttia maailman maakaasuvarannoista on siellä. Enimmäkseen rikkaista energiaa tuovista maista koostuvan Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan vain murto-osaa varannoista hyödynnetään tällä hetkellä.

Euroopan pyrkimys päästä eroon Venäjän maakaasusta on jo aiheuttanut liikehdintää. Algeria pumppaa enemmän kaasua Välimeren alla kulkevaan kaasuputkeen, Egypti on luvannut laivata enemmän nesteytettyä maakaasua Eurooppaan. Mauritaniassa ja Senegalissa on rakenteilla uusia nesteytetyn maakaasun hankkeita. Pysähdyksissä olleita projekteja vauhditetaan.

Tulevina vuosina Afrikasta voitaisiin tuoda noin 20 prosenttia siitä maakaasusta, joka Euroopasta tällä hetkellä puuttuu. Kaasukentät ovat hyödyntämiskelpoisia ja oikein hoidettuina niistä voidaan saada enemmän maakaasua myös Afrikan käyttöön. Sitä voitaisiin käyttää uusilla lannoitetehtailla, kuten Nigeriaan avatussa uudessa Afrikan suurimmassa lannoitetehtaassa. Kaasua tullaan käyttämään myös uusien voimalaitosten polttoaineena. Vaikeaan vuoteen sisältyy siis myös valonpilkahduksia.

Julkaistu The Economistin Maailma 2023 -lehdessä (The World Ahead). HS:n tilaajat pääsevät lukemaan koko näköislehden maksutta täältä. Käännös InPress. ©2022 The Economist Newspaper Limited. Kaikki oikeudet pidätetään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat