Analyysi: Putin on menettämässä otteen Lähi-idässä

Hyökkäys Ukrainaan heikentää Venäjän vaikutusvaltaa Lähi-idässä, kirjoittaa The Economistin Lähi-idän kirjeenvaihtaja Gregg Carlstrom.

Lokakuussa 2015 Syyrian presidentti Bashar al-Assad ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat Kremlissä. Al-Assad lensi silloin Moskovaan kiittämään Putinia henkilökohtaisesti tämän osoittamasta sotilaallisesta avusta.

17.1. 18:48

Vielä vuosi sitten Vladimir Putin oli nousussa Lähi-idässä. Venäjä ja Egypti järjestivät yhteisen laivastoharjoituksen Välimerellä joulukuussa 2019 ja lupasivat lisää yhteistyötä. Mubadala, Abu Dhabin tärkein valtion sijoitusrahasto, teki suurimman sijoituksensa Venäjälle, kun se osti 1,9 prosentin osuuden Siburista, valtavasta petrokemiafirmasta. Wagner-palkkasoturiryhmän johtaja Jevgeni Prigožin antoi julkisia lausuntoja Libyan tulevien vaalien tuloksesta.

Vuotta myöhemmin Venäjän sotavoimat ovat jähmettyneet paikalleen. Mubadala on jäädyttänyt sijoituksensa. Prigožin raahaa vankeja etulinjaan Ukrainassa eikä ehdi analysoida Libyan politiikkaa.

Persian­­lahden maat epäröivät sijoituksiaan.

Hyökkäys Ukrainaan on pienentänyt Venäjän roolia Lähi-idässä. Sen asema heikkenee entisestään vuonna 2023.

Ensin kärsivät taloudelliset suhteet, jotka eivät koskaan olleet kovin tiiviitä. Jo ennen Venäjän hyökkäystä Saudi-Arabian tuonti Venäjältä oli puolet siitä mitä se toi Hollannista, jonka talous on pienempi ja väestö yhdeksäsosa Venäjän vastaavasta.

Sotaa käyvällä Venäjällä on entistä vähemmän tarjottavaa. Persian­lahden maat epäröivät sijoituksiaan. Egypti oli ennen venäläisten auringon­palvojien suosiossa, mutta joutuu nyt etsimään uusia turisteja.

Ironista kyllä, hiili­vety­markkina on yksi harvoista kasvualoista. EU kieltää venäläisen öljyn ja öljy­jalosteet, mutta Lähi-idästä niille löytyy ostajia. Alueen yritykset ostavat tuotteet alennuksella joko omaan käyttöönsä tai jälleen­myydäkseen ne ulkomailla markkina­hintaan uuden alku­perä­todistuksen turvin.

Venäjällä ei ole aseita myytäväksi.

Venäjä on alueen toiseksi merkittävin aseviejä Yhdysvaltojen jälkeen, mutta sota haittaa sen liiketoimintaa. Venäläisten aseiden huono menestys Ukrainassa ei häirinne arabiostajia, sillä sen varusteiden viehätys ei koskaan ollutkaan laatu, vaan se, ettei Venäjä asettanut kaupoille ehtoja.

Ongelmaksi nousee se, ettei Venäjällä ole aseita myytäväksi. Pakotteet rampauttavat sen sotakoneistoa. Se tarvitsee kaikki tuottamansa aseet Ukrainassa. Arabiarmeijoiden on käännyttävä Yhdysvaltojen, tai Kiinan ja Turkin puoleen.

Persianlahden maat ovat yhä hyvissä väleissä Venäjään, mutta eivät oleta saavansa suhteelta paljoakaan. Venäjän tapaan myös Saudi-Arabia haluaa pitää öljynhinnan korkeana ja OPEC+-sopimuksen ennallaan. Arabi­emiiri­kunnat jatkaa neuvotteluja Putinin kanssa samalla, kun se ottaa avosylin vastaan tämän politiikkaa pakenevat rikkaat emigrantit.

Erdoğan pyrkii myös hyötymään heikosta Venäjästä.

Suhteet Iraniin ovat monimutkaiset. Kauppa kasvaa, varsinkin kun Venäjän armeija joutuu kääntymään Iranin puoleen täydentääkseen lennokki- ja varustevarantojaan. Molemmat joutuvat kuitenkin myymään laitonta öljyä alle markkinahintojen. Tästä syntyvä hintasota voi olla Iranille tuskallinen.

Jos arabimaat eivät halua olla riippuvaisia välinpitämättömästä Yhdysvalloista, ne panostavat enemmän Kiinan-suhteisiin.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan pyrkii myös hyötymään heikosta Venäjästä.

Turkki ja Venäjä tukevat Libyassa vastakkaisia puolia, ja Erdoğan voi tavoitella dialogia. Syyriassa hän saattaa avata uudelleen suhteet Bashar al-Assadin hallintoon. Sekä Turkki että Venäjä haluavat estää Irania täyttämästä Venäjän jättämää tyhjiötä.

Julkaistu The Economistin Maailma 2023 -lehdessä (The World Ahead). HS:n tilaajat pääsevät lukemaan koko näköislehden maksutta täältä. Käännös InPress. ©2022 The Economist Newspaper Limited. Kaikki oikeudet pidätetään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat