Suomen ja Ruotsin kuoppaiseksi käyneellä Nato-tiellä on keskitytty paljolti Turkin vastalauseisiin. Toinen jäsenyyksien hyväksymistä panttaava jäsenmaa Unkari ei välttämättä ole yhtään sen helpompi tapaus.
Ironista kyllä, Unkarin tärkein perustelu vitkuttelulle on sama kuin Suomen ja Ruotsin syy Natoon hakeutumiselle: Venäjä.
”Unkari laskee sen varaan, että Venäjä voittaa sodan Ukrainassa. Pääministeri Viktor Orbán asemoituu niin, että hän voi todistaa Venäjän presidentille Vladimir Putinille, että Unkari on tehnyt kaikkensa jarruttaakseen Natoa ja pysyäkseen hyvissä väleissä Venäjän kanssa”, arvioi tutkija Katalin Miklóssy Helsingin yliopistosta.
Katalin Miklóssy
Hänen mukaansa kaikkein huolestuttavinta on se, että Unkarissa puhutaan koko ajan rauhan saamisesta aikaan Ukrainassa.
Orbánin ja Fidesz-puolueen näkökulmasta rauhan esteenä ei kuitenkaan ole Putin vaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, jonka pitäisi käytännössä suostua alueluovutuksiin rauhan hintana.
Unkari ajaa siten venäläismielisyydessä kirkkaasti ohi Turkista, joka on aseistanut Ukrainaa ja sanonut tavoitteena olevan ”oikeudenmukainen rauha” – mutta nimenomaan Ukrainan kannalta.
Suomi ja Ruotsi sekä myös Naton johto ovat toistuvasti muistuttaneet kahden hakijamaan täyttävän jo kirkkaasti Naton jäsenyyden kriteerit. Miklóssyn mukaa tällä ei ole Unkarin päätöksenteon kannalta mitään merkitystä.
”Jos jäsenyyskriteereistä pidettäisiin kiinni, niin Unkaria itseään ei otettaisi jäseneksi Natoon tai EU:hun”, tutkija muistuttaa.
Venäjän ohella Unkari haluaa vaalia suhteitaan Turkkiin. Kolmas Unkaria kaihertava asia on ollut EU:n oikeusvaltioperiaate ja maalta pidätetyt EU-tuet.
Unkarin parlamentin on odotettu ottavan Nato-ratifioinnin käsittelyyn, kun se palaa istuntotauolta 20. helmikuuta alkavalla viikolla.
”Silloin se sitten tapahtuu tai ei tapahdu. On hyvin vaikea sanoa, mitä Viktor Orbánin päässä liikkuu”, Miklóssy varoittaa.
Hän muistuttaa, että johtajavaltaisessa Unkarissa kaikki riippuu Orbánista.
Yleisesti on oletettu Unkarin ilman muuta seuraavan perässä, jos Turkki ratifioisi Suomen ja Ruotsin jäsenyydet, mutta aivan varmana sitä ei Miklóssyn mukaan voi pitää.
Vuonna 1956 Neuvostoliitto kukisti verisesti Unkarin kansannousun. Moni on kummastellut, ovatko unkarilaiset unohtaneet venäläistankit Budapestin kaduilla.
Miklóssyn mukaan Unkarissa ei haluta piirtää yhtäsuuruusmerkkiä Neuvostoliiton ja Venäjän välille. Tästä on kiittäminen muun muassa Venäjän presidenttiä Boris Jeltsiniä, joka 1990-luvun alussa pyysi maahantunkeutumista anteeksi ja huolehti siitä, että Venäjä maksoi kaikki Neuvostoliiton velat takaisin Unkarille.
Toinen tärkeä tekijä on Miklóssyn mukaan Unkarin hallituksen kontrolloima media ja erittäin taitava propaganda.
Kansannousua yhä muistellaan, mutta vuodesta 2016 alkaen viesti on muotoiltu siten, että unkarilaisten tappion tärkein syy oli lännen haluttomuus tulla Unkarin avuksi.
Ylipäänsä koko Unkarin joutuminen Neuvostoliiton valtapiiriin on tämän tarinan mukaan pohjimmiltaan länsimaiden vika.
Miklóssy vertaa tilannetta Suomeen, jossa narratiivia taistelusta oman itsenäisyyden puolesta on pidetty johdonmukaisesti esillä, eivätkä epäluulot itäisen naapurin suhteen ole hellittäneet.