Tämä on kertomus venäläisestä naisesta ja ukrainalaisesta miehestä, joista tuli ystäviä ja liikekumppaneita sodan aikana ja sodan vuoksi.
He jättivät kotinsa ja perustivat lopulta yhdessä kirjakaupan Istanbulissa. He myyvät venäläistä kirjallisuutta ja presidentti Vladimir Putinin vastaisia tarroja. Ukrainalaisia kirjoja on tulossa myyntiin.
Tarinan voi kuitenkin kertoa julkisesti vain puoliksi, ja se on surullista. Mutta aloitan nyt tästä toisesta puolesta.
Kirjoilla oli aina ollut merkittävä rooli Sania Galimovan elämässä. Ennen hänen lähtöään Venäjältä ne eivät kuitenkaan vielä olleet hänen työnsä. Hän työskenteli it-alalla ja oli myös perustanut karkkikaupan. Perheeseen kuuluivat mies, lapset ja koirat.
Kotona Moskovassa he viettivät paljon aikaa ystävien kanssa. He tapasivat heidän olohuoneessaan, joka oli täynnä kirjoja, ja joskus myös kirjakaupoissa, joissa oli oleskelutiloja.
Vain kuukausi sen jälkeen kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan, Sania perheineen muutti Moskovasta Turkkiin.
He eivät olleet välittömässä vaarassa joutua viranomaisten piikkeihin, mutta Sania ja hänen miehensä kokivat, että he eivät enää voineet elää sellaisessa maassa.
”Putin tappaa viattomia ihmisiä, hän pommittaa ukrainalaisten ystäviemme taloja ja tuhoaa heidän elämänsä”, Sania sanoo videopuhelussa.
Heillä oli lähtiessään mukana ”vain kolmet alusvaatteet taskussa”. Koti ja kirjat jäivät.
Perhe asettui Istanbuliin. Istanbulin venäjänkielinen vähemmistö on melko suuri, ja lisää väkeä muutti maahan koko vuoden 2022 ajan. Istanbulissa ei kuitenkaan ollut yhtään venäjänkielistä kirjallisuutta myyvää kirjakauppaa.
Sania ideoi kirjakaupan. Sen nimeksi tulisi Puolitoista huonetta Josef Brodskin samannimisen esseen mukaan. Brodski kirjoitti esseen In a room and a half englanninkielellä vuonna 1985 maanpaossa New Yorkissa. Sekin on tarina kadotetusta kodista ja sen korvaajasta.
Viestipalvelu Telegramissa Sania avasi kanavan, jossa hän kertoi yksityiskohtaisesti suunnitelmastaan. Jokainen vaihe alkuperäisestä ideasta kauppapaikan etsimiseen Istanbulissa käytiin läpi Telegramissa.
Kerran häntä odotti Telegramissa viesti tuntemattomalta ihmiseltä, joka ei ollut liittänyt tiliinsä avatar-hahmoa. Mies esitteli itsensä ja tarjoutui tapaamaan.
”Vastasin, etten tee treffejä tuntemattomien kanssa”, sanoo Sania.
Mies (kutsukaamme häntä jatkossa Viktoriksi) osoittautui kuitenkin sinnikkääksi. Useiden puhelujen jälkeen he viimein tapasivat. Viktor oli ukrainalainen, joka halusi tulla osakkaaksi kirjakauppaan.
Ja näin lopulta tapahtuikin.
Liikekumppanien lisäksi Saniasta ja Viktorista tuli ystäviä.
Sympaattinen kirjakauppa sijaitsee nyt Istanbulin Beyoğlu-nimisessä kaupunginosassa. Nobelisti Josef Brodskyn valtava muotokuva maalattiin oven viereen, Sania näyttää sitä videopuhelussa.
Maalauksessa kasvojen vallitsevat värit ovat sininen ja keltainen.
Puolitoista huonetta -kirjakauppa ja sitä innoittaneen Joseph Brodskyn muotokuva.
Yhdessä Sania ja Viktor sijoittivat kauppaan noin 30 000 dollaria. Kirjat tilattiin suoraan kustantajilta. Tavara liikkuu yhä vain Venäjältä Turkkiin.
Sania Galimova sanoo, ettei sota muuta vain niitä, joita se suoraan koskee: sotilaita, pakolaisia, loukkaantuneita siviilejä ja kaatuneiden tai haavoittuneiden omaisia. Viha myrkyttää nekin, joita sota ei suoranaisesti kosketa. Galimova uskoo, että se pätee jokaiseen venäjän ja ukrainan kieltä puhuvaan ihmiseen. Hän puhuu ”vihan epidemiasta”.
”Sodan ensimmäisten viikkojen aikana heräsimme joka päivään siinä toivossa, että uutiset kertoisivat Putinin kuolleen. On ehdottomasti epänormaalia ja luonnotonta, että ihminen vihaa ja pelkää jotakuta niin kiivaasti ja toivoo hänen kuolemaansa kokonaisen vuoden ajan. Se myrkyttää sielun ja aivot. Emmekä me edes olleet raketti-iskujen kohteina! Joten ymmärrämme, että ukrainalaisten viha on sata kertaa suurempaa.”
Kävi kuitenkin niin, että juuri ukrainalainen ystävä auttoi häntä pääsemään yli tästä ”vihan epidemiasta”.
Kirjakauppansa avulla he yrittävät nyt yhdessä tehdä samoin muille, niin venäläisille kuin ukrainalaisillekin. He uskovat, että kirjoja lukevat ihmiset ovat avoimia, valmiita kuuntelemaan toisia ja halukkaita hyväksymään erilaisia näkemyksiä.
”Nykyään on kysymyksiä, joita hirvittää kysyä jopa itseltään, saati sitten muilta. Häneltä kysyminen ei kuitenkaan pelota. Me voimme puhua tuntikausia. Viktor on auttanut minua paljon psykologisella tasolla.”
Viktorille ja Sanialle heidän kirjakauppansa ei ole vain kauppa vaan myös sodanvastainen kannanotto. Vahvistus sille, että jopa näinä vaikeina aikoina venäläisistä ja ukrainalaisista voi tulla ystäviä ja kumppaneita. Kyse ei ole rakkaudesta vaan yhteisistä näkemyksistä ja molemminpuolisesta luottamuksesta. Myös rationaalisuudesta, jota ei voi syntyä vihollisten välille.
Puolitoista huonetta -kirjakaupan hyllyillä on paljon sodanvastaista kirjallisuutta rinnan vanhojen venäläisten klassikkojen kanssa. Omistajien poliittista näkemystä välittävät selvästi Ukrainan vaakuna-tarrat, ”tulevaisuuden Venäjän” sinivalkoinen lippu ja yksinkertainen ja selkeä iskulause: ”Haista vittu, Putin.”
Galimovan mukaan näiden vuoksi yksi venäläinen asiakas antoi myymälälle vain yhden tähden nettipalvelussa ja lisäsi kehnoon arvioonsa joitakin Putinille myönteisiä kommentteja.
Se oli kuitenkin poikkeus. Sania sanoo, että yleinen suhtautuminen heidän myymäläänsä on hyvin myönteinen.
Joskus kaupassa tapaavat sattumalta vanhat kaverukset, jotka lähtivät Venäjältä tietämättä, että molemmat ovat nyt Turkissa.
Paikalliset ihmisetkin pistäytyvät juomassa kupillisen kahvia. Sania Galimova kertoo turkkilaisesta isästä, joka ei puhu venäjää toisin kuin lapsensa. Hän on täällä kanta-asiakas.
Joulun aikaan kirjakaupassa oli kuusi.
Kirjakauppa avautui joulukuun 17. päivänä. Kahdessa viikossa lähes kaikki kirjat oli myyty loppuun. Seuraavien puolentoista viikon ajan hyllyt olivat miltei tyhjiä. Sania ja Viktor odottelivat seuraavaa kirjatoimitusta.
Pian luvassa on ukrainankielisiä kirjoja. Kauppiaat neuvottelevat parhaillaan niiden hankinnasta ja kuljettamisesta perille. Maailmassa on ylipäätään paljon vähemmän ukrainan- kuin venäjänkielisiä kirjoja, mutta Sanialle on hyvin tärkeätä saada ne myyntiin. ”Tiedän, että monet ukrainankieliset ihmiset ovat muuttaneet Turkkiin”, hän sanoo.
Kaikki ei kuitenkaan suju hyvin sillä rintamalla. Ukrainassa läheskään kaikki eivät ole valmiita yhteistyöhön tällaisen venäläis-ukrainalaisen yksikön kanssa.
Ja Ukraina on lähes ainoa paikka, josta sellaista kirjallisuutta voi tilata.
Venäläisten kirjojen kanssa saattaa nousta eteen toisenlaisia ongelmia. Galimovan mukaan monet venäläiset kustantajat pohtivat nyt maasta lähtöä. Kirjojen painaminen Venäjällä käy vaikeammaksi sensuurin vuoksi. ”Niinpä me tilaamme luultavasti piakkoin venäläistä kirjallisuutta Euroopasta. Kaiken lisäksi uskon, että venäläistenkin kirjakauppojen on ostettava tuotteitaan Euroopasta.”
Juuri nyt Puolitoista huonetta -kirjakaupalla on paljon asiakkaita ja noin 900 kirjan valikoima.
Viktor ja Sania ovat hyväksyneet myös sen ajatuksen, että joskus heidän ehkä täytyy sulkea kauppansa ja muuttaa muualle. Se ajatus ei järkytä. ”Me molemmat olimme jo kerran tilanteessa, jossa meidän oli pakko jättää kaikki ja juosta karkuun”, Galimova sanoo.
Uskotteko, että venäläisten ja ukrainalaisten välisiä hyviä suhteita pystytään koskaan palauttamaan? Sania miettii ja vastaa:
”Venäläinen historioitsija Pavel Kotlyar sanoi meille, että niin saattaa käydä vasta 250–300 vuoden kuluttua. Tämän kirjakaupan omistajina toivomme, että kauppamme voisi lyhentää tätä aikaa vaikkapa 50 vuodella”.
Sitten tarinan toiseen puoleen.
Viktor sanoo, ettei voi puhua toimittajille tai kertoa oikeaa nimeään. Sania puhuu hänen puolestaan. Viktorin perhe on yhä Ukrainassa. Hän uskoo, että julki tullessaan kertomus hänen yhteydestään venäläiseen kirjakauppaan voisi asettaa perheen vaaraan.
Kirjeitä Venäjältä -sarjassa Helsingin Sanomiin kirjoittavat nyt Pietarista paennut Mihail, moskovalainen Jan ja Venäjän Karjalassa töitä tekevä Ivan. Heidän oikeita nimiään ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille uhka, joka voi johtaa Venäjällä pidätykseen tai vankeuteen. Jutut kootaan ja tiedonhankintaa tehdään myös HS:n toimituksessa. Tuotanto ja editointi: Tuija Pallaste / HS