”Pyydän jo ennalta anteeksi lukijoille aiheutuvasta tuskasta. Mutta oikeastaan puolustusministeriön, jota johtaa Oleksi Reznikov, tulisi pyytää anteeksi.”
Näin ukrainalainen toimittaja Juri Nikolov aloitti lehtijuttunsa, joka paljasti puolustusministeriön epäiltyjä väärinkäytöksiä.
Jutun julkaisun jälkeen Ukrainan hallinnosta erotettiin useita korkea-arvoisia virkamiehiä. Osa heistä kytkeytyy epäilyihin rahojen väärinkäytöstä. Osaa on syytetty lahjusten otosta, ja joidenkin ylenpalttinen elämäntyyli sodan keskellä on selvityksen alla.
Lähtöpassit ovat saaneet muun muassa presidentti Volodymyr Zelenskyin varakansliapäällikkö Kyrylo Tymošenko ja apulaispuolustusministeri Vjatšeslav Šapovalov. Reznikovin erottamisesta on myös puhuttu, mutta toistaiseksi hän toimii edelleen puolustusministerinä.
Lue lisää: Media: Puolustusministeri Reznikov saatetaan erottaa pian
Oleksi Reznikov
Kyrylo Tymošenko sai lähtöpassit presidentin kanslian apulaispäällikön paikalta.
Nikolovin jutun lähteenä oli puolustusministeriön ruokapalvelusopimus, jonka hän oli saanut käsiinsä lähteeltään. Sopimuksessa kuvattiin yksityiskohtaisesti, mitä puolustusministeriö maksaa mistäkin joukkojen ruokintaan hankittavasta elintarvikkeesta. Nikolov vertasi sopimuksessa olevia hintoja tavallisen kiovalaisen marketin hintoihin.
Puolustusministeriö oli lupautunut maksamaan 2–3-kertaisen hinnan niin kaalista kuin perunoistakin markettihintoihin verrattuna.
Yksi kananmuna maksaa kiovalaisessa kaupassa 7 hryvniaa. Puolustusministeriö oli valmis maksamaan siitä 17 hryvniaa.
Kananreisistä puolustusministeriö maksoi 120 hryvniaa kilolta, kun kaupassa ne maksavat 80.
Sopimuksen kokonaishinta oli noin 13 miljardia ukrainan hryvniaa eli runsaat 300 miljoonaa euroa. Ukrainalaisten keskiansion mittapuulla (vajaa 400 euroa) kyse on todella merkittävästä summasta.
Nikolovin selvitysten mukaan puolustusministeriö oli tehnyt sopimuksen bulvaaniyhtiön kanssa. Yhtiön taustalla on luultavasti armeijan ruokapalvelun kanssa jo ennestään työskennelleitä ihmisiä.
Ilmiö ei ole uusi.
Joku teki voittoa puolustusministeriön ruokapalvelubudjetilla jo ennen sotaa, mutta silloin toiminta ei ollut näin räikeää, Nikolov kirjoittaa.
Aikaisemmin tavallisilla ukrainalaisilla oli mahdollisuus tutustua eri hallinnon alojen hankintoihin, mutta sodan alettua puolustusministeriön budjetti päätettiin julistaa salaiseksi. Nikolovin selvitys on yksi esimerkki siitä, miten korruptio Ukrainassa toimii.
Ukraina on tunnettu korruptiostaan.
Transparency Internationalin korruptiolistauksessa Ukraina sijoittui viime vuonna 180:n maan joukossa sijalle 116. Euroopan maista taakse jäi vain Venäjä, joka sijoittui sijalle 137.
Tetiana Ševtšuk työskentelee lainopillisena neuvonantajana Anti-Corruption Action Centressä, joka on yksi tunnetuimmista korruption vastaiseen työhön keskittyneistä ukrainalaisista kansalaisjärjestöistä.
Tetiana Ševtšuk
Ševtšukin mukaan korruptio johtuu valtion nuoresta iästä ja siitä, minkälaisessa historiallisessa kontekstissa Ukraina itsenäistyi.
”Korruptio tuli perintönä entiseltä isäntämaalta Neuvostoliitolta”, Ševtšuk sanoo.
Suunnitelmatalouden kaatuminen tarjosi joillekin mahdollisuuden ottaa haltuunsa eri teollisuudenaloja lähes yksinoikeudella.
Samalla he saivat valtaa uuden valtion hallinnossa, ja niiden budjettipäätöksissä.
Syntyi oligarkkien järjestelmä, johon kuului myös vapaan tiedon rajoittaminen. Propagandaa suoltivat oligarkkien omat mediayhtiöt.
Oligarkkijärjestelmä muodosti Ukrainassa noidankehän, jossa valtaapitävät hyötyivät siitä, että valtio pysyy heikkona.
Naapurimaa Venäjälle korruptio oli strategista. Se sai pidettyä otteen Ukrainasta.
Kun korruptio loi puitteet ylätasolla, valui se pikku hiljaa myös tavallisten ihmisten elämään, Ševtšuk sanoo.
Ševtšukin mukaan julkisten hankintojen taustalla oli lähes aina korruptiota.
Tyypillinen esimerkki on teiden kunnostusprojektit. Koko bisnestä hallitsi yksi ryhmittymä, joka pystyi nostamaan hintoja mielin määrin.
Oligarkeista huolimatta Ukrainassa on aina ollut vahva kansalaisyhteiskunta. Se näkyi Oranssissa vallankumouksessa vuonna 2004 ja Euromaidan-mielenosoituksissa vuosina 2013 ja 2014.
Kuukausia kestäneet mielenosoitukset johtivat lopulta yhden oligarkin lähtöön. Maan presidentti Viktor Janukovytš pakeni Venäjälle.
Ukrainan entinen presidentti Viktor Janukovytš puhui medialle Moskovassa vuonna 2019.
Ukrainalainen mielenosoittaja seisoi Ukrainan presidenttejä Petro Porošenkoa ja Viktor Janukovytšiä esittävän julisteen edessä Kiovassa vuonna 2018.
Samana talvena Venäjä valtasi Krimin niemimaan ilman minkäänlaista vastarintaa Ukrainan armeijalta.
Ukrainalaisille selvisi, miten korruptio oli vienyt heidän armeijaltaan kaiken kyvykkyyden.
Vuoden 2014 tapahtumia pidetään merkittävänä sysäyksenä korruption vastaiselle työlle Ukrainassa.
Useat venäjämieliset oligarkit joutuivat pakenemaan maasta. Hallintoa uudistettiin läpinäkyvämmäksi. Muutokset olivat kuitenkin hitaita, ja eliitin valtaan oli vaikea puuttua.
Vuonna 2019 Volodymyr Zelenskyi nousi valtaan vaaliteemanaan korruption kitkeminen. Zelenskyin toimia ei pidetty kovinkaan uskottavina ennen sotaa. Hän ei onnistunut löytämään sopivaa tapaa neuvotella silloisen eliitin kanssa.
Presidentti Volodymyr Zelenskyin kuvattuna Kiovassa presidentti Sauli Niinistön vierailun yhteydessä syyskuussa 2019.
Ševtšukin mukaan sodan alussa Ukraina ymmärrettävästi hiljeni sisäpoliittisista ongelmistaan. Venäjän julma hyökkäyssota vaati ukrainalaisilta yhtenäisyyttä ja keskittymistä olennaiseen, maansa puolustamiseen.
Viime vuoden lopussa tilanne muuttui. Ukrainan armeija onnistui vastahyökkäyksissään Hersonin seudulla ja Harkovassa. Rintamalinjat rauhoittuivat.
”Silloin pahat toimijat hallinnossa palasivat vanhojen tapojensa pariin”, Ševtšuk sanoo.
Samaan aikaan Ukraina kävi neuvotteluja Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa uusista asetoimituksista. Ševtšukin mukaan erottamalla useita korkea-arvoisia henkilöitä, Zelenskyi vastasi sekä sisäpoliittisiin vaateisiin että lahjoittajamaiden painostukseen.
Ulkovaltojen tuki muodostaa tällä hetkellä puolet Ukrainan valtion budjetista ja merkittävän osan asevoimien.
Ševtšukin mukaan avustusrahaa seurataan tarkasti, mutta ”korruption paha haju” on taakka avustaville maille, joiden pitää omille veronmaksajilleen selvittää rahojen käyttöä.
Ukrainalaiset ovat tällä hetkellä todella vihaisia korruptiosta, Ševtšuk sanoo.
”Nyt ei ole kyse vain pettymyksestä huonoon hallintoon tai siihen, että jotkut ihmiset haalivat itselleen omaisuutta, vaan nyt koetaan, että varastetaan elintärkeistä asioista, kuten humanitäärisestä työstä ja asevoimista.”
”Sodan takia meistä on tullut tunteellisia myös tämän asian suhteen.”
Hänen mukaansa Zelenskyi pystyy tällä hetkellä toimimaan suhteellisen vapaasti. Hänellä on kansan vahva tuki, ja hänen ei tarvitse miellyttää oligarkkeja.
”Sota tuhosi oligarkki-systeemin”, Ševtšuk sanoo.
Kuvaavaa on, että Zelenskyin merkittävän entisen tukijan, oligarkki Ihor Kolomoiskyin, luksusasunnolle tehtiin kotietsintä helmikuun alussa.
Ihor Kolomoiskyi
Sotatila ja Zelenskyin vahva rooli ovat luoneet uudet säännöt Ukrainalle. Siinä missä sota yleensä ruokkii harvain valtaa ja korruptiota, Ukrainassa näyttää käyvän päinvastoin.
Onko muutos todellista, sitä Ševtšukin mukaan on vielä liian aikaista sanoa. Hän pitää kuitenkin positiivisena sitä, että korruption kitkeminen on palannut poliittiselle agendalle.
”Minulle ei ole tärkeää erotettavien henkilöiden nimet vaan se, että yhteiskunnan rakenteissa tapahtuu muutoksia.”
Oikaisu 15.2.2023 kello 19.50: Tekstissä luki virheellisesti, että Oleksi Reznikov olisi siirretty syrjään puolustusministerin paikalta. Todellisuudessa hän on edelleen Ukrainan puolustusministeri.