Daugavpils
”Ihmiset tuovat paikalle kukkia eli heidän sieluunsa sattuu”, sanoo 78-vuotias Ljuda. Hän seisoo Daugavpilsissä Kunnian aukiolla, jossa ei enää ole neuvostopatsasta. Päätös poistamisesta tehtiin muutama kuukausi sitten. Nyt patsaan paikalle lumeen on tuotu kynttilöitä ja kukkia, joita Ljuda katselee.
Hän ei valita patsaan siirrosta. Latvia on itsenäinen valtio, ja jos hallitus päättää siirtää patsaan, niin silloin se siirretään, Ljuda perustelee. Eikä tätä tapahdu vain Latviassa vaan myös Liettuassa ja Virossa, hän lisää.
”Mutta olisi sen voinut olla siirtämättä”, hän lopulta toteaa.
Myös sodan olisi Ljudan mielestä voinut välttää ja ratkaista rauhanomaisesti.
”Niin paljon nuoria ihmisiä on kuollut, ja niin paljon tulee vielä kuolemaan ennen kuin sota loppuu.”
Ljuda on syntynyt Neuvostoliitossa ja kertoo haikeana, että oli hänen ja monen muun perinne käydä patsaan luona aina 9. toukokuuta eli voitonpäivänä, kun Venäjällä juhlitaan Neuvostoliiton voittoa natsi-Saksasta.
Ljudan mukaan hänet tunnetaan kaupungissa niin hyvin, ettei hän tahdo sukunimeään ja kuvaansa lehteen.
Daugavpilsin Kunnian puistosta vuoden 2022 lopulla siirretty neuvostomonumentti. Monumentin siirto ei HS:n paikan päällä tehtyjen kyselyjen perusteella ole saanut suurta kannatusta paikallisten keskuudessa.
Latvian toiseksi suurin kaupunki Daugavpils sijaitsee maan kaakkoisosassa aivan Liettuan ja Valko-Venäjän rajojen tuntumassa. Venäjällekään ei ole pitkä matka.
Asukkaita on runsaat 80 000, ja heistä venäjänkielisiä on noin neljä viidestä. Daugavpils on käytännössä kaksikielinen, sillä latvia on maan ainoa virallinen kieli.
Venäjän kielen dominanssista kaupungissa kertoo se, että noin kymmenestä neuvostopatsaan siirtoa kommentoineesta, sattumalta valikoituneesta ohikulkijasta, kaikki puhuvat venäjää.
Koiraa ulkoiluttava parikymppinen Maria piti neuvostopatsaan siirtämistä surullisena. Daugavpilsistä kotoisin olevan Marian mielestä Venäjän valtio ja venäjän kieli ovat eri asioita.
Lähes kaikki Daugavpilsin asukkaat Kaakkois-Latviassa puhuvat äidinkielenään venäjää. Kaupungissa ei ole kuitenkaan aistittavissa erityistä poliittista Venäjä-mielisyyttä.
Niin neuvostomuistomerkit kuin venäjän kielikin herättävät Latviassa ristiriitoja. Muistomerkkien pois siivoamisen lisäksi Latvia on hiljattain tehnyt päätöksiä, joiden YK tulkitsee heikentävän vähemmistökielten asemaa ja olevan ihmisoikeussopimusten vastaisia.
Lakimuutosten tarkoituksena on muuttaa maan kieleksi kaikissa kouluissa ainoastaan latvia vuoteen 2025 mennessä. Laki koskee myös kaksikielisiä ja vähemmistökielillä toimivia laitoksia.
Muutos huolestuttaa Natalia Kožanovaa, joka on venäjänkielinen latvialainen ja taustaltaan venäjänopettaja.
Tällä hetkellä hän työskentelee johtajana venäläisessä kulttuurikeskuksessa, joka toimii Daugavpilsissä normaaliin tapaan. Keskuksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Venäjän valtion kanssa, vaan se on yksi kolmesta kaupungin rahoittamasta kulttuurikeskuksesta. Monikulttuurisesta Daugavpilsistä voi historiallisista syistä löytää myös puolalaisen ja valkovenäläisen kulttuurikeskuksen.
Natalia Kožanova johtaa Daugavpilsin venäläistä kulttuurikeskusta.
Vain latviankielisestä tekstistä ymmärtää, että rakennuksessa sijaitsee venäläinen kulttuurikeskus. Venäjän lippuja kulttuurikeskuksesta ei löydy yhtäkään.
Missään ei näy Venäjän lippua tai muita valtiollisia tunnuksia; ei ovella eikä sisäpuolella kaksikerroksisessa rakennuksessa.
”Yritämme olla tarttumatta politiikkaan”, Kožanova kertoo. ”Keskitymme perinteiseen venäläiseen kulttuuriin.”
Johtaja istuu keskellä huonetta, jonka seiniä kiertävät hyllyrivit on kuorrutettu venäläisillä maatuska-nukeilla. Värikkäästi maalatut pitkät pöydät ja tuolit ovat kuin slaavilaisesta kansansadusta. Huone toisensa perään on täynnä esimerkiksi venäläistä sinivalkoista posliinia tai maalauksia venäläisistä kansansaduista.
Kansankulttuurin tallettamisen lisäksi keskus saa yhä enenevissä määrin nuorten kielen opetukseen liittyviä kyselyitä.
”Venäjänkielisten perheiden vanhemmat kyselevät, voisiko kulttuurikeskus opettaa heidän lapsilleen venäjää”, Kožanova sanoo. Hän on huolissaan, tuleeko syksyllä voimaan astuva lakimuutos vaikuttamaan siihen, voivatko venäjänkieliset lapset tulevaisuudessa opiskella äidinkieltään. Kožanovan mukaan venäjää voinee Latviassa opiskella vielä pari vuotta vieraana kielenä, mutta sitten opetus loppuu kouluista kokonaan.
Välillä venäjäksi puhuva Kožanova menee itsekin sanoissaan sekaisin: työkieli on yleensä latvia ja jotkut aihealueet tutumpia sillä kielellä.
Natalia Kožanova esittelee Venäjän kulttuurikeskuksen seinällä olevaa isovanhempiensa kuvaa huoneessa, joka on sisustettu viime vuosisadan alun tapaan. Kožanova pyrkii säilyttämään katoavaa kulttuuriperintöä.
Politiikkaa välttelevä venäläisen kulttuurin vaalija tunnustautuu pasifistiksi. Myös Ukrainan sodasta hänellä on selvä käsitys.
”Ihmisiä kuolee. Venäjänkielisenä tilanne on minulle absoluuttinen katastrofi”, hän huokaisee.
Daugavpilsissä Venäjän kulttuurikeskusta lähes vastapäätä sijaitsee ortodoksikirkko.
Mustissa takeissaan Kunnian puistossa kulkevat ukrainalaiset Svetlana ja Alla pysähtyvät hetkeksi keskustelemaan. He ovat paenneet Harkovasta toukokuussa ja asuvat nyt pakolaiskeskuksessa.
”Kaikki tämä on meistä harmillista”, Alla kommentoi patsaan siirtoa.
”Ei olisi tarvinnut viedä”, sanoo puolestaan Svetlana.
Kaksikko on sopeutunut latvialaiskaupunkiin hyvin, vaikka heidän äidinkielensä on ukraina. Alla näkee kaupungin kaksikielisyydessä yhtymäkohtia omaan kaksikielisyyteensä.
”Olen sitä mieltä, että jokaisen kansan on osattava omaa kieltään. Tämä on venäjänkielinen kaupunki, mutta paikalliset osaavat latviaa”, Alla selittää. Vähän samalla tavalla he osaavat venäjää, vaikka heidän äidinkielensä on ukraina.
He kuitenkin haaveilevat kotiinpaluusta ja puhumisesta taas omalla äidinkielellään.
”Kunnia Ukrainalle”, Alla sanoo.
Harkovalaiset Alla (vas.) ja Svetlana (oik.) harmittelivat siirretyn neuvostopatsaan kohtaloa.
Kunnian aukiolla seisseen neuvostopatsaan paikalla on nyt vain kukkia ja kynttilöitä.
Monien eurooppalaiskaupunkien julkikuvaa koristavat tätä nykyä Ukrainan liput. Daugavpilsistä niitä ei ole löytyä hakemallakaan. Toisaalta ei näy mitään merkkejä Venäjä-mielisyydestäkään.
Paitsi ehkä internetistä. Kun etsii tietoa Daugavpilsin kaupungista, ei voi olla huomaamatta viime syksyisiä uutisia, joissa kaupungin pormestari Andrejs Elksniņš väittää Krimin niemimaan kuuluvan Venäjälle. Tai kuinka pormestari perustelee sitä, miksi Ukrainan lippuja ei näy kaupungilla. Tai kuinka hän on vastustanut Kunnian puiston neuvostopatsaan siirtämistä.
Pormestarin Krim-kommenttia riensi tuoreeltaan kommentoimaan jopa Latvian ulkoministeriön edustaja Oleg Nikolenko. Hän vakuutti, ettei näkemys heijasta maan virallista kantaa.
Daugavpilsin pormestari Andrejs Elksniņš
Elksniņš sanoo nyt HS:lle, että media on tulkinnut hänen sanojaan väärin. Hän täsmentää tarkoittaneena, että Venäjän vuonna 2014 miehittämä niemimaa kuuluu de facto, tosiasiallisesti, Venäjälle, hän sanoo. Latvian parlamentin mukaan de jure, oikeudellisesti, se kuitenkin kuuluu Ukrainalle. Vastausta pitää hieman kalastaa, mutta lopulta juristitaustainen pormestari myöntää, että parlamentin kanta on myös hänen kantansa.
Mitään konfliktia kaupungissa ei Elksniņšin mukaan ole meneillään eikä mistään Venäjä-mielisyydestäkään kannata puhua.
”Daugavpils on osa Latviaa ja tulee aina olemaan”, Elksniņš sanoo.
Neuvostopatsaan siirtämistä hän sanoo kyllä vastustaneensa. Virallisesti sitä vastustaa koko Daugavpilsin kaupunginhallitus, joka on nyt riitauttanut patsaan siirtämispäätöksen, Elksniņš kertoo.
”Kaupungin asukkaille nämä patsaat symbolisoivat taistelua fasismia vastaan”, pormestari sanoo. Monilla vanhemmilla ihmisillä on toisessa maailmansodassa sotineita sukulaisia, joilla ei ole hautoja. Siksi he laskevat kukkia näille muistomerkeille, hän selittää.
”Kolmenkymmenen vuoden ajan poliitikkomme kävivät laskemassa patsaille kukkia, ja ne eivät symbolisoineet miehitystä – mutta nyt ne ovat sitten yhtäkkiä alkaneetkin symbolisoida?”
Mitä tulee Ukrainan lippuun, sitä ei Elksniņšin mielestä tarvitse ripustaa minnekään, jotta tuki Ukrainalle tulisi todistetuksi.
”Minun mielestäni kaupungin teot puhuvat puolestaan. Ja me olemme sodan alusta asti ottaneet tänne pakolaisia Ukrainasta”, hän perustelee.
Pormestarin mukaan Daugavpils oli ensimmäisiä kaupunkeja, joka otti Ukrainasta pakolaisia. Yhteensä heitä on tullut noin 2 500. Se, kuinka moni on jäänyt kaupunkiin, ei ole tiedossa. Pakolaiskeskuksessa ukrainalaisia on Elksniņšin mukaan noin 200.
Monet Daugavpilsiin tulleet ukrainalaiset puhuvat venäjää. Pormestarin mukaan heitä on tullut erityisesti Itä-Ukrainasta Donbasin alueelta ja Harkovasta, joka on Daugavpilsin ystävyyskaupunki.
Ja kyllä se Ukrainan lippukin on liehunut salossa kerran tänä vuonna, pormestari muistuttaa. Päivä oli 24. helmikuuta – Venäjän hyökkäyksen vuosipäivä.
Ukrainalaispakolaiset rekisteröidään Daugavpilsin turistikeskuksessa. Sieltä he saavat myös paikalliset matkapuhelinliittymät.
