Tallinna
Tallinnan bussiasemalla neuvontahuone, jonka ovi on auki. Huoneen sinikeltaiset julisteet toivottavat tervetulleeksi ukrainaksi, venäjäksi ja viroksi.
Kolme virkailijaa odottaa asiakkaita.
Venäjältä, Baltiasta tai muuta kautta Tallinnaan saapuville Ukrainan pakolaisille tarjotaan täällä on mahdollisuutta majoittua Viron sijaan myös Suomeen.
Tartutaanko mahdollisuuteen?
Juuri nyt pakolaisille kerrottavat majoituspaikat ovat Tallinnan satamassa laivassa, Keski-Virossa Põltsamaalla tai Suomessa Lahden seudulla. Lemmikkieläimen kanssa tulijoita suunnataan Riihimäelle päin tai Saarenmaalle. Majoituspaikat vaihtelevat viikoittain sen mukaan, missä on tilaa. Suomeen suunnataan uusia tulijoita, jotka eivät kuulu tilapäisen suojelun piiriin muualla EU:n alueella.
”Aamulla lähetimme yhden naisen laivaan miettimään”, virkailija sanoo.
Tallinnan satamassa pakolaisten väliaikaisena majoituspaikkana on matkustaja-alus Isabelle.
Varsovasta Tallinnaan saapuu vuorokaudessa parikymmentä, ja Pietarista tusina bussia, mutta matkustajat kulkevat neuvontapisteen ohi. Seuraavaa potentiaalista Suomeen lähtijää ei näy.
Viime vuoden aikana Viroon tuli niin paljon ukrainalaisia, että väkiluvussa tilastoitiin kahden prosentin kasvu, 1 357 739:ään. Siitä tuli ensimmäistä kertaa pakolaisten kohdemaa.
Suhteutettuna väkilukuun sotapakolaisia tuli Viroon paljon enemmän kuin Suomeen. Tilapäistä suojelua on Virosta hakenut vuoden aikana yli 40 000, Suomesta yli 50 000 ukrainalaista. Niinpä maat sopivat viime vuoden lopulla, että tilapäisen suojelun hakijoita voi suunnata myös yli meren Suomen vastaanottokeskuksiin. Määräksi sovittiin enimmillään sata viikossa. Oletus oli, että tulijoiden määrä kasvaa talvella.
”Oletus ei toteutunut. Ukrainassa on valtava taistelutahto ja halu olla omassa maassa”, sanoo palvelupäällikkö Liis Paloots. Hän järjestää pakolaisten vastaanottoa Viron sosiaalivakuutusviraston kriisinhallintaosaston liikkuvuusryhmässä.
Palvelupäällikkö Liis Paloots Viron sosiaalivakuutusviraston kriisinhallintaosastolta järjestää pakolaisten vastaanottoa. Tallinnan bussiasemalla pakolaisten neuvontapisteessä on kuivamuona- ja suklaavarasto.
Puolentoista viikon aikana 9.–20. helmikuuta noin sadalle Viroon tulleelle ukrainalaiselle tarjottiin mahdollisuutta asettua Suomeen. Tarkoitus oli koota kymmenen hengen ryhmä, mutta lopulta Suomeen lähti yksi kolmejäseninen perhe ja kissa. He olivat ensimmäiset siirtosopimuksen kautta Suomeen tulleet.
Helmikuussa Viroon tuli viikoittain enää noin neljäsataa ukrainalaista, joista noin puolet oli suunnittelemallaan läpikulkumatkalla ja noin puolet jäi Viroon. Tilasto sisältää Venäjän kautta rajan ylittäneet.
Viroon jäädään yleensä sukulaisten, tuttujen tai työpaikan vuoksi. Jo ennen sodan alkua Virossa asui tai työskenteli kymmeniätuhansia ukrainalaisia.
Jos maahantulijalla ei ole tiedossa majapaikkaa, viranomaiset kertovat mahdollisuudesta mennä Suomeen. Viralliset neuvontapisteet ovat Tallinnan lisäksi Koillis-Virossa Jõhvissä ja etelässä Tartossa ja Pärnussa. Niihin pakolaisten pitäisi löytää rajaviranomaisten ohjaamana, mutta tieto leviää myös ukrainalaisten sosiaalisen kanavan verkostojen kautta.
”Osalle Viro on tuttu neuvostoajan perintönä.
Neuvontahuoneen tiskillä ohjelehtiset Viroon jääville ovat värikkäitä brosyyreja. Niiden vieressä on valkealle kopiopaperille tulostettu Suomen maahanmuuttoviraston ohjeistus tilapäisen suojelun hakijalle.
Kun ukrainalaiset harkitsevat siirtymistä Suomeen, tavallisimpia kysymyksiä ovat: mikä on keskipalkka? Kuinka nopeasti pääsee töihin? Miten kaukana majoituspaikka on Helsingistä? Onko majoitus asuntolassa vai yksityisasunnossa? Mitä kieliä siellä puhutaan? Pitääkö lasten käydä koulua?
Monelle on oleellista se, että Virossa voi pärjätä venäjän kielellä. Jotkut kysyvät mahdollisuudesta panna lapsi venäjänkieliseen kouluun. Osalle Viro on tuttu neuvostoajan perintönä.
”Tämäkin on painanut vaakakupissa Viron hyväksi”, sanoo Paloots.
Oleellista on, että ihminen valitsee sijoituspaikkansa itse.
”Jos paikka on Viro, se on Viro. Meillä on lainsäädäntöön ja moraaliin perustuva velvollisuus auttaa ukrainalaisia niin kauan, kuin apuamme tarvitaan”, sanoo Paloots.
Ukrainalaismies kysyy apua työsuhteensa päättymisen vuoksi pakolaisten neuvontapisteestä Tallinnan bussiasemalla.
Hiljattain Virossa julkaistiin Tarton yliopiston tutkimus, jonka mukaan ukrainalaiset ovat sopeutuneet yhteiskunnan osaksi suhteellisen nopeasti. Virossa ukrainalaislasten kouluvelvollisuus alkoi ensimmäisen vuoden aikana, ja 80 prosenttia lapsista käy koulua. Työikäisistä 55 prosenttia on löytänyt töitä, ja yksityisen asunnon on löytänyt kaksikolmasosaa. Suuri osa tulijoista korkeasti koulutettuja naisia. He eivät työskentele koulutustaan vastaavalla alalla, mutta eivät kuitenkaan harkitse työpaikan vaihtoa. Tämän voi tulkita tyytyväisyydeksi.
”Ei ole epäilystäkään, että ukrainalaiset ovat olleet Viron taloudelle hyödyksi. Hehän maksavat veroja eivätkä ole tulleet elämään tukien varassa”, professori Raul Eamets Tarton yliopistosta sanoi Viron yleisradioyhtiö ERR:lle.
Bussiaseman odotushuoneen seinillä on Viron viranomaisten sinikeltaisten ”Tervetuloa”-infolehtisten myös tamperelaisyritys Nauhan ilmoitus, jossa tarjotaan palveluja Suomeen haluaville ukrainalaisille. Ihmiset kiiruhtavat niiden ohi.
Varsovan-bussilta saapuu nuori nainen kahden suuren matkalaukun ja kissakassin kanssa. Natalia Bakhmet kertoo matkustaneensa kissansa Leon kanssa kaksi vuorokautta. Hän tulee Itä-Ukrainasta Luhanskin alueelta, joka on pääosin Venäjän miehittämä. Hän on matkasta väsynyt eikä tiedä, minne mennä.
””En tiedä Suomesta yhtään mitään.”
Bakhmet nousi Tallinnan-bussiin Varsovassa siksi, että Virossa työskentelevät tutut olivat kertoneet viihtyvänsä. Hän nostaa matkalaukun päällä olevan kissakassin kaksin käsin porrasaskelmia ylös pakolaisten neuvontahuoneeseen.
”Etsin kattoa pään päälle, paikkaa missä asua ja työskennellä, sillä minulla ei ole asuinpaikkaa. Ukrainassa ei ole paikkaa, missä asua”, hän sanoo.
Neuvontapisteessä virkailija tarkistaa henkilöyden ja haastattelee Bakhmetin kahden kesken. Täällä hän kuulee, että yhtenä vaihtoehtona on jatkaa matkaa Suomeen. Hän istuu lukemaan Suomen maahanmuuttoviraston neljäsivuista tietopakettia tilapäisen suojan hakijoille. Leo-kissa naukuu kassissa.
”En tiedä Suomesta yhtään mitään: minkälaisia mahdollisuuksia siellä on tai minkälainen on mentaliteetti”, Bakhmet sanoo.
Virossakin Bakhmet on ensimmäistä kertaa. Kumpikin maa on yhtä vieras. Hän muistaa tuttujensa sanoneen, että Suomessa on enemmän mahdollisuuksia kuin Virossa.
”Niin puhutaan”, hän sanoo.
Bakhmet päättää samantien, että lähtee Suomeen. Päivän päätteeksi hän on ainoa, joka on päättänyt asiasta Tallinnan bussiaseman neuvontapisteessä. Kaksi ihmistä on kieltäytynyt. Yksi nainen ja kaksi perhettä ovat pyytäneet miettimisaikaa.
Natalia Bakhmet ja Leo-kissa jäävät Tallinnaan odottamaan evakkomatkan jatkumista yli meren.