Lontoo
Jos vanhemmilla ei olisi taipumusta koulu- ja luokkashoppailuun eli ajamaan lastensa parasta, ei Yhdysvalloissa olisi ehkä koskaan nähty vaikutusvaltaista Obaman presidenttipariskuntaa.
Michelle Obama kertoo omaelämäkerrassaan Minun tarinani, kuinka hän pikkutyttönä joutui rauhattomalle luokalle, jossa oppimisesta ei tullut mitään.
Pikku-Michellen äiti Marian Robinson ei jäänyt katselemaan tyttärensä turhautumista toimetonna. Hän aloitti kulisseissa viikkojen lobbausprojektin, jonka ansiosta tytär ja pari muuta lahjakasta lasta siirrettiin lopulta saman koulun ylemmälle ja rauhallisemmalle luokalle.
Se muutti elämäni, Michelle Obama kirjoittaa.
Suomessa vanhemmat ovat päässeet pitkään paljon helpommalla. Jälkikasvu on kävellyt tai hiihtänyt itse lähikouluun, ja erinomainen suomalainen koulujärjestelmä on hoitanut loput.
Nyt tilanne on – ainakin osissa maata – toinen.
Ylen kehuttu ja parjattu koulukone on näyttänyt koko kansalle sen minkä monet vanhemmat ovat tienneet jo vuosien ajan: segregaatio syvenee, ja se vaikuttaa koulujenkin arkeen.
Suomi on kuitenkin yhä tasa-arvon onnela verrattuna moneen muuhun länsimaahan. Eikä tarvitse lähteä Yhdysvaltoihin asti.
Euroopassa esimerkiksi Britanniassa asuinalueiden ja koulujen keskinäiset erot ovat paljon suuremmat kuin Suomessa. Samalla myös luokkaerot ovat jyrkemmät, ja luokkanousu vaikeampaa.
”Pohjoismaista Britanniaan muuttavista vanhemmista kuoriutuu usein kouluhaukkoja.
Britanniasta katsottuna Suomessa vallitsee yhä kova luottamus siihen, että tavallinen lähikoulu on lähtökohtaisesti myös ”hyvä” koulu. Saarivaltakunnassa tällaiseen naiiviuteen ei ole varaa.
Monille Britanniassa asuville keskiluokkaisille vanhemmille on pyhä velvollisuus tarjota lapsille mahdollisimman hyvä koulutus. Sama koskee niitä kunnianhimoisia maahanmuuttajaperheitä, jotka haluavat kirittää lapsiaan hyviin asemiin brittiyhteiskunnassa.
Myös Suomesta ja muista Pohjoismaista Britanniaan muuttavista vanhemmista kuoriutuu usein kouluhaukkoja. Sosiaalisen median keskusteluryhmissä monen perheen tärkein kysymys on, että missä kannattaa asua, jotta lapset saadaan mahdollisimman hyviin kouluihin.
(Vaikka brexit on lopettanut EU-kansalaisen vapaan maahanmuuton Britanniaan, eivät ovet ole tyystin sulkeutuneet. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset ja muut osaajat ovat tervetulleita, kun viisumiehdot täyttyvät.)
”Harvalla on varaa yksityiskouluihin.
Britanniassa vanhemmat lukevat ahkerasti erilaisia koulujen ranking-listoja. Raamattuja ovat valtion virallinen koulukone sekä The Sunday Times -lehden vuodesta 1993 julkaisema Parent Power Schools Guide -listaus.
Mutta vaikka Britannia on kuuluisa kalliista yksityiskouluistaan, ei hyvä koulu ole välttämättä maksullinen, eikä kallis yksityiskoulu hyvä.
Vain seitsemän prosenttia briteistä on käynyt maksullisen yksityiskoulun, kertoo vuonna 2019 julkistettu sosiaalista liikkuvuutta kartoittava raportti. Vielä harvempi on käynyt huippuyliopiston Oxfordin tai Cambridgen.
Yhteiskunnan huippupaikoista yksityiskoulujen kasvatit ovat napanneet kuitenkin 39 prosenttia.
Erityisesti tämä pätee tuomareiden, huippuvirkamiesten, päärien ja diplomaattien joukossa. Jopa sanomalehtien kolumnisteista kolmannes on käynyt yksityiskoulun sekä opiskellut Oxfordin tai Cambridgen yliopistossa
Harvalla on kuitenkaan varaa yksityiskouluihin.
Etuoikeutettuja ovatkin ne brittiperheet, jotka asuvat hyvän ja ilmaisen valtionkoulun vieressä. Lähikoulun taso näkyy tietysti asuntojen hinnoissa.
Lontoossa monet keskiluokkaisetkin perheet alkavat olla liian köyhiä asuakseen perinteisillä keskiluokkaisilla alueilla. Asuntojen hinnat ovat pilvissä, ja vuokra-asuntotilanne on erittäin huono.
Talouslehti FT:n mukaan Lontoossa jyllää jo niin sanottu inheritocracy eli perintökratia. Omistusasuntoon on vaikea päästä kiinni ilman perintöä tai vanhempien taloudellista tukea.
Yhtä lailla on yleistä turvautua isovanhempien apuun lasten koulumaksujen kanssa. Tai sitten pitää olla rikas tai jättinettotuloinen.
Yhden lapsen yksi kouluvuosi brittiläisessä yksityiskoulussa maksaa keskimäärin 17 000 euroa. Mediaanivuosipalkka kokopäivätyöstä on puolestaan noin 37 500 euroa, kertovat tilastot.
”Englannissa koulua käyvistä lapsista jo 34,5 prosenttia tulee ”etnisistä vähemmistöryhmistä”.
Lontoossa segregaatiota eli alueiden sosiaalista eriytymistä on yritetty hidastaa jo perinteisesti rakentamalla kunnallisia vuokra-asuntoja myös vauraille alueille.
Sosiaalisen integraation edistäminen on yksi Lontoon työväenpuoluelaisen pormestarin Sadiq Khanin päätavoitteista. Tässä isoja haasteita ovat kallis asuminen, heikko tulotaso sekä osan väestön huono englannin kielen taito.
Tilastojen mukaan yksin Englannissa on yhdeksän miljoonaa koululaista. Kouluja Englannissa on yli 24 000.
Oppilaista jo lähes viidenneksellä (19,5 prosentilla) äidinkieli on jokin muu kuin englanti. Päiväkoti-ikäisistä osuus on 29,1 prosenttia.
Englannissa koulua käyvistä lapsista jo 34,5 prosenttia tulee ”etnisistä vähemmistöryhmistä”, kertovat samat tilastot. Vähemmistöihin luetaan tässä yhteydessä kaikki muut kuin ”valkoiset britit”.
Britanniassa luokka-asemaa ei määrittele ensisijaisesti tulotaso, vaan koulutus sekä sosiaaliskulttuuriset taidot ja verkostot.
Yhtä lailla luokka-aseman ja äänestyskäyttäytymisen yhteys ei ole itsestäänselvä. Moni keskiluokkaan kuuluva äänestää työväenpuoluetta, ja arvokonservatiivi työväenluokan jäsen puolestaan konservatiivipuoluetta.
Ei ole harvinaista kuulla keskiluokkaisen britin haukkuvan ”yksityiskouluja käyneet elitisti-toryt” eli konservatiivihallituksen maan rakoon. Hetken päästä hän saattaa tosin jo ruveta kertomaan omista lapsistaan ja lasten erinomaisista yksityiskoulusta.
Oman jälkikasvun paras nokittaakin yhteisen hyvän.
Monet poliitikot tosin yrittävät vetää matalampaa profiilia. Tuiki tavallinen koulutausta voi olla jopa vaaliase. Esimerkiksi edellinen lyhytaikainen konservatiivipääministeri Liz Truss ylpeili usein sillä, että hän kävi aivan tavallisen koulun.
Perheriitojakin lasten koulutus aiheuttaa.
Työväenpuolueen entinen johtaja Jeremy Corbyn ja tämän entinen puoliso päätyivät 1990-luvulla avioeroon poikansa koulutuksen takia.
Vasemman laidan Corbyn halusi lapsen käyvän tavallista lähikoulua. Vaimo taas koki, että mikään ei ole yhtä tärkeää kuin lapsen hyvä koulutus. Siksi pojan piti saada käydä lahjakkaille lapsille tarkoitettua vuonna 1573 perustettua valtion poikakoulua.
Vaimon kanta voitti.
