Ukrainalainen Butšan kaupunki nousi viime vuonna kansainväliseen tietoisuuteen kun paljastui, että venäläisjoukot olivat toimineet raakalaismaisesti paikallista siviiliväestöä vastaan. Butšassa viimein kävi selväksi, etteivät venäläiset kunnioita mitään sodankäynnin sääntöjä. Siviilejä teloitettiin kadulle, talot poltettiin. Se mikä ei ollut pultattu kiinni, varastettiin.
Kun venäläiset vetäytyivät kaupungista vajaa vuosi sitten, kaupunkia halkova Rautatieasemakatu muistutti maailmanlopun näkymiä.
Tielle oli tuhottu venäläisten panssarikolonna, ja sotaromua oli kaikkialla. Panssarivaunujen tornit olivat lentäneet räjähdysten voimasta katua reunustavien omakotitalojen päälle ja venäläiskalusto oli palanut niin pahoin, että sulaneet alumiiniosat olivat valuneet kadulle lätäköiksi. Ne harvat kaupunkilaiset, jotka olivat vielä paikalla ja selvinneet raakuuksista ja taisteluista elossa, olivat shokissa.
Torstaina, päivää vaille vuosi Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta kontrasti Rautatieasemakadulla ei voisi olla suurempi vuodentakaiseen verrattuna.
Kadun varrella olevia omakotitaloja rakennetaan kiivaasti uudelleen. Lautapinoja on siellä täällä, betonia sekoitetaan saavissa ja sirkkeli vonkuu kaikkialla. Vanhoja rakenteita puretaan ja uutta rakennetaan.
Työmiehet korjaavat taistelussa tuhoutunutta omakotitalon kattoa Butšassa.
Tuhoutuneiden talojen paikalle on nopeasti rakennettu uusia entistä ehompia Butšassa.
Työmies heittelee roskia lavalle Butšassa ja tekee tilaa remonttitarpeille, muun muassa lämpöeristeeksi tarkoitetuille styroksipaaleille.
Kadun varrella asuva Krimin tataari Rustem Usmanov kertoo, kuinka jälleenrakensi tuhoutunutta taloaan, koska uskoo tulevaisuuteen.
”Odotamme Ukrainan voittavan sodan niin pian kuin mahdollista, ehkä joskus kesällä. Uskoni on vahva, koska koko maailma auttaa meitä ja antaa Ukrainalle moderneja aseita”, Usmanov sanoo.
Hän tuntee voitonriemua muistellessaan kotitalonsa eteen tuhottuja venäläisaseita: ne kun olivat saman ikäistä kalustoa kuin mihin Usmanov tottui ollessaan neuvostoarmeijassa 80-luvulla.
Usmanovilla on toinen veli Krimillä Sevastopolissa ja toinen Pietarissa. Heidän kanssaan ei sodasta voi juuri jutella, koska heidän mielensä on Usmanovin mukaan Venäjän propagandan aivopesemä.
Kansakunnilla on sanottu kuluvan noin kolme sukupolvea, ennen kuin sodista on selvitty. Sama on edessä myös Ukrainalla. Sodan kaunat ja syyttely eivät tule päättymään Ukrainassa vuosikymmeniin.
Butšassa asuva Krimin tataari Rustem Usmanov uskoo Ukrainan voittoon.
”Riippuu paljon venäläisistä, kuinka he tulevat käymään tekemisiään läpi. Ukrainalla ei ollut mitään Venäjää vastaan ennen vuotta 2014, jolloin venäläiset veivät meiltä Krimin ja aloittivat sodan. Venäjä teki meistä vihollisia. Me emme olleet ne, jotka halusivat toisten maita. Halusimme kuulua Eurooppaan, mutta se ei Venäjälle sopinut”, Usmanov summaa.
Se on Usmanovin mukaan kuitenkin selvää, ettei minkäänlainen suhteiden parannus maiden välillä voi alkaa niin kauan kun presidentti Vladimir Putin on vallassa.
”Ei hänen kanssaan voi mistään neuvotella.”
Vasili Podik ja Sasha Doutšik remontoivat taloa Butšan pahamaisella taistelupaikalla.
Surmatuista siviileistä ja tuhotusta venäläiskolonnasta maailmankuuluksi tullut Butša on tänään täynnä remonttimiehiä, lauta- ja tiilikasoja ja vasaroiden pauketta.
Butšalainen Vasyl Moltšan remontoi kotiaan taistelujen jäljiltä ja antaa kaataa vaurioituneen betoaitansa uuden entistä ehomman tieltä.
Kadun toisella puolella olevassa talossa kuoli isäntä kaupungin taisteluissa. Verenhukka oli kuulemma kohtalokas.
Talon edessä Serhiksi esittäytyvä rakennusmies kertoo olevansa ylpeä siitä, että saa jälleenrakentaa pahoin tuhoutunutta Butšaa. Hän heittelee neuvostovalmisteisen Kamaz-kuorma-auton lavalle rakennusjätettä ja kertoo tulleensa jälleenrakennustöihin työmaalta Hollannista.
”Ai miksikö suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti? Kuule: venäläiset ovat kohdelleet meitä kaltoin jo kolme vuosisataa, mutta eivät ole vieläkään onnistuneet meitä lannistamaan. Ukraina seisoo edelleen vahvasti omilla jaloillaan”, Serhi arvioi.
Hän kokee Venäjän jättäneen toimillaan niin syvät arvet maiden suhteisiin, että ne eivät tule nopeasti paranemaan.
”Niin kauan kun on tämän sodan muistavia, minkäänlaista suhteiden parannusta ei ole luvassa.”
Ukrainalaisten toivoa valoisammasta tulevaisuudesta ovat lisänneet myös puheet maan mahdollisesta jäsenyydestä Euroopan unionissa ja sotilasliitto Natossa. Ukraina on toivonut pikaista pääsyä EU:hun, mutta käytännössä jäsenyys ei tule olemaan realistista vuosikausiin. Unelma kuitenkin elää Rautatieasemakadulla.
”Odotan, että pääsemme pian niin EU:hun kuin Natoonkin”, Serhi toivoo.
Valentin Djatšenko kärrää hiekkaa Irpinissä tuhoutuneen kotitalonsa pihaan, johon hän on jo valanut paalut uutta väliaikaismökkiä varten.
Niin ikään Kiovan lähellä oleva Irpinin kaupunki kärsi pahoja tuhoja venäläisten hyökkäyksessä.
Räjähtäneitä ja palaneita taloja näkee edelleen monin paikoin. Mutta myös Irpinissä uskotaan tulevaisuuteen ja yhä kunnostuskelpoisia taloja remontoidaan asuinkelpoisiksi.
Valentin ja Olena Djatšenkon kotitalo tuhoutui venäläisten hyökkäyksessä, mutta nyt pariskunnan pihalle on kaivettu metrin syvyyteen betonipaalut. Niiden päälle on tulossa pian konttirakennus uudeksi kodiksi. Uuden kodin maksoi amerikkalainen hyväntekijä Utahista
Pariskunta toistaa useaan otteeseen, kuinka kiitollisia he ovat kaikille Ukrainaa auttaneille ulkomaille, myös Suomelle. Pariskunta ja heidän lapsensa pakenivat sotaa ulkomaille Liettuaan, Portugaliin ja Italiaan. Nyt kaikki ovat tulleet takaisin.
”Koko perheemme uskoo parempaan tulevaisuuteen. Se tietysti surettaa, että lapsenlapseni kysyy minulta aina, että isoäiti, milloin sota oikein loppuu”, Olena kertoo betonipaalujen keskellä.
Olena ja Valentin Djatšenko purkavat peräkärrystä hiekkasäkkejä tuhoutuneen talonsa tontille uuden talon perustuksia varten.
Lämmityksensä menettäneen irpiniläisen kerrostalon asukkaista jotkut ovat virittäneet huoneistoonsa puukamiinan, jonka savutorvi tulee ikkunasta ulos.
Djatšenkojen tuhoutunutta kotitaloa vastapäätä on talo, joka on jo korjattu. Sen viereinen kerrostalo on puolestaan tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Sotilaskohteita ei lähimailla ole, vaan venäläiset ovat tulittaneet asuinalueella yksinomaan siviilien koteja.
”Ehkä suhteemme venäläisiin ei tule korjaantumaan koskaan. Niin paljon pahaa on tapahtunut ja niin paljon pahaa he meille ovat tehneet”, Valentin sanoo. Hän kuljettaa auton peräkärrystä maa-ainesta kottikärryillä uuden konttitalon pohjalle ja puhisee mennessään.
”Että tekivät tällaista kahdelle vanhalle ihmiselle”, Valentin viittaa venäläisiin.
”Millaisia he oikein ovat?”