Tallinna
Koulu näkyi lastenhuoneen ikkunasta. Se oli komea satavuotinen talo vain parin minuutin kävelyn ja yhden tienylityksen päässä, mutta sinne ei niin vain kävelty.
Se oli kaupungin ilmainen koulu, mutta saattoi hyvän maineensa vuoksi valita oppilaansa ensimmäisestä luokasta alkaen. Tulijoita oli ympäri kaupunkia ja lähikunnista.
”Koulushoppailu on johtanut pääsykoeralliin.
Kun Helsingissä koulushoppailu liittyy vieraskielisten lasten suureen osuuteen tietyillä alueilla, Tallinnassa se perustuu niin sanottujen eliittikoulujen ylivertaiseen maineeseen.
Samantapaisia maineikkaita kaupungin kouluja on Tallinnan keskustassa puoli tusinaa. Niissä on musiikki-, kieli- ja matematiikkapainotteisia luokkia, mutta se ei ole niiden ainoa vahvuus. Muutkin koulut ovat lisänneet painotuksia, kuten ohjelmointia, mutta shoppailua tämä ei ole pysäyttänyt. Kaupungin eliittikoulujen vetovoima perustuu osin perinteeseen. Sitä vahvistavat listaukset, jotka tehdään ylioppilaskokeita vastaavien lukion päättökokeiden perusteella. Vaikka lukioon on pyrittävä erikseen, tulokset tuovat mainetta koko opinahjolle.
Tallinnassa koulushoppailu on johtanut pääsykoeralliin, sillä keskustan koulut eivät voi vastaanottaa kaikkia halukkaita. Muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan 70 prosenttia tallinnalaisista kävi ensimmäisen luokan pääsykokeissa.
”Lapsi oli oppinut jännittämään, keskittyi ja tuli hyväksytyksi.
Osallistuin koulushoppaukseen kolmena vuonna. Näin, kuinka kaupunki yritti hillitä ilmiötä ja kuinka shoppailu ja samalla kilpailu vain kiihtyi.
Ensimmäisellä kerralla valitsin koulun sijainnin vuoksi. Lähimmässä koulussa ei ollut luokkaa alueen lapsille. Valitsin hänelle, varmuuden vuoksi, kolme koulua. Niiden pääsykokeisiin hänet veisin. Tarkoitus oli välttää lapsen päätyminen vilkasliikenteisen tien varrella sijaitsevaan kouluun, jonka levottomuudesta huhuttiin. Sinne kaupunki olisi hänet sijoittanut.
Ensimmäisen luokan oppilas tallinnalaisessa koulussa vuonna 2009.
Pääsykokeet eivät sujuneet täysin suunnitelmien mukaan. Ensimmäisessä testissä lapsi ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hän suoritti tehtävät kaikkein nopeiten eikä huomannut kaikkia kysymyksiä. Toisella kertaa emme suoriutuneet edes pääsykokeeseen, sillä olin sotkenut kahden koulun nimet toisiinsa ja vein hänet väärään aikaan väärään paikkaan. Kolmas pääsykoe oli naapurikoulussa. Lapsi oli oppinut jännittämään, keskittyi ja tuli hyväksytyksi.
”Naapurustomme oli täynnä seitsenvuotiaita, joita ei näkynyt.
Kun toinen lapsi tuli oppivelvollisuusikään, Virossa oli herännyt kriittinen keskustelu ensiluokkalaisten pääsykoerallista. Lapsen kehityksen kannalta testit tulivat liian aikaisin. Pääsykokeisiin trimmattu lapsi ei välttämättä pärjännytkään oppitunnilla.
Järjestelmä suosi vauraampia, sillä testeihin valmistauduttiin maksullisilla tunneilla. Enemmistö tallinnalaisista kävi maksullista esikoulua tavallisen kaupungin esikoulun lisäksi. Niin myös omat lapseni. Mutta koska niin suuri osa kävi maksullista esikoulua, moni palkkasi lisäksi yksityisopettajan.
Esikoisemme luuli perhettämme köyhäksi sen jälkeen, kun oli vieraillut luokkatoveriensa suurissa taloissa.
Kun seuraavan lapsen oppivelvollisuus läheni, huokasimme helpotuksesta. Kaupunki oli päättänyt, että jokaisen lapsen pitää päästä kodin lähelle kouluun.
Pian naapurustomme oli täynnä seitsenvuotiaita, joita ei todellisuudessa näkynyt. Vanhemmat olivat rekisteröityneet asukkaiksi konttoreihinsa tai tuttujen kiinteistöihin, legendan mukaan jopa yleiseen saunaan. Koulu avasi alueen lapsille lisäluokan, mutta koska tilasta oli pulaa, he voisivat tulla tunnille vasta iltapäiväksi. Vain englanti- ja musiikkipainotteinen luokka olisivat aamupäivisin.
Keskimmäinen lapsi pääsi aamupäiväryhmään musiikkiluokalle. Kokouksessa rehtori vetosi vanhempiin, että kaikki kertoisivat koululle todellisen osoitteensa. Eräässä toisessa koulussa vaadittiin naapurien allekirjoittama todistus siitä, että lapsi asuu osoitteessa, jossa on kirjoilla.
Koska enemmistö vanhemmista shoppaa samoja kouluja, niiden maine kasvaa entisestään. Joihinkin pääsee vain kymmenesosa hakijoista.
Kolmannen lapsen pyrkiessä kouluun, kouluralli oli kiihtynyt entisestään. Maksullinen esikoulu ja saneluharjoitukset kotona eivät enää riittäneet. Ystäväni tiesi, että nyt kaikki käyvät yksityistunneilla ja että olemme myöhässä. Tuttu opettaja kertoi, että hänen luonaan käy viisivuotiaita mutta lupasi auttaa. Ostimme kaupasta kirjan, jossa oli eri koulujen vanhoja pääsykoetehtäviä. Logiikkaa mitattiin esimerkiksi sudokulla.
Kun tieto kolmannen lapsen hyväksynnästä tuli, purskahdin hallitsemattomaan itkuun avokonttorissa. Niin on päättynyt jokainen koulushoppailuni.
”Karuselli pyörii entiseen malliin.
Kokemukseni on viime vuosikymmeneltä, mutta karuselli pyörii entiseen malliin, sillä suuri osa vanhemmista valitsee yhä samat koulut. Monet ovat valmiita maksamaan shoppauksesta enemmän. Suosituimman kaupungin koulun kylkeen on noussut yksityiskoulu, jonne pääsee osa pääsykoelapsista.
Shoppailu- ja pääsykoeralli tältä vuodelta on juuri päättynyt. Tällä viikolla vanhempainliiton puheenjohtaja ja entinen eliittikoulun rehtori ovat arvostelleet järjestelmän järjettömyyttä Eesti Päevalehdessä, mutta vaaliteemaksi koulushoppailu ei Virossa noussut.
”Virolaiset ovat koulutususkovaisia. Taustalla vaikuttaa ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä”, sanoo tutkija Sandra Haugas ajatushautomo Praxisista.
Pisa-tutkimusten mukaan Viron koulun vahvuuksiin kuuluu suhteellisen yhdenmukainen taso, johon vanhempien sosiaalistaloudellinen tausta ei paljon vaikuta. Erot piirtyivät kuitenkin selvästi, kun Haugas tutki vanhempien taustan vaikutusta koulu kerrallaan Tallinnassa ja Tartossa, joissa shoppailu yleisintä.
Haugasin mukaan järjestelmä elää, koska niin monet vanhemmat sekä vaikutusvaltaiset rehtorit puolustavat niin perheiden kuin koulujen valinnan mahdollisuutta.
Eikä liene vaikea arvata, missä myös moni päättäjä on koulunsa käynyt.
