Lontoo
Brittien tyytymättömyys EU-eroon kasvaa. Selvä enemmistö äänestäjistä pitää brexitiä vääränä päätöksenä, mielipidemittaukset kertovat.
Pettymys kumpuaa brexitin käytännön seuraamuksista. Britannian jätettyä EU:n sisämarkkinat ja tulliliiton on moneen arkiseenkin asiaan tullut lisää brexit-kitkaa.
Brexit-byrokratia vaikeuttaa vientiä ja tuontia. Sisämarkkinoiden ulkopuolella voi jäädä ilman tuoreita tomaatteja. Työvoimapula ehti aiheuttaa bensiinipulankin. Myös matkustaminen sekä opiskelija- ja kulttuurivaihto ovat vaikeutuneet. Moni britti ihmettelee, kun EU-maissa ei saakaan enää oleskella niin kauan kuin haluaa.
Autoilijat jonottivat bensiiniä Lontoossa syyskuussa 2021. Polttoaineen jakelu oli poikki, koska rekkojen kuljettajista oli pulaa. Osasyy tähän oli brexit, joka lopetti EU-kansalaisten vapaan maahanmuuton.
Brexit-pettymyksen syvetessä luonnollinen kysymys on tietysti tämä: Onko näköpiirissä Britannian pikapaluu EU:n jäseneksi?
Vastaus on ei.
”Paluuta ei ole näkyvissä nyt, eikä vielä lähiaikoinakaan”, professori Catherine Barnard Cambridgen yliopistosta sanoi UK in a Changing Europe -tutkijayhteisön (UKICE) verkkotilaisuudessa helmikuun lopussa.
Puheet pikapaluusta ovat toiveajattelua. Brexitin pyörtäminen lähivuosina on poliittinen mahdottomuus.
Ilmapiiri on kuitenkin selvästi muuttumassa, kun EU-paluusta edes puhutaan. Jopa konservatiiviset brexit-henkiset brittilehdet ovat alkaneet julkaista brexit-kriittisiä kirjoituksia.
Lue lisää: Ei voi olla totta: brexit-leiri nöyrtyi ja myönsi viimein olleensa väärässä
Barnardin mukaan brexitin vastainen liikehdintä käy pienin ”corgi-koiran askelin” – ei ”kengurun askelin” niin kuin brexitin vastustajat saattavat toivoa.
Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys päätyi brexitin kannalle kesäkuussa 2016 prosentein 52–48. Englanti ja Wales kannattivat EU-eroa, mutta Skotlanti ja Pohjois-Irlanti olivat vastaan.
Brexit toteutui vaikeiden neuvottelujen jälkeen tammikuussa 2020.
Brexitin puolesta kampanjoinut Boris Johnson lupasi ennen EU-kansanäänestystä, että EU-eron myötä julkinen terveydenhuoltojärjestelmä NHS saisi lisärahoitusta 350 miljoonaa puntaa viikossa. Lupaus osoittautui katteettomaksi. Kuvassa Johnson ja niin sanottu brexit-bussi Cornwallissa toukokuussa 2016.
Eroa pehmittänyt siirtymäkausi päättyi saman vuoden lopussa. EU:n ja Britannian uusi kauppa- ja yhteistyösopimus saatiin kasaan juuri ennen takarajaa eli jouluaattona 2020.
Britannian vaikutusvaltaisimpiin kuuluva politiikantutkija John Curtice Strathclyden yliopistosta sanoo, että ensimmäinen edellytys brexitin perumiselle on äänestäjien kannan muuttuminen.
Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Lisäksi tarvitaan, että jompikumpi Britannian isoista puolueista ottaisi EU-paluu ajettavakseen. Tätä taas ei ole vielä näkyvissä.
Konservatiivipuolue on sitoutunut brexitiinsä. Nykyinen pääministeri Rishi Sunak kuuluu jopa EU-eron alkuperäisiin kannattajiin keväältä 2016.
Toisessa isossa puolueessa eli työväenpuolueessa brexit-vastaisuus kukkii ruohonjuuritasolla. Puoluejohto on kuitenkin haluton asettumaan näkyvästi brexitiä vastaan.
Labourin johtaja Keir Starmer pelkää, että brexitistä puhuminen vaarantaisi työväenpuolueen nyt lähes varmalta vaikuttavan voiton seuraavissa parlamenttivaaleissa.
Oppositiojohtaja Keir Starmer on luvannut, että labour ei lähde kumoamaan brexitiä, jos pääsee hallitusvaltaan. Työväenpuolue on ollut jo lähes kolmetoista vuotta oppositiossa.
Vaalit järjestetään todennäköisesti ensi vuonna, mutta viimeistään tammikuussa 2025. Jos labour voittaa, voi Britannian EU-linjauksiin tulla uudistuksia.
”Huhujen mukaan labour haluaisi pehmentää brexitiä. Paluu EU:hun ei ole suunnitelmissa, mutta brexitin pehmentäminen on”, Curtice sanoi.
Muutosta Britanniassa ajaa myös hidas mutta vääjäämätön demografinen kehitys.
Brexitin kannattajat ovat olleet leimallisesti vanhempaa ikäluokkaa. He kuolevat pikkuhiljaa pois. Brittinuorison enemmistö sen sijaan suhtautuu positiivisesti EU-jäsenyyteen.
”Nuoret ovat hyvin voimakkaasti brexitiä vastaan”, Curtice sanoi UKICE:n tilaisuudessa.
Brexit-käännynnäisiäkin syntyy. EU-kannat eivät ole enää yhtä lailla kiveen hakattuja niin kuin ensimmäisinä vuosina kansanäänestyksen jälkeen.
Curtice muistuttaa kuitenkin, että brexitiin pettyminen ei ole sama asia kuin se, että henkilö äänestäisi EU:hun paluun puolesta. Kaikki pettyneetkään eivät halua palata brittipolitiikkaa repineeseen EU-kiistelyyn.
Varmaa ei ole sekään, ottaisiko EU ylipäätään Britanniaa takaisin.
Yksittäiset poliitikot voivat aina vakuuttaa, että vastaanotto olisi mitä lämpimin. Käytäntö voi olla toista.
Ensinnäkin Britannian pitäisi hyväksyä taas EU:n neljä vapautta, joista vapaa maahanmuutto oli juuri yksi brexit-äänestyksen ratkaisseista tekijöistä. Brexiteerit halusivat panna stopin EU-maahanmuutolle.
Brexitin myötä Britannia luopui myös kaikista vanhoista etuoikeuksistaan EU:ssa. Niitä se tuskin saisi enää takaisin. Uusilta jäseniltä vaaditaan myös sitoutumista yhteisvaluutta euroon, mikä voisi olla brittiäänestäjille vaikea pala.
Omasta valuutasta eli punnasta luopuminen voi olla vaikea ajatus niillekin briteille, jotka haluaisivat palata EU:hun.
EU:n laajentumiseen vaaditaan kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä. Osa kandidaattimaista on odotellut EU:n eteisessä jo vuosikausia.
Aikoinaan brexitin ennustettiin hajottavan EU:n yhtenäisyyttä. Toisin kuitenkin kävi. Jäsenmaat pysyivät solidaarisesti yhdessä rintamassa, kun EU-komissio hoiti ero- ja kauppaneuvotteluja Britannian kanssa.
”Britannian EU-ero oli [EU:lle] iso pettymys – – Britanniassa ei kuitenkaan usein tajuta sitä, kuinka vihaisia EU:ssa ollaan siitä, että Britannia on yrittänyt livetä [brexitin jälkeisistä] velvoitteistaan”, professori Hussein Kassim University of East Angliasta arvioi.
Kassimin mukaan Britannian paluu EU:hun on ”hyvin kaukainen asia”.
Pääministeri Sunak juhli helmikuun lopussa iso poliittista voittoa, kun Britannia pääsi EU-komission kanssa sopuun Pohjois-Irlannin brexit-lisäpöytäkirjan rukkaamisesta.
Vastaavaan ei pystynyt Sunakin edeltäjän edeltäjä Boris Johnson.
Vaikka Johnson korjasi aikoinaan kunnian brexitin toteutumisesta, jäi EU-erosta paljon riideltävää. Johnsonin hallitus veti kovaa linjaa EU:ta vastaan, ja uhkasi jopa livetä itse neuvottelemistaan sopimuksista.
Sunak sen sijaan on ollut huomattavasti rakentavampi. Curtice arvioikin, että brexit-pehmentymistä on tapahtunut näin ollen myös konservatiivienkin piirissä.
EU-komission puheenjohtaja ja Britannian pääministeri Rishi Sunak sopivat 27. helmikuuta Windsorissa Pohjois-Irlannin brexit-ehtojen muuttamisesta. Sopu oli Sunakille iso poliittinen voitto.
Asiantuntijoiden mukaan on myös merkillepantavaa, kuinka paljon EU on tehnyt myönnytyksiä Pohjois-Irlannin ja Irlannin saaren rauhan takia.
Yleensä EU korostaa, että sisämarkkinoilla pitää olla kokonaan tai ei ollenkaan. Kaikki muu olisi rusinoiden poimimista pullasta. Pohjois-Irlannin kohdalla on kuitenkin tehty isoja poikkeuksia.
”Pohjois-Irlanti saa olla EU:n sisämarkkinoilla tavarakaupan osalta. [Koko] Yhdistyneelle kuningaskunnalle EU ei tätä etuoikeutta antaisi”, UKICE:n johtaja professori Anand Menon sanoi.
Britanniassa seurataan kuitenkin kiinnostuneina, voisiko EU sallia joskus tulevaisuudessa lisääkin rusinoiden pullasta poimimista.
Esimerkiksi Ukrainan kohdalla EU:ssa on kuulemma jo ollut alustavaa puhetta siitä, voisiko Ukraina ehkä liittyä joihinkin EU:n sisämarkkinoiden osa-alueisiin. Puolustussotaa käyvä Ukraina haluaa liittyä EU:hun, mutta sen jäsenyys on toistaiseksi hyvin kaukainen asia.
Ukraina ja Britannia ovat tietysti hyvin erilaisia maita. Mutta jos EU alkaisi livetä lisää sisämarkkinoittensa suojelemisesta, tarttuisivat britit todennäköisesti hanakasti tilaisuuteen.
Professori Barnardin mukaan Britannian mahdollinen – ja toistaiseksi hyvin kaukainen – paluu EU:hun edellyttää myös uuden poliitikkopolven esiinmarssia.
Nykypoliitikot ovat pitkälti brexit-kiistojen naarmuttamia, vaikkakin Sunakin ja EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin yhteisesiintymisessä nähtiinkin positiivista henkilökemiaa.
”Pitää saada uusia naamoja, jotta saataisiin muutosta.”
