”Putin todella uskoo, että hänen eloonjäämisensä on sidottu tähän sotaan.”
Näin sanoo kansainvälisen ajatushautomon International Crisis Groupin asiantuntija Alissa de Carbonnel.
Ja samasta puhuu sotatieteiden dosentti ja Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö näillä sanoin:
”Putinia ei välttämättä enää ole poliittisesti tai fyysisestikään, jos tämä sota lakkaa.”
Venäjän presidentti Vladimir Putin näyttää perustavan koko olemassaolonsa Ukrainassa käytävään sotaan, ja se tekee tämän sodan ongelmasta erityisen. Putinille sota on lopulta parempi kuin ei sotaa ollenkaan.
”Putin luultavasti pelkää, että hänelle käy kuin Gaddafille.
De Carbonnel palaa runsas kymmenen vuotta ajassa taakse päin. Hetkeen, jolloin Libyan entinen diktaattori Muammar Gaddafi tapettiin. De Carbonnel työskenteli silloin Venäjällä kirjeenvaihtajana, ja seurasi läheltä Moskovan reaktioita.
Vaikutusvaltaisen diktaattorin Gaddafin tappoivat hänen omat maamiehensä, mutta Naton pommituksilla oli tapahtumien kulussa iso rooli.
Putinille oli šokki, miten länsivallat ja Nato puuttuivat Libyan sisäpolitiikkaan, ja mihin se lopulta johti.
De Carbonnelin mukaan Putin luultavasti jossain määrin pelkää, että hänelle itselleen käy samoin kuin Gaddafille.
Putin mainitsi Libyan myös helmikuisessa Kansakunnan tila -puheessaan. Hän sanoi, että länsimaat ”käyttäytyivät yhtä hävyttömästi ja kaksinaamaisesti tuhotessaan Jugoslavian, Irakin, Libyan ja Syyrian”.
Puheessa Putin lausui myös näin:
”Tämä aika muuttaa radikaalisti ja peruuttamattomasti koko maailmaa, merkittävät historialliset tapahtumat määrittävät maamme ja kansamme tulevaisuuden...”
Sota tulee siis pitkittymään. Venäjä haluaa Kiovan säilyvän Moskovan vaikutusvallan alla, ja lännen lupaavan, että maan kuvitteelliseen etupiiriin ei kosketa.
””Viimeistään kesällä on todisteita Ukrainan kyvystä vastahyökkäyksiin.”
Ukraina haluaa Venäjän poistuvan kaikilta sen maa-alueilta. Lisäksi se tarvitsee maansa puolustamiseen turvatakuut länneltä.
Ilmari Käihkö sanoo, että ratkaisevaa on, kumpi osapuoli onnistuu liikesodankäynnissä, joka tuottaa nopeita läpimurtoja. Venäjä ei ole näyttänyt mitään kykyä siihen, kun taas Ukrainalla on vähän näyttöä.
Suurhyökkäyksistä liikkuu ristiriitaista tietoa.
Käihkön mukaan Ukraina on luultavasti vetänyt parhaita joukkojaan lepäämään ja koulutuksiin. Kauan odotetut panssarivaunupataljoonat saapunevat lähikuukausina. Lisäksi sää ja maaperä muuttuvat kevään mittaan otollisemmaksi vastahyökkäykselle.
”Viimeistään kesällä on todisteita siitä, pystyykö Ukraina tällaisiin suuriin vastahyökkäyksiin”, Käihkö sanoo.
Jos läpimurtoa ei tule, eikä kumpikaan onnistu vahvistamaan joukkojaan merkittävästi, rintamalinjat eivät enää liiku.
Päätöksenteko sodasta tai rauhasta on hyvin erilaista Venäjällä ja Ukrainassa.
Putin on autoritäärinen johtaja, jonka pitää pitää vain omaa tiivis lähipiirinsä tyytyväisenä. Sodan ja sanktioiden vaikutukset Venäjän talouteen eivät ole olleet niin voimakkaat kuin kuviteltiin. Sotaa ei käydä Venäjän maaperällä, ja siitä kärsii pääosin sotilaat ja heidän omaisensa. Käihkön mukaan sota on mahdollisesti jopa palvellut Putinin intressiä: soraäänet ovat lähteneet maanpakoon.
Ukrainan tilanne on täysin toisenlainen. Presidentti Zelenskyi johtaa maata, joka on lähtökohtaisesti demokraattinen. Hänen pitää päätöksenteossa kuunnella myös kansalaisiaan. Sotaa käydään Ukrainan maaperällä. Siviiliuhreja arvioidaan olevan kymmeniätuhansia. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa, ja elävät pakolaisina omassa maassaan tai ulkomailla.
”Putin luottaa, että iskee sotaväsymys.
Talous ei pyöri normaalilla tavalla, ja valtio on täysin riippuvainen ulkomaisesta avusta. Jälleenrakennusta ei voida täysin aloittaa niin kauan kuin soditaan.
De Carbonnelin mukaan ukrainalaiset ovat osoittaneet uskomatonta sietokykyä, mutta sota ja sota-ajan lait vaikuttavat ihmisten mieliin ja näkemyksiin tulevaisuudestaan.
Sota-aikana demokratia ei toimi niin kuin pitäisi, ja pitkällä aikavälillä sillä on seurauksensa, de Carbonnel sanoo.
Käihkön mukaan juuri tähän Putin luottaa: että ukrainalaisille ja Ukrainan tukijoille iskee sotaväsymys. ”Parempaakaan suunnitelmaa hänellä ei ole”, Käihkö sanoo.
Minkäänlaisiin rauhanneuvotteluihin ei tällä hetkellä tunnu uskovan kukaan. Kumpikaan osapuoli ei luota toisiinsa, ja tavoitteet ovat vastakkaisia.
Käihkö pohtii kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisen roolia sodan pitkittymisen kannalta. Hänen mukaansa Putinin asettaminen vastuuseen epäillyistä sotarikoksista on perusteltua, mutta myös ongelmallista.
”Jos Putin uskoo joutuvansa kansainväliseen rikostuomioistuimeen hävitessään sodan, se ei välttämättä motivoi häntä lopettamaan sotaa”, Käihkö sanoo.
De Carbonnelin mukaan viime helmikuusta lähtien ”on tapahtunut vain odottamaton”. Sen takia pitää olla varovainen ennustettaessa tulevaa, ja erityisesti Putinin mielenliikkeitä.
”Euroopan yhtenäisyys voi muuttua.
Kaksi suurinta muutosta ovat olleet se, miten Eurooppa on muuttanut suhdettaan alueen turvallisuuteen, ja se, mistä Euroopan maat ostavat energiansa, de Carbonnel sanoo.
Kipeitä ja pitkälle kantavia päätöksiä on tehty. Energiaostoja on hajautettu. Suomi ja Ruotsi päättivät hakea Nato-jäsenyyttä, ja useat maat ovat alkaneet panostaa asevoimiensa kyvykkyyteen.
Sodan pitkittymisellä on vaikutuksensa myös eurooppalaisten asenteisiin. De Carbonnelin mukaan monet Euroopan maat pitävät mahdollista pattitilannetta sodassa Venäjän voittona. Eurooppa on tähän saakka pysynyt melko yhtenäisenä. Sekin voi muuttua, jos toiset maat ovat valmiimpia sopuun Venäjän kanssa kuin toiset, de Carbonnel sanoo.
Pitkittyneellä sodalla on vääjäämättä vaikutuksensa myös Euroopan maiden talouksiin.
Ukraina on kuitenkin tämän sodan uhri kaikilla mahdollisilla tavoilla. De Carbonnelin mukaan tulemme näkemään vielä paljon kuolemaa ja tuhoa. Kovat realiteetit ovat vaikeita hyväksyä. Käihkön mukaan tässä tilanteessa toiveajattelu on turhaa, muuten todellisuus tulee yllättämään meidät ikävällä tavalla.
”Nopeita ratkaisuja tässä sodassa tuskin tulee, ja missään nimessä ei kannata tuudittautua siihen, että Putin katoaa ja joku liberaalidemokraatti hänet korvaa, ja kaikki on hyvin”, Käihkö sanoo.
Varsinkin Suomessa asenne tuntuu olevan se, että Venäjän kanssa ei koskaan enää tehdä yhteistyötä.
”Jos on vähääkään lukenut historiaa, niin eihän se välttämättä mene niin”, Käihkö sanoo.
Hän toivoo ajatteluun pitkäjänteisyyttä. Että mietittäisiin, miltä tilanne näyttää 20 vuoden päästä.
”Jossain vaiheessa sodan hinta kasvaa niin korkeaksi, että se halutaan päättää”, sanoo Käihkö.
Siinä vaiheessa kummankin on tehtävä myönnytyksiä, että päästään jonkinlaiseen pysyvään ratkaisuun, Käihkö sanoo.
