Tallinna
”Meidän Kaja voitti”, lausuu Tiia Karing ylpeästi. Hän kävelee Tallinnan keskustassa käsissään varma kevään merkki eli kimppu auringonkeltaisia narsisseja.
HS kysyi kaupunkilaisten tuntoja ja tulkintoja sunnuntain parlamenttivaalien tuloksesta.
Karing on tyytyväinen siihen, että Kaja Kallaksen luotsaama reformipuolue voitti vaalit 31 prosentin äänipotilla. Kallas itse oli vaalien äänikuningatar. Hänen henkilökohtainen äänisaaliinsa on Viron historian suurin.
”Kallas on kuin teidän Sanna Marin. Molemmat ovat ahkeria naisia. Pidän heistä kovasti”, Karing sanoo.
Kallasta kiitellään eritoten kahdesta syystä. Haastateltavien mielestä hän on tyylillä ja taidolla edustanut Viroa kansainvälisissä ympyröissä.
Toiseksi Kallas on tukenut Ukrainaa Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Kallaksen vahva johtajuus on luonut turvallisuuden tunnetta myös Viroon, haastateltavat kertovat.
”Kaikkein tärkeintä on Ukrainan tukeminen ja sodan pitäminen loitolla. Siitä kolme plussaa Kallakselle”, sanoo eläkeläinen Mart Kuusk, joka itse äänesti keskustapuoluetta.
Mart Kuuska äänesti keskustaa, mutta kehuu silti Kallasta.
Keskustapuolue oli vaalien suurin häviäjä, sillä entisen pääministerin Jüri Rataksen johtama, erityisesti venäjänkielisten äänestäjien suosima puolue menetti kymmenen paikkaa parlamentissa.
Vaalien yllättäjä on liberaalipuolue Eesti 200. Puolue sai 14 paikkaa parlamenttiin, kun aiemmin sillä ei ollut yhtäkään.
”Minä äänestin Eesti 200 -puoluetta. Olen heidän suuri faninsa! Äänestin myös tarkoituksella naista. Viron politiikka kaipaa uutta verta”, kertoo Liina Vaabel, joka oli Telliskivessä ulkoilemassa kolme kuukautta vanhan Aaron-vauvansa kanssa.
Liina Vaabel kaipaa politiikkaan naisia ja uutta verta.
Naisia pääsikin parlamenttiin läpi enemmän kuin koskaan, yhteensä 30 edustajaa. 101-paikkaisesta parlamentista 70 prosenttia on silti yhä miehiä.
Vaabel toivoo, että uusi hallitus tarttuisi vihreään siirtymään, ilmastonmuutoksen torjumiseen ja veisi läpi tasa-arvoisen avioliittolain.
Äänestysprosentti oli 63,5 eli suurin piirtein sama kuin edellisissä vaaleissa.
Telemarkkinointialalla työskentelevä Marko Sepp ei äänestänyt. Hän ei omien sanojensa mukaan ehtinyt äänestää, mutta eipä hänellä muutenkaan ole kovasti luottoa poliitikkoihin.
Marko Sepp ei ehtinyt äänestää.
”Samaa kamaa eri paketissa”, hän kuvailee puolueita. ”Politiikka on sellaista, että se vetää kaikki lopulta yhdeksi samaksi mössöksi. Luulen, että Eesti 200 on kahden vuoden päästä samanlainen kuin muutkin.”
Jos Sepp olisi äänestänyt, hän olisi äänestänyt vihreitä, sillä ympäristöteema on hänelle tärkeä. Vihreät on Virossa marginaalipuolue, jolla ei riitä ääniä eikä rahaa kunnon kampanjointiin.
”Viron pitäisi satsata uusiutuvaan energiaan, ydinvoimaloihin ja vetyteknologiaan. Siinä meillä olisi Suomesta opittavaa”, Sepp sanoo.
Ekreä Sepp taas luonnehtii ”idioottimaiseksi puolueeksi”. Monet virolaiset muistavat yhä, kuinka puolueen nokkamies Mart Helme tölväisi Marinia kutsumalla tätä myyjätyttöseksi.
”Se ei ollut kauniisti sanottu. Kyllä naapureihin pitäisi pitää välit kunnossa”, Sepp sanoo.
Kun vastaan tulee Ekren äänestäjä, puhe on kuin suoraan puolueen pelikirjasta.
”Olen hyvin pettynyt. Vaalit varastettiin”, sanoo huopahattuun ja villakangastakkiin sonnustautunut Andres. Asu mukailee puolueen puheenjohtajan Mart Helmen kannattajien tyyliä, heitä sanotaan Ekren ”kaabuiksi”, suomeksi hatuiksi. Myös puhe toistaa Helmeä, joka mukaan puolue ei tunnusta vaalitulosta.
Andresin tyyli ja puheet mukailevat Ekren puheenjohtajaa. Ekreä hän äänestikin.
Vaalitapa oli vilpillinen, Kallas on vilpillinen, ilmastonmuutos on valetta. Halpatyövoima vie duunit virolaisilta nuorilta. Sähkön hinta pitäisi tiputtaa alas palavankiven eli saastuttavan öljyliuskeen avulla, luettelee rakennusalalla uransa tehnyt eläkeläinen.
”Tilanne on hyvin paha. Liberaalit johdossa tarkoittaa kansallisvaltion loppua”, Andres sanoo. Hän ei halua kertoa toimittajalle sukunimeään.
Tallinnan kaduilla ilmenee vaalien merkittävin asetelma: reformipuolue vastaan Ekre. Enemmän kuin reformipuolueen voittoa, monet iloitsivat Ekren häviötä.
”Aina kun näen ’kaabud’ telkkarissa, niin pahaa tekee”, kertoo eläkeläinen Urve Tars.
”En pidä siitä, että he mustamaalaavat muita ja antavat tyhjiä lupauksia. Millä he muka rahoittaisivat sen, että sähkö maksaisi kolme senttiä kilowattitunnilta? Ihan kuin taivaasta vain putoaisi kassikaupalla rahaa!”
Urve Tars kantaa Isänmaa-puolueen kassia mutta äänesti reformipuoluetta.
Tarsin käsikynkässä roikkuu Isänmaa-puolueen mainoskassi, mutta hän kertoo äänestäneensä reformipuoluetta. Myös Eesti 200 saa Tarsilta kehuja.
Tars on Tallinnassa vain lääkärikäynnillä, ja pian juna vie hänet takaisin Itä-Virumaalle.
Itä-Virumaalla oli Viron matalin äänestysprosentti. Enemmistö maakunnan asukkaista on venäjänkielisiä tai Venäjän kansalaisia.
Osa äänestäjistä taktikoi äänestämällä reformipuoluetta puhtaana vastalauseena Ekreä vastaan.
Reformipuoluetta äänestänyt Kert Toobal kertoo, ettei hänellä ole mitään erityisiä intohimoja sen suhteen, mitä uuden hallituksen pitäisi tehdä. Hän toivoo, että poliittinen kulttuuri Virossa muuttuisi jälleen ystävällisemmäksi ja kohteliaammaksi.
Kert Toobal kaipaa vakautta ja kohteliaisuutta.
”Itse haluan vain, että politiikkaan tulisi vakautta kaikenlaisen poukkoilun sijaan”, Toobal sanoo.
Poukkoilua Viron politiikassa on nimittäin neljän viime vuoden aikana riittänyt. Nyt Kallaksella on useita eri vaihtoehtoja hallituksen muodostamiselle, niin liberaalimpaa kuin myös konservatiivisempaa mallia. Vain yksi on varmaa: Ekren kanssa Kallas ei neuvottele. Se on alussa kohdatun Tiia Karingin mielestä isänmaallisesti tehty.
”Me olemme vain yksi pieni Viro. Puolueiden pitäisi tehdä yhteistyötä tulevaisuutemme eteen”, Karing sanoo ennen kuin lähtee kotiin narsissiensa kanssa.
