Kun HS:n Moskovan-kirjeenvaihtaja Jenni Jeskanen vierailee koti-Suomessa, on tutuilla hänelle nykyään paljon kysymyksiä:
”Millaista siellä nyt on? Miten sota näkyy Venäjällä? Mitä venäläiset oikein ajattelevat?”
Ulkomaalaisen toimittajan työ Venäjällä on aina ollut täynnä yllätyksiä ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa ja siitä seurannut maan eristäminen ovat kuitenkin luoneet työhön ylimääräistä jännitettä.
Haastateltavat suhtautuvat ulkomaisiin toimittajiin entistä epäluuloisemmin, ja reissuilla varsinkin Moskovan ja Pietarin kaltaisten suurkaupunkien ulkopuolelle voi joutua herkästi viranomaisten silmätikuksi.
Näistä jännitteistä ja tilanteen aiheuttamista käytännön ongelmista Jeskanen kertoo, kun hän nousee muiden HS:n kirjeenvaihtajien kanssa Savoy-teatterin lavalle torstaina 16. maaliskuuta. Esitys alkaa kello 19.
Lavalla nähdään Jeskasen lisäksi HS:n Washingtonin-kirjeenvaihtaja Elina Väntönen, Pekingin-kirjeenvaihtaja Mari Manninen, Brysselin-kirjeenvaihtaja Teija Sutinen, Tukholman-kirjeenvaihtaja Jussi Sippola, Berliinin-kirjeenvaihtaja Hanna Mahlamäki ja Nato-kirjeenvaihtaja Elina Kervinen.
Elina Väntönen haastatteli kuolemaantuomittua Ivan Cantua Texasin Huntsvillessa alkuvuodesta.
Jussi Sippola pääsi tammikuussa keikalle aivan kotikulmilleen, kun Tukholman Södermalmilla sijaitsevassa kreikkalaisravintolassa tapahtui räjähdys.
Luvassa on laaja kirjo tarinoita kirjeenvaihtajien työstä ja juttukeikoilta.
Pekingin Mari Manninen esimerkiksi kertoo, millaista on elämä hongkongilaisessa arkun kokoisessa asunnossa. Hanna Mahlamäki puolestaan avaa sitä, miten Saksassa on ryhdytty etsimään DDR:n aikana kadonneita vauvoja. Teija Sutinen tarjoaa katsojille kurkistuksen EU:n huippukokousten kulisseihin ja Elina Kervinen siihen, mitä hän on oppinut Natosta kuluneen vuoden aikana. Jussi Sippola kertoo, kuinka Suomi kasvoi ulos pikkusiskon roolista suhteessaan Ruotsiin.
Teija Sutinen raportoi Naton Madridin huippukokouksesta kesäkuun lopussa 2022.
Nato-kirjeenvaihtaja Elina Kervinen vieraili Olavsvernin kylmän sodan ajan Nato-sotilaiden tukikohdassa Pohjois-Norjassa.
HS:lla on tätä nykyä seitsemän kirjeenvaihtajaa ja kattava avustajaverkosto ympäri maailman. Ulkomaanjournalismilla ja kirjeenvaihtajilla on keskeinen rooli lehden uutisoinnissa ja historiassa.
Tämä rooli on entisestään korostunut viimeksi kuluneen vuoden aikana, kun Suomi ja koko muu maailma ovat joutuneet sopeutumaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamaan uuteen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.
Kirjeenvaihtajat pääsevät suurten uutisten ja tapahtumien polttopisteeseen ja paikkoihin, jonne tavallinen matkaaja ei yleensä joudu tai halua mennä. He toimivat suomalaisten silminä ja korvina maailmalla, ja voivat kertoa tapahtumista juuri suomalaisille tärkeästä näkökulmasta.
”Kirjeenvaihtajana pääsee todistamaan ja välittämään tarinoita, joista Suomessa ei muuten kuulla, törmää ihmiskohtaloihin, joita ei tiennyt olevankaan”, sanoo Berliinin-kirjeenvaihtaja Hanna Mahlamäki.
”Ehkä parasta on se, että saa kysellä ihmisiltä kaikista mahdollisista asioista, semmoisistakin, joista ei tavallisessa juttelussa kehtaisi kysyä”, sanoo Pekingin Mari Manninen.
HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Hanna Mahlamäki haastatteli Eurooppa-ministeri Tytti Tuppuraista Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa.
Mari Manninen haastatteli viime kesänä pekingiläisiä tavoista, joilla he viilentävät itseään helteellä. Yksi suosittu keino on ”Pekingin bikinit” eli paidan kääriminen ylös.
Kirjeenvaihtajan työ sisältää paljon matkustamista ja on ajoittain todella rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. Päivät kentällä voivat venyä pitkiksi, ja herkissä haastattelutilanteissa toimittajan täytyy osata huolehtia haastateltavan lisäksi myös itsestään.
”Paikan päällä vieraassa maassa oleminen on kaikista koettelemuksista ja hankaluuksista huolimatta palkitsevaa, kun saa kertoa näkemästään ja kuulemastaan lukijalle. Lisätä kenties lukijan ymmärrystä, avartaa ja herättää erilaisia tunteita”, sanoo Jenni Jeskanen.
HS:n kirjeenvaihtajaverkosto sai alkunsa yli sata vuotta sitten 1900-luvun alussa, kun Rudolf Holsti työskenteli lehden kirjeenvaihtajana Lontoossa.
Ensimmäinen päätoiminen ulkomaille lähetetty kirjeenvaihtaja oli Yrjö Niiniluoto, joka työskenteli vuosina 1926–1928 Genevessä ja 1933–1936 Lontoossa.
Viimeisin uudistus HS:n kirjeenvaihtajaverkostoon tehtiin vuonna 2010, kun HS perusti niin kutsutun kiertävän kirjeenvaihtajuuden. Se tarkoittaa, että lehti nimittää vuoden ajaksi kirjeenvaihtajan, joka lähetetään johonkin sillä hetkellä kiinnostavaan asemapaikkaan tai joka keskittyy vuoden ajan yhteen kiinnostavaan ja ajankohtaiseen teemaan.
Nykyinen teemakirjeenvaihtaja Elina Kervinen keskittyy Natoon. Aikaisempina vuosina HS:lla on ollut muun muassa ympäristökirjeenvaihtaja ja Kiinan vaikutusvallan kasvua seurannut Silkkitien-kirjeenvaihtaja.
Kirjeenvaihtajat lavalla -tapahtumia on järjestetty vuodesta 2011 saakka. Kyseessä on toinen kerta, kun esitys viedään teatterin lavalle. Edellisen kerran kirjeenvaihtajat nähtiin Savoy-teatterissa vuonna 2019.
Liput esitykseen ovat myynnissä osoitteessa www.lippu.fi ja Savoy-teatterissa.