Kapkaupunki
Hengenahdistus alkoi köynnösrivien keskellä.
”Rintakehää puristi enkä saanut henkeä.”
60-vuotias Dina Ndleleni työskenteli pöytäviinilaatuisia rypäleitä tuottavalla viinitilalla Etelä-Afrikan Länsi-Kapmaan alueella. Hänen työpäivänsä alkoivat, kun ryhmä naisia köyhästä De Dornsin townshipista nousi rekkoihin, jotka veivät viljelmille.
Dina Ndleleni elää nyt kodissaan Kapkaupungin läheisellä De Doornsin township-alueella 1990 randin eli noin 100 euron sairauseläkkeen varassa.
Lounastauolla köynnösrivien keskellä istuessaan Ndleleni huomasi kerran helikopterin, joka suihkutti nestettä köynnöksiin.
”Vaatteisiimme tuli laikkuja. Sanoin muille naisille, että eivät ne voi suihkuttaa hyönteismyrkkyjä viljelmille lounastauollamme”, Ndleleni kertoo nyt kotonaan.
Alkoivat lääkärikäynnit ja sairaalajaksot. Lääkäri totesi, että syynä olivat tilalla käytetyt kemikaalit. Ndleleni sai lääkkeitä ja astmapumpun. Hän palasi vielä töihin ja vei tilalle työnantajan pyynnöstä muitakin tuntemiaan naisia.
Viime lokakuusta lähtien Ndleleni on pysynyt kotona.
”Viinitilalle enää en palaa. Työnantaja voi määrätä meidät pakkaamoon tai ulos viljelmille, jossa altistuisin jälleen kemikaaleille.”
Vastaavassa tilanteessa elää Winnie Arnoldus, 63. Kahdenkymmenen vuoden työskentely viinitilalla ei kerryttänyt Arnoldukselle eläkettä, mutta hän saa nyt pientä valtioneläkettä. Myös Arnoldus puhuu kemikaaleille altistumisesta: pari päivää suihkutusten jälkeen tuli ihottumaa ja muita terveysongelmia.
Winnie Arnolduksen mielestä työntekijöillä pitäisi olla oikeus tietää, mitä kemikaaleja viinitiloilla käytetään.
Arnoldus yritti tiedustella hyönteismyrkkyjä suihkuttaneilta työntekijöiltä mistä kemikaaleista on kyse. Vastaus oli: ”Emme voi kertoa, mitä täällä suihkutetaan.”
Etelä-Afrikan torjunta-ainemarkkinoilla läpinäkyvyyttä ei juuri ole. Eurooppalaisjärjestöjen kaksi vuotta sitten julkaiseman raportin
Käytössä on aineita, jotka on kielletty EU:n alueella, mutta niitä tuottavat esimerkiksi saksalaisvalmistajat Bayer ja BASF. Yhtiöt myyvät EU:ssa kiellettyjä torjunta-aineita unionin ulkopuolelle, ja suuria kemikaaliostajia ovat muun muassa Brasilia ja Etelä-Afrikka, kertoo raportti, jonka rahoittivat Rosa Luxemburg -säätiö, Inkota Netzverk ja Pan Germany.
Raportin mukaan käytössä on esimerkiksi erittäin vaaralliseksi arvioitua beeta-syflutriinia.
Winnie Arnoldus kertoo, että kun hän alkoi esittää kysymyksiä tilalla käytetyistä kemikaaleista, häneltä loppuivat työt.
”Oli oikeuteni ja muiden työntekijöiden oikeus tietää, mitä viinitiloilla levitetään.”
Sanna Hendricks sekä asuu että työskentelee viinitilalla. Maisemat ovat kuvankauniit. Mutta myös Hendricks puhuu viinityön rumasta puolesta.
Sanna Hendricks poimi aiemmin rypäleitä, nyt hän työskentelee viininvalmistamossa.
Hänen työnsä on viininvalmistamossa, jossa käytetään rikkidioksidia – sillä parannetaan yleisesti viinin säilyvyyttä. Euroopassa työntekijöiden rikkidioksidille altumistumisen rajat-arvot on tarkasti säädelty. Hendricksin mukaan hänen työnantajansa ei ota vastuuta terveysongelmista. Myöskään torjunta-ainealtistuksia ei voi välttää.
”He suihkuttavat myrkkyjä, kun olemme kotona, siltä ei voi paeta”, Hendricks sanoo. 30 vuoden työnteon jälkeen hänellä on astma.
Lisäksi työntekijät kärsivät puutteellisista ja heikkolaatuisista asumisoloista. Wc:t ovat pääasiassa ulkokäymälöitä, ja samaa käymälää voivat käyttää kymmenet ihmiset.
”Käytämme ämpäreitä tarpeisiimme yöaikaan, koska vessa on kävelymatkan päässä”, Hendricks kertoo.
Haastattelemani naiset kertovat, että työaikana heidän täytyy tehdä tarpeensa taivasalla viiniviljelmillä, koska tilan omistajat eivät ole järjestäneet saniteettitiloja.
Kyse on myös hygieniariskistä viinituotannossa, koska käsienpesuun ei usein ole mahdollisuutta.
”Jouduin pyyhkimään mekkoni helmalla, koska työnantaja ei järjestä meille vessoja, kertoo Marie Adams, joka työskenteli 22 vuotta viinitilalla, jonka pulloissa on Reilun kaupan merkki.
Viinitilalla työskennellyt Marie Adams on nyt sairauseläkkeellä.
Adams on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä sitten vuoden 2013. Hän sairasti kohtusyövän ja uskoo itse, että tilalla suihkutettu hyönteismyrkky ja epähygieeniset olot heikensivät hänen terveytensä.
Viinitilojen ongelmat on todettu useissa raporteissa. Paikallisen Women on Farms -järjestön työoikeusasioista vastaavan Denile Samuelsin mukaan tilanne on kuitenkin se, ettei ongelmiin puututa.
”Jopa viinitilan päälliköt itse suihkuttavat kemikaaleja ilman suojavarusteita. Ja lääkärit paikallisilla klinikoilla eivät välttämättä tutki yhteyttä esimerkiksi syöpädiagnoosien ja käytettyjen kemikaalien välillä”, Samuels sanoo.
Länsi-Kapmaa ja sen kauniit viinimaisemat ovat turistien suosimaa aluetta.
Etelä-Afrikasta tuotiin viime vuonna Suomeen lähes 2,8 miljoonaa litraa viiniä, ja maa on Alkon kahdeksanneksi suurin viinintuottajamaa. Alkon valikoimassa on 106 eteläafrikkalaista viiniä, ja osa niistä on saanut sertifikaatin kestävästä tuotannosta.
Finnwatchin tuore raportti paljastaa, että myös Alkoon tulevien viinien tuotantoketjussa on merkittäviä ihmisoikeusongelmia. Finnwatch teki raporttiinsa kenttätutkimusta Louisvale Winesin, W+E Dreyer Boerderyn ja Welgemoedin tiloilla, jotka tuottavat rypäleitä yhteensä 11:een Alkon vakiovalikoiman viinin valmistukseen – kuten viineihin Pearly Bay, Kuronen Red, Grinder Pinotage ja Green Nature.
Raportin mukaan työntekijöiden peruspalkka vastaa Etelä-Afrikan minimipalkkaa mutta jää alle elämiseen riittävän tason. Käy myös ilmi, että vaikka vakituiset työntekijät saavat asua tiloilla ilmaiseksi, ovat työntekijöiden asunnot usein erittäin huonossa kunnossa ja jopa terveydelle haitallisia. Myös raporttia varten haastatellut työntekijät kertoivat altistuksestaan kemikaaleille.
Kukaan tähän juttuun haastatelluista työntekijöistä ei ole töissä Finnwatchin raportissa mainituilla tiloilla, mutta ongelmat ovat yhteneväisiä.
Raportti vahvistaa myös, että osalla tiloista tapahtuu apartheidin kaltaista rotuerottelua. Naisten asema on usein heikoimpien joukossa.
Vastuullisuussertifioidulla viinitilalla asuvat Charmaine King ja Sanna Hendricks toivovat, että työntekijöille järjestettäisiin kunnolliset saniteettitilat ja asuntojen ylläpidosta huolehdittaisiin.
Alkon valikoima- ja hankintajohtaja Anu Koskisen mukaan Finnwatchin raportin löydökset ”ovat huolestuttavia”.
”Ketjussa on monta osapuolta, joiden tulee tehdä yhteistyötä vastuullisuuden toteutumiseksi”, Koskinen sanoo.
”Jos jonkin toimijan prosesseissa havaitaan puutteita, käymme epäkohdat läpi, ja niiden korjaamisesta sovitaan tietyn ajan puitteissa. Tavarantoimittaja on tässä mukana. Kaikkien hankintaketjun osapuolten täytyy sitoutua tilanteen korjaamiseen.”
Finnwatchin raportissa todetaan, että yritysten täytyy kuulla esimerkiksi heikoimmassa asemassa olevia kausityöntekijöitä tai heidän edustajiaan.
”Vierailemme myöhemmin keväällä Etelä-Afrikassa ja käymme läpi tuotantotilat, joista raportin löydökset nousivat”, Koskinen sanoo.
”Viimeisimmällä vierailullamme Stellenboschissa helmikuussa pääviestimme oli, että jotta eteläafrikkalaiset toimijat voivat myydä tuotteitaan Euroopassa tulevaisuudessa, koko toimialan on löydettävä paremmat keinot vastata tiukkeneviin vastuullisuusodotuksiin”, Koskinen sanoo.
Finnwatch myös kiittää Alkoa sen tekemistä vastuullisuustoimista eikä näe viinien oston boikotointia ratkaisuna epäkohtiin.
Tiettyjen sertifikaattien pitäisi taata paremmat työolot, mutta näin ei välttämättä ole.
Tarkastuksissa ja seurannassa on puutteita. Tarkastajat joutuvat Etelä-Afrikassa antamaan tiloille ennakkoilmoituksen. Tämä on riittävä aika esimerkiksi bajamajojen järjestämiseen viljelmille. Viinitiloilla haastatellut työntekijät Charmaine King ja Sanna Hendricks kertovat, että näin on tapahtunut.
Naiset kertovat, että työntekijöitä valmennetaan siitä, mitä tarkastajille saa kertoa. Suurinta osaa ei kutsuta keskusteluun. King kertoo myös, että koska hän kertoi epäkohdista järjestölle, työantaja leikkasi hänen työtuntejaan.
Lisäksi esimerkiksi WIETA-sertifikaatin rahoitus tulee viinitilojen omistajilta. Voiko se valvoa tilojen työntekijöiden oikeuksia maassa, jossa tilanomistajat eivät aktiivisesti tue edes ammattiliittoon kuulumista?
Vain noin kuusi prosenttia Etelä-Afrikan maataloustyöntekijöistä kuuluu ammattiliittoihin. Haastatelluista naisista liittoon ei kuulu kukaan.
Syyksi he kertoivat viinitilojen johdon pelottelun tai työtuntien leikkausuhan.
Oikaisu 16.3. klo 12.15: Kuronen Red, Grinder Pinotage ja Green Nature eivät ole Pearly Bayn viinejä vaan Pearly Bay on näiden ohella yksi Alkon vakiovalikoiman viini, johon käytetään rypäleitä tiloilta, joissa Finnwatch teki kenttätutkimusta.