Lontoo
Maailma on nähtävästi valmis, kun Britannian pääuutinen on ollut jo usean päivän ajan eläköityneen jalkapalloilijan sanomiset sosiaalisessa mediassa.
Kyse ei ole tietenkään kenestä tahansa entisestä jalkapalloilijasta.
Kun BBC:n urheilukommentaattori Gary Lineker (8,8 miljoonaa Twitter-seuraajaa, vuosipalkkio BBC:n leivissä lehtitietojen mukaan noin 1,5 miljoonaa euroa) arvosteli Twitterissä Britannian konservatiivihallituksen turvapaikkapolitiikkaa ja vertasi kielenkäyttöä 1930-luvun Saksaan, yksi asia oli varma: kohuhan siitä syntyy.
Yleisradioyhtiö BBC hyllytti freelance-pohjalta työskennelleen Linekerin. Kollegat tukivat hyllytettyä. Urheiluohjelmia jouduttiin muuttelemaan, ja katsojat pettyivät.
Media ja poliitikot olivat kärppinä paikalla. Brittilehdet kommentoivat kohua ensin uutis- ja mielipidekirjoituksissaan ja sen jälkeen jopa pääkirjoituksissaan.
Lauantai-iltana itse Britannian pääministeri Rishi Sunak joutui ottamaan kantaa Lineker-kohuun. BBC ja Lineker sopikoot asioista keskenään, hallituksen linja pitää, kuului Sunakin medialla jaettu lausunto pähkinänkuoressa.
Suomalainen lukija saattaa ajatella tässä vaiheessa, että mitä tämä meille kuuluu. Ja siinä hän on osittain täysin oikeassa.
Lineker-kohuun tiivistyy kuitenkin monta nykymedian ja nykypolitiikan lainalaisuutta, jotka voivat esiintyä myös Suomessa. Siksi kohua on aivan aiheellista seurata Suomessakin – vaikka itse jalkapallo, Lineker ja brittiläisen urheiluohjelmakalenterin muutokset eivät kiinnostaisikaan.
Kohun elinvoima johtuu sen ainesosista. Politiikka (tässä: brittiläinen turvapaikanhakujärjestelmä), urheilu (tässä: jalkapallo ja Lineker) ja yleisradioyhtiö (tässä: BBC) luovat myrkyllisen yhdistelmän, joka antaa lähes jokaiselle mahdollisuuden suuttua ainakin jostain.
Sama kohu voisi rehottaa pienemmässä mittakaavassa vaikkapa Suomessa, kun x:n, y:n ja z:n tilalle pannaan toiset tekijät.
Tarkastellaan politiikkaa ensin.
Lineker-kohun ydin on Sunakin hallituksen lakiesitys. Sen tarkoitus tukkia Manner-Euroopasta Britanniaan saapuva laiton maahanmuutto kiristämällä turvapaikanhakuoikeutta.
Sisäministeri Suella Braverman ilmoitti alkuviikosta, että brittiläinen turvapaikkajärjestelmä on kestokykynsä rajoilla. Turvapaikkahakijoiden hotellimajoitukseen kuluu kuulemma seitsemän miljoonaa puntaa päivässä.
Brittihallituksen lakiesitys veisi turvapaikanhakuoikeuden niiltä, jotka saapuvat maahan laittomia reittejä eli käytännössä pienillä veneillä ihmissalakuljettajien matkassa. Viime vuonna Englannin kanaalin yli saapui noin 45 000 henkilöä, mistä on lisäystä edellisvuoteen kuutisenkymmentä prosenttia.
Manner-Euroopasta Britanniaan saapuvat siirtolaiset ovat olleet poliittinen kiistakapula jo ainakin 2000-luvun alusta lähtien. Asia oli esillä myös Sunakin perjantaisella Pariisin-vierailulla presidentti Emmanuel Macronin luona.
Brittinäkökulman mukaan Ranska on turvallinen maa, joten sieltä ei ole mitään syytä päästä turvapaikanhakijaksi Britanniaan. Tämän ajatuksen jakaa moni brittiäänestäjä. Siksi ”veneiden pysäyttäminen” on yksi Sunakin päälupauksista.
Kohuille on usein tyypillistä se, että itse pääsyy jää keskustelussa taka-alalle. Näin on käynyt myös turvapaikkauudistuksen kanssa. Keskiössä ovat Lineker ja yleisradioyhtiö BBC.
Tunnettu Lineker palvelee kohun ”kasvoina”, mutta mikä on BBC:n rooli? Paljon enemmän kuin vain Linekerin jättipalkkion maksaja ja hyllyttäjä.
Yleisradioyhtiön myötä keskusteluun tulevat sananvapaus, julkisen palvelun rahoitus sekä tiedonvälityksen riippumattomuus. Britanniassa BBC on usein osa kulttuurisotia. Yli satavuotiasta instituutiota rakastetaan ja vihataan.
BBC on pyrkinyt nykyjohtonsa kaitsennassa poliittiseen puolueettomuuteen. Toimittajien ei haluta ottavan kantaa suuntaan tai toiseen. Aiheellinen kysymys on, voiko samaa edellyttää free-pohjalta toimivalta jalkapallokommentaattorilta. Vai onko järkevämpää, että rajoitukset koskisivat vain uutis- ja ajankohtaistoimitusten työntekijäväkeä?
Lineker-kohun yhteydessä on tullut taas kerran selväksi sekin, että sananvapaus ei toimi vain yhteen suuntaan. Jos uskoo sananvapauteen, pitää sietää myös itselle epämieluisia ja jopa loukkaavia näkemyksiä.
Linekerin hyllytykselle on löytynyt tukea etenkin konservatiivisesta brittimediasta, joka muuten esiintyy mielellään sanan- ja ilmaisuvapauden kannattajana – ja joka normaalioloissa arvostelee kärkkäästi BBC:n toimintaa.
Monet Linekerin tukijat sen sijan ovat tulleet vasemmalta. Linekerin kautta on voinut lyödä kätevästi konservatiivipuoluetta.
Lineker-kohun elinvoima kertoo myös siitä, että Britannian seuraaviin parlamenttivaaleihin ei ole enää pitkä aika. Ne järjestetään todennäköisesti ensi vuonna ja aivan viimeistään tammikuussa 2025.
Vaalien lähestyessä erilaisten kulttuurisotien voi olettaa roihahtaa entistäkin vähemmästä. Kulttuurisodat ja arvokiistat valtaavat poliittista keskustelutilaa, kun pelkistä faktoista puhuminen tuntuu liian vaivalloiselta.
Arvokiistoihin sytykkeitä tarjoavat vanhat tutut: maahanmuutto, siirtolaisuus ja turvapaikanhaku, urheilu ja urheilutähdet, media, sananvapaus ja yleisradioyhtiön asema.
