Bidenin mukaan Ukraina ”ei tarvitse hävittäjiä nyt” – Marinin Hornet-kommentti osui laajalle rönsyilevään aseapu­keskusteluun

Ukraina on oppinut aseavusta, että monessa maassa ”ei” voi tarkoittaa ”ehkä” tai ”mikä ettei”, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen.

Puolan ilmavoimien Mig-29-kone ilmailunäytöksessä vuonna 2015.

12.3. 17:31

”On aika tehdä päätös. Ukrainalaisia kuolee ja me voisimme todella auttaa heitä.”

Näin vetosi viime torstaina Slovakian puolustusministeri Jaroslav Nad Facebook-sivuillaan, kun hän patisti länsimaita antamaan Ukrainalle sen toivomia hävittäjiä taisteluunsa Venäjää vastaan.

Slovakia ja Puola ovat luvanneet antaa Ukrainalle neuvostovalmisteisia Mig-29-hävittäjiä, mutta maakaksikko ei halua toimia asiassa omin päin. Ne haluavat muut sotilasliitto Naton maat mukaan, kuten Puolan puolustusministeriö viesti uutistoimisto AP:lle.

Pääministeri Sanna Marin (sd) totesi perjantaina Ukrainassa, että Suomi voisi harkita Hornet-hävittäjien antamista Ukrainalle sen jälkeen, kun Suomi on saanut uudet F-35-hävittäjänsä Yhdysvalloista.

Kommentti nosti porun Suomessa, koska pääministerin katsottiin puhuneen medialle liian laveasti liian herkässä asiassa, josta ei ole presidentti Sauli Niinistön mukaan käyty aiemmin keskustelua.

Mariniin kohdistunutta ihmettelyä ja arvostelua on helppo ymmärtää, kun katsoo, miten varovasti, rönsyilevästi ja riitaisastikin hävittäjäavusta on keskusteltu Natossa jäsenmaiden kesken ja sisällä.

Asian ydin on siinä, että Ukraina on pyytänyt ilmavoimiensa vahvistamiseksi taisteluhävittäjiä. Ukrainan ilmavoimien tiedottaja Juri Ihnat totesi tammikuun lopulla, että noin 200 hävittäjällä maa pääsisi tavoitteeseensa saavuttaa herruus omassa ilmatilassaan.

Ennen Venäjän suurhyökkäystä helmikuussa 2022 Ukrainalla oli satakunta taisteluhävittäjää: venäläisvalmisteisia Mig-29-koneita sekä eri mallin Suhoi-hävittäjiä. Niistä noin puolet on menetetty taisteluissa, arvioi ajatushautomo IISS tuoreessa katsauksessaan ja samansuuntainen laskelma – ainakin 57 tuhottua hävittäjää – on kalustomenetyksiä kartoittavalla Oryx-sivustolla.

Venäjän hävittäjäkoneita on pudotettu ainakin 69, minkä lisäksi neljää hävittäjää on vaurioitettu, kuvalähteisiin tietonsa perustava hollantilainen Oryx kertoo.

Ukraina on vedonnut lukuisiin maihin suoraan ja kollektiivisilla areenoilla, jotta se saisi käyttöönsä esimerkiksi amerikkalaisia F-16-hävittäjiä. Tammikuun lopussa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden antoi toiveeseen yhden sanan mittaisen kylmän vastauksen: ”Ei.”

Sittemmin samaa vastausta on toistettu, mutta pyöreämmässä muodossa.

”Hän ei tarvitse F-16-hävittäjiä nyt”, Biden muotoili ABC-kanavan haastattelussa 24. helmikuuta tarkoittaen ”hänellä” Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyitä.

Aiemmat vaiheet Yhdysvalloissa ovat kuitenkin herättäneet arvailuja siitä, että Bidenin hallinnolle käy hävittäjienkin osalta vielä ”M-ykköset” (to be M1-ed), kuten The Washington Post -lehti on kertonut.

Uusi puolustushallinnon verbiksi vääntynyt slangi-ilmaisu viittaa siihen, kuinka Yhdysvallat toisteli pitkään, että Ukrainalle ei anneta M1 Abrams -taistelupanssarivaunuja. Kunnes niitä päätettiin antaa.

Samanlaiset M-ykköset on tapahtunut esimerkiksi Suomessa, joka on luopunut hallitusohjelmaan kirjatusta politiikastaan, ettei aseapua anneta sotaa käyviin maihin. Nyt sitä on annettu toistakymmentä kertaa satojen miljoonien eurojen arvosta ja lisää on luvassa.

Yhdysvallat pyörsi myös aiemman päätöksensä, jossa vastustettiin Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän antamista Ukrainalle. Nyt ukrainalaissotilaat ovat Fort Sillin tukikohdassa Oklahomassa harjoittelemassa kyseisen järjestelmän käyttöä.

Ukrainalle on siis vuoden aikana syntynyt perusteltuja syitä ajatella, että monessa maassa ”ei” voi tarkoittaa ”ehkä” tai ”mikä ettei”.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tapasi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin Kiovassa 20. helmikuuta.

Yhdysvalloissa on pelätty, että hävittäjien antaminen Ukrainalle voisi laajentaa sodan Venäjän ja Naton väliseksi, koska Ukrainalle syntyisi nykyistä parempi kyky iskeä Venäjän puolelle. Toisaalta on pohdittu, että länsihävittäjien toimittaminen ja ukrainalaispilottien kouluttaminen vievät liikaa aikaa ja tarjolla on käytännöllisempääkin apua.

”Asevoimiemme arvion mukaan ei ole mitään rationaalista perustetta antaa hänelle [Zelenskyille] nyt F-16-hävittäjiä. Hän tarvitsee panssarivaunuja. Hän tarvitsee tykistöä. Hän tarvitsee ilmapuolustusta”, perusteli Biden haastattelussa.

Sotilasasiantuntijoiden arviot hävittäjien hyödyllisyydestä vaihtelevat. Joidenkin mielestä hävittäjät antaisivat Ukrainalle jopa ratkaisevan työkalun pakkiinsa, kun toisten mielestä niihin ladataan ehkä liikaa odotuksia. Venäjällä on tukenaan voimakas ilmapuolustus, mistä Ukrainan tuntuvat tappiotkin ovat selvä merkki.

RUSI-tutkimuslaitoksen ilmasodankäynnin asiantuntija Justin Bronk totesi äskettäisessä Twitter-ketjussaan, että ”Ukraina saisi ehdottomasti suurta hyötyä” sotimiseen länsihävittäjistä, olisivatpa kyseessä ilmataistelut tai maassa olevien venäläiskohteiden pommittaminen. Mutta asiaan liittyy myös varauksia.

”Mille tahansa mahdollisesti lähetettävälle länsihävittäjälle Venäjän ilmatorjuntaohjukset olisivat suuri uhka. Siksi niiden pitäisi lentää hyvin matalilla korkeuksilla kymmenien kilometrien etäisyydellä etulinjasta. Tämä vähentäisi dramaattisesti ohjusten tehokasta ampuma-aluetta ja kohdevalikoimaa”, Bronk totesi.

Ukrainalaiset ovat vakuuttaneet, että he oppisivat nopeasti käyttämään vaikka mitä hävittäjiä ja että ne ovat välttämättömiä Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi.

Ukraina on osoittautunut sitkeäksi taistelijaksi rintamalla ja taitavaksi lobbaajaksi kansainvälisesti. Siksi maassa varmasti elää toivo siitä, että Yhdysvallat tai ainakin muut länsimaat kääntävät vielä päänsä.

Britannia esimerkiksi sanoi tammikuun lopussa melko ehdottoman ”ein” hävittäjille, mutta Zelenskyin vierailtua maassa helmikuussa Rishi Sunakin hallitus ilmoitti pohtivansa hävittäjäavun antamista – joko suoraan tai välillisesti. Zelenskyi vetosi brittiparlamenttiin, jotta se antaisi Ukrainalle ”vapauden siivet” eli hävittäjiä.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron puolestaan on sanonut, että ranskalaisille hävittäjiin ei liity mitään ”tabua” ja niitä saatetaan myöhemmin lahjoittaa.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz puolestaan vastustaa hävittäjäavusta puhumistakin, mutta aiemmin maa taipui pitkän väännön jälkeen antamaan Ukrainalle Leopard 2 -taistelupanssarivaunuja. Saksa vaati Yhdysvaltoja mukaan panssarivaunutalkoisiin, kuten sitten tapahtuikin, kun Biden ilmoitti Abrams-vaunujen lahjoittamisesta.

Puolan ja Ukrainan sotilaat harjoittelivat Leopard 2 A4 -panssarivaunujen käyttöä Länsi-Puolan Świętoszówissa helmikuun puolivälissä.

Ukrainan hanakimpia sivustalobbaajia on ollut Viron hallitus, jonka mukaan hävittäjiä pitäisi antaa mitä pikimmin.

”[Hävittäjien lähettämistä vastaan] ei ole enää jäljellä kuin zombi-argumentteja, joita olemme kuulleet ennenkin tämän sodan aikana – että ukrainalaiset olisivat kyvyttömiä tai että se laajentaisi sotaa tai mitä lie”, Viron ulkoministeri Urmas Reinsalu totesi helmikuussa Business Insider -lehden mukaan.

Virolla ei ole itsellään hävittäjiä annettavaksi, mutta sen sanojen painoarvoa kasvattaa tosiasia, että Viron sotilaallinen apu Ukrainalle vastaa jo runsasta prosenttia Viron bruttokansantuotteesta.

Yhdysvalloilla on kuitenkin hävittäjäavun antamisessa ratkaisevin rooli. Esimerkiksi Puola olisi halunnut jo viime vuoden keväänä antaa Mig-29-hävittäjiään Ukrainalle, mutta Bidenin hallinto painosti Puolan perääntymään hankkeesta.

Puolan ajatuksena oli, että se olisi vienyt Mig-29-hävittäjät Yhdysvaltain Nato-lentotukikohtaan Saksan Ramsteiniin, mistä ne olisi kuljetettu Ukrainan ilmavoimille.

”Ajatus taisteluhävittäjistä Yhdysvaltain hallituksen hallussa, lähdössä Yhdysvaltain ja Naton tukikohdasta Saksasta lentämään kohti ilmatilaa, josta kamppailevat Venäjä ja Ukraina, aiheuttaa vakavia huolenaiheita koko Nato-liittoumalle”, totesi Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedottaja John Kirby viime vuoden maaliskuussa.

Keskustelu hävittäjäavusta näyttää päällisin puolin jähmettyneen vuodeksi paikoilleen, mutta aika virtaa myös tästä eteenpäin. Päätöksiin länsimaissa vaikuttavat varmasti taistelutapahtumat Ukrainassa ja mahdolliset shokeeraavat uutiset ja niistä seuraava julkinen paine.

Esimerkiksi Bosnian sodassa Yhdysvallat ja Nato käynnistivät ilmasotansa serbijoukkoja vastaan elokuussa 1995, kun kranaatti-isku sarajevolaiselle torille oli surmannut kymmeniä ihmisiä. Päättäväisyyttä edelsi vuosien jahkaaminen.

Rauhansopimusta päästiin allekirjoittamaan joulukuussa 1995, kolme ja puoli vuotta Sarajevon piirityksen ja sodan alkamisen jälkeen.

Joe Bidenilla on ensi vuonna edessään presidentinvaalit, mikä kasvattaa painetta toimia päättäväisesti Venäjää vastaan. Siitä häntä muistutetaan säännöllisesti, kun useat kongressin jäsenet molemmista pääpuolueista taivuttelevat Bidenia antamaan F-16-hävittäjiä Ukrainalle.

”Uskon, että kongressissa on molemmissa puolueissa tarpeeksi painostusta [Bidenin suuntaan], että saamme toimitettua Ukrainalle sen, mitä se tarvitsee voittaakseen tämän taistelun. Mitä muuta me yritämme Ukrainassa olla tekemässä?” totesi ABC-kanavan haastattelema edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, Texasin republikaani Michael McCaul helmikuun lopussa.

Ukrainassa tällaiset tuenosoitukset otetaan ilolla vastaan. Maan on vaikea mennä kovistelemaan tai torumaan Bidenin hallintoa, koska se on muuten tukenut Ukrainaa huikean avokätisesti.

Yhdysvallat antoi Ukrainalle viime vuonna noin 20 miljardin dollarin arvosta sotilaallista apua. Summa on noin kymmenen prosenttia verrattuna Ukrainan sotaa edeltävään bruttokansantuotteeseen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat