Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on pyytänyt alkuvuoden aikana länsiliittolaisilta toistuvasti ”vapauden siipiä”, eli hävittäjiä. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden totesi kuitenkin ABC-kanavan haastattelussa helmikuussa, ettei Zelenskyi ”tarvitse F-16-hävittäjiä nyt”.
Kuinka tärkeitä hävittäjät siis käytännössä olisivat Ukrainalle?
Ukraina tarvitsee tukea koko ilmapuolustukseensa ja hävittäjät voisivat olla yksi osa tätä tukea, sanoo ilmasotaopin opettaja Lasse Louhela Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitokselta.
”Länsimaiset hävittäjät voisivat tuoda tukea ilmasta ilmaan taisteluun ja ilmasta maahan taisteluun.”
Ilmasta ilmaan taisteluissa Ukraina tarvitsisi hävittäjien tueksi tutkahakeutuvia ohjuksia, ilmasta maahan taisteluun taas pommeja ja ohjuksia.
Venäjällä on teknologinen etumatka asejärjestelmissä ja Ukrainaa kattavampi ja kaukovaikutteisempi ilmatorjuntakyky, Louhela kertoo.
”Venäjän ilmapuolustuksen lamauttaminen olisi todella monimutkainen ja moniulotteinen asia ja vaatisi merkittävää tukea länneltä.”
Samalla Venäjäkään ei voi toimia ilmassa huoletta, sillä liikkuvalla taistelutavalla Ukraina on kyennyt ylläpitämään ilmapuolustuksensa toiminnassa ja sitä kautta luomaan riittävää uhkaa.
Lopputuloksena on, että sen paremmin Venäjä kuin Ukrainakaan ei ole tavoittanut täydellistä ilmaherruutta.
”Tilanne junnaa paikoillaan”, Louhela summaa.
Ilmatorjuntamuseon johtaja Esa Kelloniemi on samoilla linjoilla.
”Sotaa ei käydä ilmassa hävittäjien välillä, vaan se on muuttunut pääosin tykistö- ja ohjussodaksi”, Kelloniemi sanoo. ”Ei siellä mitään ilmaherruustaistelua käydä.”
Suomessa on käyty viime päivät keskusteluja siitä, voitaisiinko käytöstä poistuvia Hornet-hävittäjiä luovuttaa Ukrainaan. Hornet-hävittäjä ilmassa Karjalan lennoston järjestämässä lentotoimintaharjoituksessa Heinolan Lusin varalaskupaikalla syksyllä 2016.
Vaikka Ukraina saisi länsimaisia hävittäjiä, rajoittaisi Venäjän vahva ilmatorjunta myös jatkossa sitä, miten Ukraina voisi toimia ilmassa.
”Venäjän etulinjaa lähestyttäessä on varauduttava aikamoisiin tappioihin”, Kelloniemi sanoo. ”Etulinjan lähellä on lennettävä matalalla, sillä kovin korkealla ei voi olla.”
Matala lentokorkeus puolestaan vähentää hävittäjien käyttömahdollisuuksia.
Ukrainan ilmavoimien tiedottaja Juri Ihnat totesi tammikuun lopulla, että Ukraina saavuttaisi herruuden omassa ilmatilassaan, jos se saisi noin 200 hävittäjää. Ennen kuin Venäjä aloitti suurhyökkäyksen tammikuussa, Ukrainalla oli satakunta taisteluhävittäjää, joista se on menettänyt noin puolet taisteluissa, arvioi IISS tuoreessa katsauksessaan.
Ukrainassa käydään taisteluita niin suurella alueella, että arvio 200 hävittäjän tarpeesta kuulostaa realistiselta, Kelloniemi arvioi. Suunnilleen kolmasosa hävittäjistä on aina kerrallaan huollossa ja loput lentävät.
Mutta jotta Ukraina saisi hävittäjistä kaiken hyödyn irti, on sen pystyttävä johtamaan niitä tehokkaasti ja sovitettava käyttö maavoimien operaatioihin.
”Muuten käy kuten Venäjälle, joka ei ole pystynyt käyttämään kalustoaan tehokkaasti”, Kelloniemi sanoo.
”Ensin panssarivaunut, sitten hävittäjät, sitten saksalaiset sotilaat”, luki mielenosoittajan kyltissä sotaa vastustavassa mielenosoituksessa Freiburgissa, Saksassa.
Lopulta se, kuinka paljon sodankäynnin lomassa ehditään kouluttaa sotilaita ja rakentaa yhteensopivia johtamis-, huolto-, kunnossapito- ja logistiikkajärjestelmiä, luo reunaehdot sille, kuinka suuri määrä hävittäjiä voidaan ottaa vastaan, jos länsi päättäisi sellaisilla tukea Ukrainaa, muistuttaa Louhela.
”Olisi tärkeää, että kokonaisuus pysyisi mukana keskusteluissa: ei puhuttaisi vain lentokoneiden ja ohjaajien määristä. Mitä enemmän hävittäjäkalustoa, sitä suurempi ja kattavampi logistiikkajärjestelmän tulee olla.”
Sekä Louhela että Kelloniemi korostavat, että hävittäjälentäjien koulutus ja ukrainalaisten ja länsimaisten järjestelmien yhteensovittaminen vie aikaa.
Täysin uuden hävittäjälentäjän kouluttaminen vie vuosia. Mutta kokeneellakin hävittäjälentäjällä kuluu kuukausia oppia uuden konetyypin ja johtamisjärjestelmän käyttäminen kaikissa eri sää- ja taisteluolosuhteissa.
”Koulutus on suoraan sanottuna aika vaativaa”, Kelloniemi toteaa. ”Vaikka liittouma tekisi nyt päätöksen Hornetien lähettämisestä, ei niistä saataisi apua tälle keväälle.”
Lisäksi kyse ei ole pelkästä koulutuksesta, vaan länsihävittäjien integroiminen Ukrainan puolustusjärjestelmään edellyttää myös paljon muuta.
Ukrainalla on ollut sodan alusta asti venäläisvalmisteisia Mig-29-koneita sekä eri mallin Suhoi-hävittäjiä. Se tarkoittaa, että Ukrainan puolustusvoimilla on käytössään myös neuvostoaikaisia johtamisjärjestelmiä.
Länsimaiset hävittäjät on puolestaan sovitettu yhteen toimimaan länsimaisilla johtamisjärjestelmillä.
”Siksi olisi oleellista, että vaikka hävittäjiä toimitettaisiin Ukrainaan useista eri maista, ne olisivat kaikki samaa konetyyppiä”, Louhela sanoo. ”Eri konetyypit veisivät todella paljon resursseja.”
Länsimaisten hävittäjien toimittaminen Ukrainaan olisi siis varautumista pitkään sotaan.
